Sisällissodan ratkaisusta valkoisten voitoksi Helsingissä on kulunut tänään tasan 100 vuotta. Lopputulokseen vaikutti ratkaisevasti Saksasta apuun kutsuttu divisioona, liki 10 000 sotilasta.
Valtionhoitaja P.E. Svinhufvud ei luottanut Mannerheimin valkoiseen armeijan kykyyn kukistaa kapina. Punaisten nujertajaksi nousi saksalainen kenraali Rüdiger von der Goltz. Häntä muistettiin tänään Helsingissä ja läsnä oli myös kenraalin pojanpojanpoika.
– Olen ilahtunut siitä, miten ystävällisesti ja kiinnostuneesti sukumme otetaan vastaan Helsingissä, kertoo Hans von der Goltz MTV Uutisten haastattelussa.
Frihetskrigets södra traditionsförening (Vapaussodan eteläinen perinneyhdistys) järjesti muistojuhlan ja kutsui kenraalin suvun Helsinkiin saksalaisten valloituksen vuosipäivänä.
Kenraali von der Goltz – valkoisen Suomen sankari?
Saksalaisdivisioonaa johtaneen kenraali Rüdiger von der Goltzin pojanpojanpoika on syntynyt 1957, isoisoisä kuoli 1946.
– Aikuisikään tultuani aloin selvittää hänen historiaansa. Minulle on kerrottu, mitä kaikkea hän olikaan: charmantti ja sivistynyt herrasmies, konservatiivi, Saksan keisarille uskollinen monarkki eikä mikään demokraatti, luettelee Hans von der Goltz hymyillen.
Hän pitelee hiukan hämmästyneenä kädessään dosentti Touko Perkon tuoretta jykevää tietokirjaa Haastaja Saksasta, joka ilmestyi maaliskuussa. Siinä on selvitetty kenraalin Suomen retki 1918. Pojanpojanpoika puhuu haastattelussa isoisoisästään tuttavallisesti etunimellä.
– Eihän Rüdiger ole mikään Saksan historian kannalta keskeinen henkilö. Onko hän täällä näin tunnettu?
Joudun myöntämään, että eipä kenraali von der Goltz ole täälläkään ihan ensimmäisten eikä toistenkaan nimien joukossa, joita Suomen historiasta tunnetaan. Syy taitaa olla selvä. Sisällissodan sankari oli valkoisten näkökulmasta C.G.E. Mannerheim. Svinhufvud sivuutti ikuisen ratsastajan keväällä 1918.
Svinhufvud ei luottanut Mannerheimiin
Sisällissodan loppuvaiheet herättävät yhä tänään tulkintoja. Kevään 1918 Suomi eli kaaoksessa ilman armeijaa ja poliisia. Mannerheimin johtama valkoinen armeija oli pohjimmiltaan samanlainen epävirallinen järjestyskaarti kuin punakaarti, mutta sitä tuki virallinen Suomi - hauras valtio johtajanaan itsenäisyysjulistuksen jälkeen valtionhoitajaksi noussut P.E. Svinhufvud.
Valtionhoitajalta loppui usko oman valkoisen armeijan kykyyn kukistaa punakapina. Suomella oli läheiset talous-, kulttuuri- ja uskontosuhteet Saksaan, josta Svinhufvud sai nopeasti apua.
3. huhtikuuta 1918 Hangossa nousi maihin kenraali Rüdiger von der Goltzin johtama Itämeren divisioona, liki 10 000 miestä. Ensimmäiseksi saksalaissotilaat joutuivat kiroamaan Suomen surkeita teitä ja kehnoa rautatiekalustoa. Osa sotilaista siirtyi pääkaupunkiin resiinoilla, osa marssien. Tykkejä ja muita sotatarvikkeita vedettiin hevosten voimilla.
Mannerheimia ei kiinnostanut Suomen itsenäisyys
Saksalaisten tulo johti lopulta asetelmaan, josta suomalaisessa historiankirjoituksessa ei ole liikoja liputettu. Mannerheim ei pitänyt lainkaan Saksan avusta. Hän olisi halunnut kukistaa punaiset omin voimin ja olla sodan sankari.
Perkon mukaan samaan aikaan Mannerheim ei ollut edes kiinnostunut Suomen itsenäisyydestä, vaan hänelle oli tärkeintä bolshevismin patoaminen ja tsaarinvallan palauttaminen Pietariin, jonne Mannerheim halusi palata sotilaaksi.
Saksalaiset kukistivat punaiset Helsingissä nopeasti. Suuri osa pakeni kaupungista, osa ammuttiin tulitaisteluissa ja osa vietiin vangeiksi Viaporiin eli nykyiseen Suomenlinnaan. Voitonparaatin aika oli 14. huhtikuuta kenraali Rüdiger von der Goltzin johdolla.
Von der Goltz jäi järjestelemään Suomen armeijaa loppuvuodeksi ja joidenkin tutkijoiden mielestä Suomi oli ”saksalaisen rautakanslerin ikeen alla matkalla Saksan vasalliksi”. Touko Perkon mielestä kenraalin rooli oli käytännön pakon sanelemaa. Kun järjestysvalta oli sekaisin, tarvittiin johtaja jostain päin, etenkin kun syrjään siirretty Mannerheim oli lähtenyt maasta.
Saksa hävisi – saksalaiskenraali lähti
Maailmanpolitiikka ratkaisi lopulta sen, että von der Goltz lähti joukkoineen Suomesta joulukuussa 1918 – vapaaehtoisesti. Saksa oli hävinnyt 1. maailmasodan. Näin Hans von der Goltz kuvailee isosoisäänsä sen ajan sotilaana:
–Rüdigerille aika Suomessa oli hyvin tärkeää. Hän tunsi saavuttaneensa tärkeimmän tavoitteensa, nujertaa punaiset ja auttaa siinä samassa Suomen itsenäistymisessä. Hänellä oli sama tavoite kuin Mannerheimilla, bolshevismin patoaminen.
– Samalla Rüdiger oli hyvin pettynyt siitä, että hän ei saanut kukistettua Venäjän vallankumousta kokonaan. Hän pettyi myös sodanjälkeiseen Saksaan, koska hän ei todellakaan ollut mikään demokratian ja tasavallan kannattaja.
Päättäkää itse, kumpi on kovempi
Pojanpojanpoika naurahtaa, että kenraali von der Goltz taisteli Suomelle itsenäisyyden, vaikka taisi toivoa muuta.
– Suomeen puuhattiin kuningasta Saksasta. Suomen kannalta oli varmaan hyvä asia, että Saksa hävisi.
Hans von der Goltz muistuttaa, että kenraali von der Goltz kunnioitti aina Mannerheimia eikä puuttunut sisäpoliittisiin valtapeleihin. Saksalaiskenraali hoiti vain sotilastehtävänsä.
– Kyllä teidän täytyykin selvittää itse, kumpi oli kovempi, Mannerheim vai isoisoisäni. No, jos olette sitä mieltä, että Rüdiger oli kovempi ja Touko Perkokin näin kirjoittaa, niin kai se sitten pitää hyväksyä, hymyilee saksalaisen aatelissuvun mies.
11:29
