Roope Salmisen tarina koulun pellestä roolimalliksi: "Päälläni on ollut omituinen varjo isästäni"

”Kundit” ovat olleet isossa roolissa Salmisen elämässä aina. Ennen oman possen kehittymistä Salminen ehti juurtua Tampereelle. Sinne hän muutti isänsä töiden perässä ollessaan nelivuotias. Isä, Eppu Salminen, löysi pian rinnalleen näyttelijä Riitta Havukaisen. Roope kokeekin Havukaisen hyvin läheiseksi tänäkin päivän.

– Roope oli jo lapsena hyväntahtoinen keppostelija. Hänen lempiruokaansa oli mozzarella-pizza. Hän kertoi olevansa allerginen tomaatille, mutta ei ketsupille. Vasta pari vuotta sitten Roope myönsi, että ei oikeasti ollut allerginen tomaatille, vaan ei vain pitänyt siitä, Havukainen nauraa muistellen.

Havukainen näkee edelleen usein Roopea ja on ylpeä kasvattipoikansa kovasta nosteesta. Muusikko-näyttelijä on hänelle edelleen se sama keppostelija, jolle myös yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä.

– Roope saattaa soittaa ja kysyä, olenko kotona. Jos olen hän sanoo: ”Voisin tulla syömään sun ruuat ja puhumaan itsestäni”, Havukainen kertoo Roopen huumorintajuisesta tavasta osoittaa lämpimiä välejä.

Uusioperheeseen kuuluivat Riitan ja Epun lisäksi Havukaisen tytär Kata edellisestä liitosta ja velipuoli Santtu. Kun Roope meni viidennelle luokalle, perhe muutti Helsinkiin.

Ala-asteikäinen Roope Salminen oli kaikkea muuta kuin sanavalmis esiintyjä, ja integroituminen valmiiksi hitsautuneeseen koululuokkaan ei ollut kivutonta.

– Ala-asteella saadut kaverit jäivät Tampereelle. Ala-asteajat Helsingissä eivät olleet lempivuosiani. Olin lapsena ujo, enkä mitenkään älyttömän pidetty. Viidennellä luokalla nokkimisjärjestys on jo tehty. Ei minua kiusattu, mutta uutena tulokkaana jäin vähän taka-alalle. En uskaltanut olla äänessä, sillä pelkäsin, että tulen tyrmätyksi.

Kaikki eivät katsoneet uutta tulokasta nenänvarttaan pitkin. Päinvastoin: viidennellä luokalla Salminen koki ensimmäisen ihastuksensa. Miehen kasvoille leviää hymy hänen muistellessaan ensimmäistä ”rakkauttaan”.

– Ensimmäinen tyttöystäväni oli sellainen, jota en koskaan edes halannut tai pussannut. Sovittiin tekstarilla, että ”aletaan oleen”. Olin bussissa ja laitoin hänelle tekstarin, että ”alatsä oleen?” ja hän vastasi että ”joo”. Me ei koskaan edes puhuttu mitään, vaikka oltiin samalla luokalla. Se oli ikään kuin kaukosuhde, vaikka nähtiin päivittäin. En uskaltanut jutella hänelle, eikä hänkään ilmeisesti minulle.

– Se oli hyvin vahva tunne. Silloin luulin, että ”tältä rakkaus tuntuu”. Ajattelin, että minä rakastan tuota tyttöä. Se oli hieno, naiivi kokemus, ja olen todella iloinen, että näin tapahtui, vaikka koskaan en pusuakaan saanut.

– Se suhde taisi kestää peräti viisi päivää. Että ei se minusta vielä luokan kingiä tehnyt, Salminen toteaa.

Sopeutumista hidasti myös Roope Salmista lapsena vaivannut r-äänteen tuottamiseen liittyvä puhevika. Hänelle oli itsestään selvää, että hänestäkin tulisi jonain päivänä näyttelijä. Isä, Eppu Salminen tiesi tämän ja puhui pojalleen asiasta suoraan, mutta kannustaen.

– Mulla oli r-vika siihen asti, kun menin viidennelle luokalle. Sen hoitaminen lopetettiin jossain vaiheessa. Minulle kerrottiin, että jos ei sitä opi kymmenvuotiaaksi mennessä, sitten sitä ei tule koskaan oppimaan. R-vika vaikutti siten, että pyrin puhumaan mahdollisimman vähän ja käyttämään sanoja ja lauseita, joissa ei ollut r-kirjainta.

– Faijani sanoi kesällä hyvin kannustavasti: ”Olet millainen olet. Mutta jos et opi sanomaan ärrää, niin se rajoittaa roolimahdollisuuksiasi tulevaisuudessa. Hän sanoi lempeästi, että minusta voi tulla näyttelijä r-viasta huolimatta, mutta se varmasti rajoittaa. Olin että ”Vittu, nyt tää vaan pitää oppia, haluan näyttelijäksi.

R-viasta eroon pääseminen oli ensimmäinen askel Roope Salmisen tiellä koko kansan viihdyttäjäksi. Nuori miehenalku teki hartiavoimin töitä muuttuakseen haluamaansa suuntaan; rohkeammaksi, hauskemmaksi ja avoimemmaksi.

– Olin menossa yläasteelle enkä tuntenut sieltä ketään. Sen kesän aikana tein tietoisen päätöksen, että teen mentaaliharjoituksia ja mietin, miten kannattaa ihmisiä lähestyä. Päätin, että en ole se pahnan pohjimmainen kun yläaste alkaa, asioihin analyyttisesti suhtautuva Salminen sanoo.

Mentaaliharjoitteet ja asenteen aktiivinen muuttaminen tepsivät. Salminen pääsi nopeasti koulukavereidensa suosioon, mutta luokan viihdyttäjän roolilla oli oma hintansa.

– Aloin kertomaan vitsejä ja höpisemään tunneilla. Koulussa meni huonommin kuin mihin äly olisi riittänyt. Keskityin pelleilemiseen. En kadu mitään, mutta olin varmaan aika rasittava oppilas.

Energisen ja huumorintajuisen nuoren miehen huomasivat myös muut koulun oppilaat. Salminen sai nopeasti vinon pinon kavereita. Poikia, joista sittemmin on kasvanut hänen ”ja Koirat ”-porukka.

Jo muutaman päivän sisällä Salminen ystävystyi tulevan yhtyeensä kiraristin, Robert Rasimuksen kanssa. Miesten nauru on raikanut yläasteajoista asti, ja vuosien varrella kaveriporukasta on tullut todella tiivis.

– Meillä on niin paljon omituisia sisäpiirin juttuja, ettei niitä pysty mitenkään selittämään. Ei tarvitse välttämättä sanoa kuin yksi sana, kaikki tietävät mistä puhutaan ja nauru raikaa, Robert Rasimus sanoo.

– Muut perustivat bändejä jo yläasteella, mutta en sillä tavalla ollut siinä messissä. Osasin soittaa vaan trumpettia, mutta en siihen ollut niin motivoitunut.

Ensimmäiset räppivedot mies oli ehtinyt riimata jo ala-asteella. Salminen tutustui koulukaveriinsa Anton Nymaniin, joka tuottaa rap-musiikkia tänäkin päivänä. Myös isä, Eppu Salminen kannusti poikaansa puhemusiikin saralla.

– Anton tutustutti minut räppiin. Innostuin kun tajusin, että tässähän ei tarvitse kuin puhua rytmissä ja mimmit tykkää. Tehtiin paskaa räppiä, jota soitettiin Antonin kodin pommisuojassa. Faijakin kävi katsomassa meidän ”keikkaa” siellä maan uumenissa.

Ala-asteella purrut räppikärpänen ja musiikkiluokan kaveriporukka oli yhdistelmä, joka saneli miehen tulevaisuuden.

– 2010 ystäväni Ossi kysyi, että haluaisinko lähteä tällaiseen projektiin messiin: ” Mietittiin, että vedettäisi räppiä.” Olin heti että joo! Ja ilmeisesti olin se puuttuva palanen, sillä nämä kaikki muut yläasteaikaiset bändit ovat jo hajonneet, mutta bändi mihin minua pyydetiin messiin porskuttaa edelleen.

Vaikka Roope Salminen on osoittanut osaamisensa, hän harjoittelee edelleen päivittäin. Nöyryyttä mieheltä ei puutu.

– Mä olen varmaan suomen lahjattomin räppäri. Mutta treenaan vieläkin päivittäin ja koetan kehittyä.

Mitä muuta mies elämältään haluaa? Hänet on viime vuoden lopulla yhdistetty useaan otteeseen kaunotar Sara Sieppiin. Kaksikko ei kommentoi mahdollista suhdettaan, mutta Salmisen kriteerit ihannenaisesta täyttyvät Siepin kohdalla yllättävän hyvin.

– Olen aika kiireinen, ja intohimo musiikin tekemiseen on kova. Se vaatii kumppanin, jolla on itsellään myös oma vahva elämä, joka ei tarraudu kiinni suhteeseen, eikä ripusta kaikkea onnellisuuttaan parisuhteeseen.

– Kaikki naiset ovat erilaisia. Kunnianhimo on sellainen asia, että jos sitä ei ole, millään muulla ominaisuudella ei ole väliä. En vain ole kiinnostunut. Joku voi olla tosi fiksu, joku voi olla tosi hauska, ja joku voi olla tosi hyvännäköinen. Parhaassa tapauksessa nämä kaikki yhdistyvät  ja sitten on kivaa. Mutta kunnianhimo: sillä pääsee jo pitkälle, Salminen toteaa salaperäisesti hymyillen.

Roope Salmisella on musiikkiin kohdistuvan intohimon lisäksi halu onnistua muissa tekemisissään. Keväällä hän isännöi Enbuske, Veitola & Salminen -talk show’ta kahden konkarin kanssa. Miestä selvästi jännittää annettu haaste.

– En tunne painetta onnistumiseen millään saralla. Jos meidän seuraava biisi floppaa, ainakin meillä on se, minkä olemme tähän mennessä saavuttaneet. Mutta todella toivon, että Enbuske, Veitola & Salminen -talk show natsaisi.

– Isoin miinus tässä kaikessa on varmaan ollut se, että en ole saanut tulla esiin omana itsenäni. Kansan silmissä päälläni on ollut omituinen varjo isästäni. Mutta en usko, että kukaan palkkaa paskaa näyttelijää tai juontajaa tämän isän perusteella, Salminen pohtii.

Ainakin ensimmäisen lähetyksen (11.2) somepöhinän perusteella Roope vakuutti katsojat tiukalla poliittisella haastattelullaan. Salminen hiillosti lähetyksessä SDP:n puheenjohtajaa, Antti Rinnettä.

Isä, Eppu Salminen on antanut pojalle paljon muutakin kuin varjonsa ja kasvupaikan näyttelijöiden ympäröimänä. Isän tuki tekemiseen on vahvasti myötävaikuttanut uravalintaan, ja hän on antanut konkreettisia neuvoja Roope Salmisen tekemiseen.

– Suhteeni isään ei ole paljoakaan muuttunut vuosien saatossa. On aina tosi nuori olo, kun näen häntä. Kysyn häneltä edelleen neuvoa ja tottelen häntä. Hän on kertonut muun muassa, mitä lavamaneereita minulla on ja, olen hänen ohjauksestaan todella kiitollinen. Nykypäivänä olen myös järkännyt hänelle duuneja; parille juontokeikalle en ole itse päässyt, niin olen lähettänyt sinne isän, Salminen nauraa.

Isän ja pojan välit ovat hyvin lämpimät ja läheiset. Eppu Salmisella on uuden vaimonsa Katariina Kuikkasaaren kanssa kolme pientä lasta, joista kolmas syntyi helmikuussa 2016. Taaperoikäiset sisarukset ovat Roopelle rakkaita ja hän tekee parhaansa viettääkseen aikaa myös heidän kanssaan.

– Roope on aika haka vaipanvaihdossa. Riemu on aina molemminpuolista, kun Roope ja nuorimmat sisarukset kohtaavat, Eppu Salminen myhäilee.

Hyväntuulisen nuoren miehen elämä vaikuttaa täydelliseltä, kuin suoraan oppikirjasta kohdasta "onnellinen menestyjä". Roope Salmisella on kuitenkin vakava sairaus, joka värittää hänen koko loppuelämäänsä. Hänellä on SVT eli supraventrikulaarinen takykardia, eli sydänvika, joka aiheuttaa tiheälyöntisyyskohtauksia.

– Kun ensimmäinen kohtaus tuli, olin 17-vuotias ja yksin kotona. Olin ihan paskana. Luulin, että kuolen enkä tiennyt, mistä on kyse. Sydän hakkasi 220 lyöntiä minuutissa. Hälytin itselleni ambulanssin ja kohtaus meni ohitse 20 minuutissa.

Salminen myöntää, että keikkailevan muusikon elämä ei aina ole niin rauhallista ja säännöllistä, mitä lääkärit suosittelisivat. Mies ei voi hypätä benjiä tai harrastaa muita extreme-lajeja, mutta ei myöskään koe, että sairaus häntä rajoittaisi.

– Olen niin hiirulainen, että en muutenkaan harrastaisi tuollaisia lajeja. Mutta nyt kohtauksia ei ole tullut vuoteen, enkä ole koskaan joutunut syömään lääkkeitä kohtauksen hoitamiseksi, Salminen sanoo.

Teatterikorkeakouluun Salminen ei ole päässyt yrittämisestä huolimatta. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kallion ilmaisutaidon lukiosta. Älyllisesti lahjakas mies pystyi käymään koulunsa kunnialla, vaikka hänen kalenterinsa täyttyi jo tuolloin esittävän taiteen projekteista. Mies olikin avoimen ylpeä tekemisistään ja osoitti määrätietoisuutta uransa suhteen.

– Roope pärjäsi numeraalisesti hyvin. Kirjoittaminen oli hänelle vaivatonta, joten hän pääsi aika helpolla. Roopelle oli tärkeää hyvä meininki. Hän ilmaisi jo tuolloin, että hänellä on muita prioriteetteja ja selkeä suunta, Salmiselle äidinkieltä opettanut Monja Kataja Kallion lukiosta kertoo.

Äidinkieli on myös tuonut leipää lahjakkaan miehen elämään. Neljä vuotta sitten muusikon ja näyttelijän töillä ei vielä elättänyt itseään, vaan Salminen teki opettajansijaisuuksia.

– Olen toiminut ilmaisutaidon opettajana ja tehnyt ainesijaisuuksia muun muassa äidinkielessä ja englannissa. Jos olisi kaksi elämää, haluaisin toisessa olla opettaja.

Salmisella on kymmeniä tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa. Mies on kommentoinut maailman tapahtumia, aina Pariisin pommi-iskuista kevyempiin aiheisiin. Karismaattinen mies ymmärtää, että hänellä on merkittävä vaikutus nuorten ajatuksiin ja hän haluaa hyödyntää asemaansa hyväksi kokemiensa asioiden kanssa.

– Olen kuullut, että opettajat ovat näyttäneet Snapchat-julkaisujani luokilleen ja keskustelleet aiheista. Otan tämän huomioon somettaessani. Kerran tein Periscope (kenen tahansa katsottavissa oleva live-video), jonka otsikko oli, että ”Olen suihkussa ja vastaan filosofisiin kysymyksiin”. Suihku ei ollut päällä, enkä itse näkynyt videolla. Keskustelin filosofisista aiheista seuraajieni kanssa yli 45 minuuttia. Puhuimme jumalasta, eutanasiasta, homoavioliitoista ja vaikka mistä. Se oli todella kivaa ja siitä tuli erittäin hyvää palautetta.