Lindberg pitää palkka-armeija Wagnerin toimia poikkeuksellisen dramaattisina ja sanoo, että lauantain tapahtumat hakevat vertaistaan.
Venäjän dramaattiset juhannusviikonlopun tapahtumat ovat herättäneet laajaa hämmennystä ja tukun kysymyksiä. Puolustusvoimain entinen komentaja ja nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Jarmo Lindberg arvioi Venäjän sisäistä tilannetta ja sen kehityskulkuja STT:n haastattelussa.
Venäjällä lauantaina nähty palkkasoturiyhtiö Wagnerin aseellinen kapina ja Wagner-joukkojen eteneminen kohti Moskovaa oli Lindbergin mukaan poikkeuksellisen dramaattista.
Wagnerin joukot ja niiden johtaja Jevgeni Prigozhin ilmestyivät lauantaina Venäjän eteläisen sotilaspiirin esikuntaan Donin Rostovissa, joka sijaitsee Etelä-Venäjällä lähellä Ukrainan rajaa.
Sen jälkeen Wagner-joukkojen kolonna aloitti etenemisen kohti Moskovaa, kunnes Prigozhin lauantai-iltana ilmoitti vetävänsä joukkonsa takaisin. Venäjän hallinto puolestaan sanoi Prigozhinin siirtyvän Valko-Venäjälle ja välttyvän rikossyytteiltä.
Onko vastaavaa tapahtunut?
Lindbergin mukaan lauantain tapahtumat hakevat vertaistaan. Hän viittaa siihen, miten oli ylipäätään mahdollista, että Wagnerin arviolta 5 000 sotilaan vahvuiset joukot lähtivät liikkeelle rintamalta tai sen läheisyydestä Ukrainasta, saapuivat sotaa johtavaan esikuntaan ilman taisteluita ja sitten vielä etenivät useita satoja kilometrejä kohti Moskovaa.
– Kun yritän muistella, onko mitään vastaavaa koskaan seurannut tällä tavalla reaaliajassa tapahtuvan, niin enpä muista, Lindberg sanoo.
Hän kertoo pitäneensä itsetuhoisena tekona lähteä Donin Rostovista niin pienellä joukolla etenemään kohti Venäjän pääkaupunkia, missä odottavat Venäjän kansalliskaarti ja erilaiset turvallisuusorganisaatiot.
Miksi Venäjä ei pysäyttänyt Wagneria?
Venäjän presidentti Vladimir Putin piti lauantaina aamupäivällä tiukan puheen, jossa hän kutsui kapinaa maanpetokseksi ja sanoi kapinallisten joutuvan vastuuseen teoistaan.
– Se oli juuri sen kaltainen puhe, jota katsellessa ymmärsi, että nyt tämä on tositilanne ja vakava paikka, Lindberg sanoo.
Siitä huolimatta Wagnerin joukot saivat käytännössä ilman esteitä jatkaa etenemistään ja pääsivät Prigozhinin mukaan lähimmillään noin 200 kilometrin päähän Moskovasta.
Toistaiseksi on epäselvää, miksi Venäjän asevoimat eivät pysäyttäneet Wagnerin sotajoukkojen etenemistä kohti Moskovaa.
Lindberg huomauttaa, että Wagner-joukkojen ohittamassa Voronezhin kaupungissa ja sen lähellä Lipetskissä on suuret lentotukikohdat.
– Siellä on kaikki valmiina, rynnäkkökoneet ja niihin pommit.
Olivatko tukikohdat Wagnerin hallussa?
Tapahtumista herää Lindbergin mukaan perustavanlaatuisia kysymyksiä.
– Eikö presidentti Putin antanut käskyä näistä toimenpiteistä, ja jos antoi, niin eivätkö puolustusministeri Sergei Shoigu ja yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov antaneet käskyä joukoille, vai oliko jokin muu syy, miksi ei toimittu? Olivatko Voronezhin ja Lipetskin tukikohdat Wagnerin hallussa, vai miksi muutaman minuutin lentomatkan päässä olevat rynnäkkökoneet eivät pysäyttäneet naurettavan helposti keskellä päivää näkyvää jättiläismäistä kolonnaa? Lindberg kysyy.
– Nämä ovat sellaisia asioita, että jotain outoa tässä mielestäni kyllä on.
Lindberg arvioi, että Venäjän johdon kannalta näyttää huonolta, että Wagnerin kaltainen palkkasoturiarmeija pääsee minkäänlaiseen neuvotteluasemaan.
– Eihän tämänkaltaisten kanssa pitäisi mitään neuvotella, vaan pysäyttää heidät heti alkuunsa, jotta muut vastaavat yrittäjät näkevät, että ollaan voimakkaita.
Mikä on Wagnerin asema?
Kapinassa oli Lindbergin mukaan kyse siitä ristiriidasta, joka oli syntynyt voimakkaaksi kasvaneen palkka-armeija Wagnerin ja sen johtajan Prigozhinin sekä Venäjän asevoimien johdon välille.
– Wagner on ollut valtiojohtoisten asevoimien rinnalle rakennettu organisaatio, jonka on annettu käydä sotia Lähi-idässä ja eri puolilla Afrikkaa. Voisi sanoa, että nyt se sitten kostautui. Nyt se näyttäytyi sellaisena, että se kasvoi liian suureksi ja vaikutusvaltaiseksi.
Lindberg arvioi, että kapinan jälkeen Wagnerin on vaikea päätyä takaisin entiseen asemaansa. Hänen mukaansa on mielenkiintoista nähdä, toteutuvatko suunnitelmat Wagnerin joukkojen tuomisesta Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen, ja menettääkö Prigozhin siinä tapauksessa komentosuhteen joukkoihinsa.
– Kyllä tässä on varmaan aika haasteellista tällaisen episodin jälkeen luottamusta palauttaa, Lindberg sanoo.
Miten Ukraina hyötyy tilanteesta?
Ukrainassa käytävän sodan kannalta tärkeää on Lindbergin mukaan se, olivatko kapinaan osallistuneet noin 5 000 Wagner-sotilasta olleet rintamavastuussa. Lindberg nostaa esiin, että Ukraina ilmoitti jo lauantaina, että sen joukot ovat edenneet eri puolilla rintamaa.
– Tässä herää se ajatus, että jos Wagnerin sotilaat todella lähtivät rintamavastuusta, niin varmasti ukrainalaiset välittömästi pyrkivät ne aukot hyödyntämään, Lindberg sanoo.
– Tätähän ei tiedetä, että onko näin, mutta sen voi kyllä sanoa, että jos sieltä Wagnerin joukkoja 5 000 poistuu, niin onhan se suonenisku.
Lindbergin mukaan Wagnerin joukoilla oli tärkeä rooli Bahmutin taisteluissa, mutta sen jälkeen ne ovat olleet enemmän taustalla. Hänen mukaansa voi olla realismia arvioida, että Donin Rostovin kautta Moskovan suuntaan irrotettuja noin 5 000 sotilaan Wagner-joukkoja ei olisi otettu suorasta rintamavastuusta, vaan pikemminkin taustajoukoista.