Puutiaisaivokuume voi viedä työkyvyn tai hengen – silti 90 prosenttia ei saa mitään oireita

Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten punkeilta voi suojautua.

Puutiaisaivokuume- eli TBE-tapausten määrä Suomessa on lisääntynyt. Vielä 2000-luvun alussa niitä todettiin vuosittain noin 20–40. Vuonna 2016 tapauksia oli 60, viime vuonna jo 82.

– Nousu johtunee osittain tietoisuuden ja sitä kautta diagnostiikan lisääntymisestä. Tartuntatautirekistereihin kirjatut tapaukset perustuvat positiivisiin laboratoriolöydöksiin, joita puolestaan saadaan vain, jos potilas on mennyt lääkäriin ja lääkäri sitten oireiden perusteella päättänyt vasta-ainetestin ottamisesta, dosentti ja osastonylilääkäri Mari Kanerva HYKS Tulehduskeskuksesta kertoo.

– Tartuntoja on Suomessa varmasti enemmänkin kuin tilastoihin kirjataan, mutta koska tauti on usein flunssan kaltainen, moni ei mene sen takia mihinkään testiin tai edes lääkäriin. Yleensä vain vakavat taudinkuvat, joihin liittyy neurologisia oireita, päätyvät tutkimuksiin, Kanerva selittää.

Myös ilmaston lämpenemisen on arvioitu vaikuttavan puutiaisten ja niiden levittämien tautien lisääntymiseen. Suomessa pahimpia TBE:n riskialueita ovat yleisesti ottaen rannikkoseudut.

Lue myös: Ensimmäinen tapaus Suomessa? Olli sai liha-allergian punkin puremasta

– Turun ja ennen kaikkea Ahvenanmaan saaristo on ihan omaa luokkaansa. Siellä puutiaisaivokuumeen esiintyvyys on erittäin runsasta.

– Myös Kotkan saaristo, Helsingin alueen saaret, Simo, Parainen sekä tietyt alueet Lappeenrannassa, Pohjois-Karjalassa ja Hämeessä ovat riskialttiita. Yksittäisiä tapauksia on ollut myös esimerkiksi Kirkkonummella, Kanerva luettelee.

Tauti tarttuu nopeasti

Puutiaisaivokuume tarttuu punkin purressa sen syljen kautta. Toisin kuin borrelioosi, jonka siirtyminen ihmiseen voi kestää muutaman vuorokauden ja olla siten estettävissä kiinni tarttumisen jälkeenkin punkkisyynillä, puutiaisaivokuume tarttuu yleensä heti pureman alkuvaiheessa.

– Punkki ei edes välttämättä ehdi saada veriateriaa, kun tauti on jo tarttunut, Kanerva sanoo.

– Puutiaisaivokuumetartunnasta ei myöskään jää iholle mitään näkyvää taudin merkkiä, kuten rinkulaa. Itse puremasta voi tietenkin jäädä jonkinlainen ohimenevä pistojälki, mutta taudista ei.

Tartunnasta ensioireisiin menee yleensä noin runsas viikko.

– Mutta itse asiassa kaikista tartunnan saaneista vain kymmenen prosenttia saa ylipäätään mitään oireita. 90 prosenttia sairastaa puutiaisaivokuumeen täysin oireettomana. Alle kolmevuotiailla lapsilla tartunta on aina oireeton.

– TBE-tartunta ei siis todellakaan aina johda johonkin kamalaan, kuten halvaantumiseen, Kanerva rauhoittaa.

Niistä kymmenestä prosentista, joille oireita tulee, vaikeita neurologisia oireita saa 20–30 prosenttia. Näistä 20–30 prosentista kolmannekselle jää pysyviä haittoja.

”Puutiaisaivokuumeen voi sekoittaa ihan tavalliseen flunssaan”

”Oppikirjan mukainen” puutiaisaivokuume on kaksivaiheinen, mutta käytännössä vaihtelua esiintyy. Osa ensimmäisen vaiheen läpikäyvistä välttyy toiselta vaiheelta, osalle ei tule ihan ensimmäistä vaihetta ollenkaan.

Lue myös: Tällaisessa maastossa on erityisen paljon punkkeja – osaatko olla varuillasi?

– Ensimmäinen vaihe ilmenee flunssan kaltaisena tautina. Siihen liittyy yleistä sairaudentunnetta, lämpöä, lihaskipuja ja ehkä lievää päänsärkyä, Kanerva kertoo.

Nämä oireet kestävät muutamasta päivästä viikkoon. Kun ne ovat ohi, enemmistö taudeista päättyy siihen.

– Periaatteessa puutiaisaivokuumeen voi sekoittaa ihan tavalliseen flunssaan tai kuumetautiin, Kanerva myöntää.

Toisaalta: ei siitä silloin ole mitään haittaakaan.

– Jos oireet ovat hyvin lieviä eikä mitään neurologisia jälkiä jää, niin se oli siinä sitten. Nykytiedon perusteella kerran sairastettu puutiaisaivokuume antaa myös jonkinlaista immuniteettisuojaa samalta taudilta jatkossa.

Hoitona lepo ja tarkkailu

Jos jälkimmäinen vaihe eli varsinainen aivokuume on tullakseen, niin ensimmäisen vaiheen läpikäyneillä se alkaa yleensä muutaman päivän oireettoman jakson jälkeen. Noin 40 prosentilla tauti alkaa suoraan toisesta vaiheesta ilman flunssan kaltaista alkuoireilua.

– Oireet ovat hyvin vaihtelevasti erilaisia neurologisia haittoja. Tyypillisesti tulee niskajäykkyyttä, päänsärkyä, silmien valonarkuutta ja pahoinvointia. Yli puolet toisen vaiheen potilaista kokee huimausta, kävelyvaikeuksia, vapinaa, halvausoireita, kouristelua ja sekavuutta. Myös keskittymiskyvyn häiriöitä ja raajaheikkoutta voi ilmetä, Kanerva kertoo.

Toisen vaiheen oireet ovat yleensä sen verran erikoisia ja huolestuttavia, että ihminen ymmärtää lähteä lääkäriin. Kyseessä ei ole enää mikään ”perusflunssa”.

Diagnoosi tehdään verinäytteen perusteella. Koska puutiaisaivokuume on virus- eikä bakteeriperäinen, siihen ei ole mitään parantavaa lääkehoitoa. Sairaalassakin hoitona on vain lepo ja tarkkailu. Potilaan oireita pyritään mahdollisuuksien mukaan lievittämään esimerkiksi antamalla mahdollisiin kouristeluihin epilepsialääkkeitä.

Yleensä toisesta vaiheesta toivutaan joissakin viikoissa. Noin kolmannekselle jää pitkäaikaisia neurologisia haittoja, kuten muisti- ja keskittymisongelmia tai halvausoireita.

Lue myös: Näin suojaudut punkeilta

– Joissakin tutkimuksissa on näytetty, että alle kolmevuotiaana saadut oireettomat TBE-tartunnat näkyisivät myöhemmin kouluiässä oppimisvaikeuksina. Tästä tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, Kanerva kertoo.

Joskus pysyvät haitat johtavat työkyvyttömyyteen. Kuolleisuus tautiin on 0,5–1 prosenttia.

– Kuten kaikissa vakavissa aivosairauksissa, puutiaisaivokuumeessakin aivonestekierto ja aivopaine voivat nousta niin, että siihen oikeasti kuolee. Mutta puutiaisaivokuumeen kohdalla puhutaan kuitenkin hyvin pienestä prosentista potilaita.

– Yleiskunto ja ikä eivät välttämättä vaikuta TBE-kuolleisuuteen. Tautiin Suomessa kuolleet ovat olleet minun tietääkseni aikuisia, mutta eivät kuitenkaan ihan vanhuksia, Kanerva sanoo.