Se ehdotus ei Riikka Purralle käynyt: Anna-Maja Henriksson kertoo kirjassa Orpon ja Marinin hallitusten kohtalonhetkistä – "Nyt saa riittää, minä häivyn"

Eduskunta äänesti 28. kesäkuuta silloisen elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) luottamuksesta. Syynä oli opposition esittämä epäluottamuslause, jonka perusteena olivat Junnilan väitetyt äärioikeistoyhteydet vanhoissa viesteissään sosiaalisessa mediassa.

Nykyinen opetusministeri ja Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kertoo uudessa kirjassa dramaattisista hetkistä ennen tuota äänestystä.

– Äänestystä ennen oli suurta draamaa, ja pääministeri Petteri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra saapuivat RKP:n eduskuntaryhmän huoneeseen, kun heille selvisi, että RKP aikoi äänestää Junnilaa vastaan. Puhemies oli poikkeuksellisesti suostunut lykkäämään täysistuntoa 45 minuutilla, kirja kertoo.

Henriksson oli tuolloin ehdottanut, että Perussuomalaiset vaihtaisi ministeriä, mutta se ei Perussuomalaisten puheenjohtajalle Riikka Purralle käynyt.

– Kun Anna-Maja teki ehdotuksen, että perussuomalaiset vaihtaisivat Vilhelm Junnilan tilalle toisen, Riikka Purra uhkasi kaataa hallituksen, jos Junnilan olisi pakko erota. Kaksi päivää myöhemmin Junnila erosi sen jälkeen, kun asiasta oli noussut valtava kansainvälinen kohu ja presidentti Sauli Niinistö oli kommentoinut koko jupakan olevan hallitukselle ”vähintään kovin kiusallinen", kirjassa todetaan.

Tänään julkaistavan Anna-Maja Henriksson – Valta ja oikeudentunto -kirjan on kirjoittanut toimittaja Annika Hällsten.

Kirjassa käydään läpi Henrikssonin poliittisen uran lisäksi myös tämän lapsuutta ja arkielämää.

Kirja ei kuitenkaan käsittele tarkasti loppukesän rasismikohua, joka niin ikään natisutti hallituksen rivejä.

"Nyt saa riittää, minä häivyn"

Sen sijaan kirjassa nostetaan esille hallitusneuvotteluiden vaikeus tänä keväänä ja alkukesällä.

– Oli hetkiä, jolloin ajattelin, että ei, nyt saa riittää, minä häivyn. Lisäksi sanoin puolivakavissani, kun tilanne oli pahimmillaan, että puheenjohtajan paikka on vapaa, jos löytyy vapaaehtoisia. Kaikki oli yhtä vuoristorataa toivosta epätoivoon, ja välillä mietin, ettei tästä tule mitään, Henriksson muistelee kirjassa.

– Sitten ymmärsin, että meidän täytyy yrittää ja vaakakupissa oli tärkeämpiäkin asioita kuin minun jaksamiseni. Ukrainassa soditaan yhä, meillä on idässä arvaamaton naapuri eikä yhtään tiedä, mitä siinäkin maassa tapahtuu. Suomella on oltava hallitus. Jatkoimme neuvotteluja ja onnistuimme saamaan aikaan muutamia parannuksia. Mutta hallituskaudesta ei tule helppoa. Edellinenkin oli vaikea mutta toisella tavalla, Hneriksson jatkaa.

Henriksson ei myöskään pidä itsestään selvänä, että Orpon hallitus pysyy neljä vuotta kasassa.

– Hallitukset voivat aina kaatua. En tiedä, miten tälle halli­tukselle käy, mutta en voi jättää sitäkään laskuista, hän toteaa kirjassa.

Perussuomalaiset vaikea pala

Henriksson ei kirjassaan hirveästi hauku ketään. Se ei sopisi hänen tyyliinsä.

Perussuomalaisten toiminta nousee kuitenkin monissa kohtaa ihmetyksen tai jopa järkytyksen aiheeksi.

Perussuomalaiset ovat jättäneet muistijälkiä Henrikssonille jo hänen ensimmäisellä eduskuntakaudellaan 2007-2011.

– Pertti ’Veltto’ Virtanen oli silloin Perussuomalaisten kansanedustaja, ja vaikka hän oli enemmänkin pelle, hän oli todella inhottava meille ruotsinkielisille, se oli ihan kamalaa. Sama koski perussuomalaista Pentti Oinosta, hän saattoi päästellä kaikkea mahdollista roskaa ruotsinkielisistä, Henriksson harmittelee kirjassa.

– Muistan kuinka Veltto Virtanen rupesi kerran istuntosalissa mesoamaan ja sättimään suomenruotsalaisia ja lateli, kuinka etuoikeutettuja me olemme ja ties mitä. En pystynyt kuuntelemaan sitä tekstiä vaan minun oli pakko poistua, Henriksson jatkaa.

Suurempaa harmitusta Perussuomalaiset aiheuttivat Henrikssonille viime hallituskaudelle, kun Perussuomalaiset esittivät silloiselle oikeusministeri Henrikssonille epäluottamusta kuntavaalien siirron takia.

Henriksson oli päätynyt esittämään kuntavaalien lykkäämistä vajaalla kahdelle kuukaudella vuonna 2021, kun THL oli katsonut sen tarpeelliseksi pahan koronatilanteen takia.

Perussuomalaiset esitti silti epäluottamusta Henrikssonille, mikä oli uupuneelle oikeusministerille raskas paikka.

Hän oli toipumassa kotiseudullaan tuttavansa luona, kun sai tietää tulossa olevasta epäluottamusesityksestä.

–Minä kerroin kuulleeni juuri, että perussuomalaiset aikovat esittää minulle epäluottamuslausetta, ja silloin puhelin kilahti uudelleen. Se oli tekstiviesti tasavallan presidentiltä, hän toivotti minulle voimia.”

Ja niitä voimia hän presidentin viestistä saikin, ministeri kertoo kirjassaan.

Korona ja Kiuru

Henriksson kertoo kirjassa paljon myös korona-ajan päätöksenteosta ja siitä, miten hän pyrki tietyissä tilanteissa pitämään koronarajoitukset sopivan lievinä, jotta ylilyöntejä ei tapahtuisi.

Tämä linja aiheutti joitakin yhteentörmäyksiä silloisen perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) kanssa, sillä Kiuru oli kovien rajoitusten kannalla ja piti jonkin kerran tiedotustilaisuuksia omin päin ilman, että uusista rajoituksista oli hallituksessa sovittu.

Tästä huolimatta Henriksson kuvailee Kiurua melko lämpimästi kirjassa.

– Krista Kiuru on hyvin voimakastahtoinen ja taitava poliitikko. Voisi kai sanoa, että välillämme vallitsee jonkinasteinen keskinäinen kunnioitus. Me voimme ottaa yhteen, jos on tarpeen. Meillä on ollut kovia vääntöjä, mutta monessa asiassa olemme olleet samaa mieltä, ja silloin kaikki on ollut mitä mainioimmin. Hänessä hankalaa on vain se, ja sen hän kyllä tietää itsekin, ettei hänellä ollut mitään rajaa, milloin hän kutsui kokouksia koolle ja miten hän huomioi toisten aikatauluja, Henriksson kertoo.

Nato-kanta oli valmiina

Viime hallituskauden loppupuolella Venäjä aloitti uuden, brutaalin hyökkäyksen Ukrainaan, mikä sai Suomessa aikaan hakeutumisen sotilasliitto Naton jäseneksi.

Henriksson kertoo Nato-prosessin olleen RKP:lle sikäli helppo, että puolue kannatti liittymistä jo ennestään.

Henriksson kertoo kirjassa arvostavansa paljon sitä, miten esimerkiksi Li Andersson (vas.) teki paljon töitä puolueensa parissa Nato-prosessin edistämiseksi.

Myös muut ”viisikon” jäsenet eli Marinin hallituksen puolueiden puheenjohtajat saavat monessa kirjan kohdassa kiitosta osakseen.

Henriksson sanoo, että hänelle tulee ikävä viisikon muita jäseniä eli Sanna Marinia (sd.), Annika Saarikkoa (kesk.), Maria Ohisaloa (vihr.) ja Li Anderssonia.

– Ilman muuta! Meillä oli monia vaikeita hetkiä, mutta myös aivan omanlaisensa työyhteisö. Tutustuimme toisiimme aivan erityisellä tavalla, koska meidän oli pakko selvitä yhdessä monien suurten kriisien läpi, Henriksson sanoo.

Pietarsaaresta eduskuntaan

Anna-Maja Henrikssonin, 59, tie politiikkaan on kulkenut niin sanotusti perinteistä reittiä pitkin. Aluksi on tullut kunnallisia luottamustehtäviä Pietarsaaressa ja muun muassa ministeri Ulla-Maj Wideroosin (r.) erityisavustajan tehtävä valtiovarainministeriössä.

Ura eduskunnassa olisi voinut tosin jäädä kokematta, jos Henriksson olisi valittu vuonna 2005 Pietarsaaren kaupunginjohtajaksi.

Haaveet kaupunginjohtajuudesta murenivat valtuuston äänestyksessä, kun Henriksson hävisi äänin 24–19. Muun muassa kristillisdemokraatit peruivat tukensa loppumetreillä.

– Se oli raskain tappio, jonka olen työurallani kokenut. Olin hyvin surullinen, ja seuraavan kerran olin yhtä onneton, kun hävisin Calle Haglundille RKP:n puheenjohtajaäänestyksessä vuonna 2012. Mutta itse asiassa uskon, että kaupunginjohtajan vaali oli kovempi isku, koska petyin niin pahasti eräisiin ihmisiin. Tuntui kuin minua olisi puukotettu selkään, Henriksson muistelee kirjassa.

Henriksson käy kirjassa läpi myös elämänsä murheellisia tapahtumia, kuten äitinsä menehtymistä Henrikssonin ollessa vielä opiskelija. Henrikssonin isä oli kuollut jo silloin, kun Henriksson oli pieni lapsi.

Omien lastensa, kahden tyttären, Henriksson kertoo olevan suurin asia elämässään.