Jos joku nyt aterioisi ruokapöydässä sormin, sitä pidettäisiin todella sivistymättömänä. Aikoinaan taas naurettiin niille, jotka käyttivät veistä ja haarukkaa. Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV söi edelleen sormin, vaikka koko hovi jo aterioi veitsen ja haarukan avulla. Länsimaisten ruokailuvälineiden mielenkiintoisesta historiasta kertoi Jaakko Rahola Ruokamessuilla Helsingissä.
Alun alkaen ruokaa mätettiin suuhun sormin eli "viisipiikkisellä". Edelleen Intiassa ja Afrikan maissa ruoka nautitaan sormin. Oikea käsi on "puhdas" ja tarkoitettu ruokailuun. Kanankoiven syöminen sormin on edelleenkin etiketin mukaan sallittua myös länsimaissa.
Ensimmäinen varsinainen ateriointiväline, jota ryhdyttiin aikojen alussa suunnittelemaan, oli veitsi. Kun ihminen laskeutui puusta, oli oksankarahka tai nuija ensimmäinen ase, jolla hän puolustautui ja toisaalta hankki saaliseläimiä. Sitten tulikin pulma, jos eläin oli hiirtä suurempi, totesi Jaakko Rahola. Hampaat ja kynnet eivät enää riittäneet saaliin paloitteluun. Ryhdyttiin käyttämään teräväkärkisiä kiviä, simpukankuoria ja puusta vuoltuja kapineita.
Veitsestä tuli miehelle voiman ja vallan merkki
lusikka ja kulho
Ensimmäiset varsinaiset veitset olivat kaksiteräisiä ja tikarinmuotoisia. Veitsestä muodostui miehen symboli - voiman ja vallan merkki. Puukko on heilunut miesten vyössä pikkupojasta lähtien meillä Suomessakin. Kun aterioinnista tuli sosiaalinen tapahtuma, ei kaksiteräinen tikari enää tuntunut luontevalta ruokapöydässä. Keksittiin yksiteräinen veitsi, joka yhä edelleen oli teräväkärkinen. 1642 kuollut ranskalainen kardinaali ja valtiomies Richelieu paheksui maanmiestensä tapaa kaivella hampaitaan veitsellä. Teräväkärkiset veitset jopa kiellettiin ranskalaisissa majataloissa, niissä kun aika ajoin sattui tappelunnujakoita. Majataloissa olikin siirryttävä pyöreäkärkisiin veitsiin ja sillä siisti!
Herneitä haarukalla vai keittoa sukkapuikoilla?
aterimet
Kun haarukat ilmaantuivat, ei niitä oikein osattu käyttää. Vielä 1800-luvulla siunailtiin, että herneiden syönti haarukalla on miltei yhtä vaikeata kuin keiton vienti suuhun sukkapuikoilla! Joku älypää keksikin lappaa suuhunsa hunajaan upotettuja herneitä. Niiden maku tosin oli outo, mutta ateriointi sujui helpommin. Yhdysvalloissa 1837 ilmestyneessä käytösoppaassa kehotettiin syömään siististi oikeassa kädessä olevalla veitsellä. Mikäli halusi hienostella voi toki käyttää myös haarukkaa englantilaisten ja ranskalaisten tapaan. Haarukalla syöminen ei Jaakko Raholan mukaan sinänsä ole mikään kovin uusi juttu. Jo antiikin Roomassa käytettiin lusikka-haarukkayhdistelmiä. Vuodelta 1360 olevassa Firenzen kaupungin inventaariossa mainitaan haarukat. Ranskan hoviin haarukat saapuivat aterimiksi 1533. Turun Linnassa kerrotaan nähdyn ensimmäiset haarukat 1562. Juhana Herttua avioitui silloin puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa, ja nuorikko toi myötäjäisinään mm. näitä outoja kapineita.
Lusikoiden "pesä" oli keskiajalla kolmionmuotoinen. Nykyiseen malliinsa lusikat muotoutuivat 1700-luvulla. Soppakauha keksittiin vuonna 1695.
Litteä leipä toimitti lautasen virkaa
lautanen
Lautasia ei tunnettu pitkään aikaan. Aterian alustana käytettiin keskiajalla litteitä leipiä, jotka saatettiin värjätä sahramilla keltaisiksi tai punajuurien avulla punaisiksi. Aterian päätyttyä leipiä ei syöty, vaan ne heitettiin ulos ikkunasta köyhille tai koirille. Ensimmäinen selvä kuva lautasesta on Jaakko Raholan mukaan vuonna 1525 italialaisessa Mantovan kaupungissa maalatussa freskossa. Tiedetään, että 1536 Ranskan kuningas jo tilasi lautasia hoviinsa. 1660-luvulla alkoi ilmestyä keraamisia lautasia. Aiemmin ne oli valmistettu esimerkiksi tinasta tai jopa hopeasta.
Nyt palataan takaisin juurille. Pidoissa voi ruoan tarjota ruisleivän päältä vain veitsi apuvälineenä. Moni on kokeillut uusiin ruokakulttuureihin tutustuessaan tortilloja, tacoja ja naan leipiä. Vanhat ruokailutavat eivät ole kadonneet, vain unohtuneet.
(Lähde:MTV3- STT)