Jääkiekkoilija Saku Koivu palkittiin Urheilugaalassa erikoispalkinnolla urheilu-urastaan. Kapteeni-sanan ruumiillistuma tiivisti koskettavasti sen, mistä hänen urassaan oli kyse.
41-vuotias Koivu on ollut kiekkoammattilaisuudesta eläkkeellä puolitoista vuotta. Urheilugaalan kaltaiset tilaisuudet ovat Koivulle tunnepitoisia iltoja, kun koko ura asetetaan läpivalaistavaksi. Erikoispalkinto ei ole kiitos pelkästään urheilijalle, vaan hänen vanhemmilleen, vaimolleen, lapsilleen ja lukemattomille muille ihmisille.
Saku Koivu, tiedät mitä jääkiekko, voitot ja tappiot ovat herättäneet sinussa itsessäsi. Ne samat hetket herättävät myös katsojissa suuria tunteita. Mitä ajattelet siitä, että oma tekeminen saa jollekin kylmiäväreitä herättäviä tunteita?
- Tuo on äärettömän vaikea kysymys lähteä vastaamaan. Sitä toivoo sisällä sydämessään, että pystyy antamaan elämyksiä ja tunteita, joita katsoja hakee. Mutta kuitenkin loppupeleissä me olemme omia itsejämme siellä kentällä ja tavallaan annamme sitä, mitä me olemme.
- Minä olen aina ollut sitä mieltä, että tietynlainen työnteko ja nöyryys palkitaan. Ja ennen kaikkea pitää olla reilu muita ihmisiä kohtaan, niin se tavallaan huokuu eteenpäin. Se on sanoma, jota pyrin omille lapsilleni viemään eteenpäin ja olen pyrkinyt olemaan sitä kentällä. Rehellisyys.
- Toivottavasti olen pystynyt antamaan edes puolet siitä, mitä olen itse saanut suomalaiselta urheiluyleisöltä tai niistä peleistä, joita olen joukkuekavereiden kanssa saanut kokea olympia- ja MM-jäillä. Se olisi upea homma.
Juuri näistä sanomistasi asioista sinun peliurasi muistetaan?
- Niin, no se on... minä olen sitä mitä olen kentällä näyttänyt. Sellainen taistelija tietyllä tavalla ja periksiantamaton. Mutta ennen kaikkea se yksi sana jos pitää sanoa, niin rehellinen. Sille pelille ja elämälle.
- Omalla kohdallani sairauden myötä se rehellisyys nousi vielä isompaan arvoon ja merkitykseen. Muutenkin olen elämässäni sitä mieltä, että sellainen epäaitous ei johda mihinkään. Pitää olla sitä mitä olet ja olla sitä rehellisesti. Se joko vie pitkälle tai ei vie.
Yhtä asiaa voi olla vaikea nimetä, mutta mikä on sellainen hetki esimerkiksi pukuhuoneessa, joka on kolahtanut erityisesti?
- Onhan niitä hetkiä paljon, mutta juuri tänne Turusta ajaessani kävin mielessäni, kuten tällaisissa tapahtumissa aina miettii, sitä omaa uraa ja skaalaa laajemmalti. Kyllä minulla on pysymättömästi jäänyt mieleen hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen tunteikas puhe meidän Leijonajoukkueelle Lillehammerin olympialaisissa vuonna 1994 hävityn välieräottelun jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
- Menimme olympiakylään, siinä oltiin jo aamun tunneilla ja seuraavana päivänä oli pronssiottelu. Marja-Liisa siinä keskellä huonetta kertoi omin sanoin mitä olympiamitali merkitsee urheilijalle ja mitä se on merkinnyt hänelle itselleen. Sen puheen myötä se tappio tuli sellaiseksi, että "huomenna tätä matsia ei hävitä". Seuraavana päivänä voitettiin pronssia ja se oli minun ensimmäinen olympiamitali.
- Nämä ovat varsinkin tällaisena iltana, kun suomalaista urheilua juhlitaan, sellaisia asioita, jotka muistuvat mieleen. Siinä on lajirajoja rikottu ja lipun alla on pidetty yhtä.
Uran viimeisen pelivuoden olympialaiset Sotshissa jäivät väliin, mikä raastoi kiekkofaneja. (Toim. huom: Koivulla oli aiemmin kaudella aivotärähdys, eikä hän kokenut olevansa täydessä fyysisessä kunnossa lähteäkseen olympialaisiin)
- Se oli ehkä urani tietyllä tavalla vaikein päätös, yksittäinen päätös.
- Koin jo vuotta aikasemmin miten raskas NHL-kausi on ja miten täytyy priorisoida, jos haluaa olla (NHL:n) loppupeleissä kunnossa. Silloin tietyllä lailla laskin, että olen ollut jo neljä kertaa olympialaisissa ja voittanut neljä olympiamitalia; silloin halusin satsata kaiken siihen, mitä en ollut vielä saavuttanut (Stanley Cup).
- Näin jälkikäteen olisin varmasti tehnyt asiat toisin, mutta silloin se päätös tuntui - oli vähän vammoja ja muuta - siinä tilanteessa se päätös oli rehellisin ja oikea päätös.
Saku Koivu pelasi kuusi arvokisaturnausta Suomen kapteenina. Hän saavutti olympiahopean ja kolme olympiapronssia sekä MM-kullan, kaksi MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Koivu pelasi olympialaisissa 28 ottelua ja teki niissä 30 pistettä. 51 pelaamassaan MM-ottelussa Koivu keräsi 56 tehopistettä.