Ratsastus kuului olympiaohjelmaan ensi kerran Pariisissa 1900. Pysyvästi siitä tuli olympialaji Tukholmassa 1912. Vuoden 1956 olympialaiset ratsastuskilpailut siirrettiin Australian karanteenisäännösten vuoksi Tukholmaan. Pekingin olympiakisojen ratsastuskilpailut järjestetään Hongkongissa.
Olympiakisojen ratsastuksen lajivalikoima on pysynyt vakiona vuodesta 1928. Osallistumisoikeus oli aiemmin rajattu ‘upseereihin ja herrasmiehiin’; Ruotsi menetti Lontoon 1948 kouluratsastuksen joukkuekullan, kun paljastui, että yksi sen ratsastajista oli pelkkä kersantti. Sääntö kumottiin tämän jälkeen. Helsingissä 1952 tanskalainen Lis Hartel voitti ensimmäisenä naisratsastajana olympiamitalin, hopeaa kouluratsastuksessa.
Vuoden 2004 Ateenan olympiaratsastuksen jälkeen neljän lajin voittaja vaihtui oikeusteitse. Kenttäkilpailun voittanut Saksan Bettina Hoy sai ylimääräisen aikasakon, koska hän oli vahingossa ylittänyt lähtölinjan liian aikaisin eikä ajanotto ollut tästä ilmoittanut. Saksa menetti tämän vuoksi myös joukkuekullan. Esteratsastuksessa sekä henkilökohtaisen (Irlannin Cian O’Connor) että joukkuekilvan (Saksan Ludger Beerbaum) voittajan hevosesta löytyi kiellettyä ainetta. Britannian prinsessa Anne osallistui kenttäkilpailuun 1976 (keskeytys). Hänen ex-miehensä Mark Phillips voitti lajin joukkuekultaa 1972 ja –hopeaa 1988. Heidän tyttärensä Zara Phillips on lajin hallitseva maailmanmestari (2006).
Suomen parhaana olympiasaavutuksena on joukko viidensiä sijoja: Hans Olof von Essen kenttäkilpailussa 1928 ja Kyra Kyrklund kouluratsastuksessa kolmesti (1980, 1988, 1992). Suomalaissyntyinen upseeri Ernst Linder kouluratsastuskultaa Ruotsille Pariisissa 1924. Kyra Kyrklund on kilpaillut kouluratsastuksessa viisissä kisoissa 1980–96. Hänet valittiin kisoihin myös 2000 ja 2004, mutta kummallakin kerralla hevonen sairastui tai loukkaantui ennen matkaa.
Teksti: Suomen olympiakomitea