Amerikkalainen Sarah Greenmore kirjoitti Independent-lehteen rohkean kannanoton työstään prostituoituna.
Liki puolitoista vuotta Nevadan laillisessa Moonlight Bunny Ranch -bordellissa työskennellyt Sarah Greenmore kertoo rehellisesti rakastavansa työtään.
– Työni on sekoitus asiakaspalvelua ja fantasioiden täyttämistä, ja rakastan sitä. Se sopii tarpeisiini ja antaa taloudellista vakautta, jota minulla ei ole ennen ollut, Greenmore kirjoittaa Independent.co.uk-sivustolla.
Greenmore jatkaa kuitenkin huomanneensa jo uransa alussa, että työhön liittyy paljon asioita, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä. Seuraavat viisi yleistä uskomusta Greenmore haluaa kumota.
1. "Seksityö sopii laiskalle – ja on helppoa"
– Voin kuvailla työtäni monin tavoin, mutta en helppona. Työskentelen 12–14 tunnin vuoroissa joka päivä, ja tänä aikana palloilen neljän sosiaalisen median tilin, kahden työsähköpostin, useiden alan nettifoorumeille kirjoittelun, asiakastapaamisten aikataulujen, radiohaastattelujen järjestelyn, nettiesseiden kirjoittelun ja pikkutarkan siivoamisen kanssa.
– Tapaan myös lukemattomia bordellin vieraita, vien heitä kierroksille mittaillen heidän kiinnostustaan ja yritän saada selville, mitä he haluavat, jonka jälkeen sovin vielä hinnoista.
Greenmore huomauttaa, että kaikki tämä tapahtuu jo ennen seksiä. Sängyssä hänen kontolleen jää yleensä suurin osa fyysisestä työstä, jonka lisäksi Greenmore joutuu tekemään parhaansa, jotta asiakas pystyy rentoutumaan. Nainen muun muassa kuuntelee asiakkaan salaisimmatkin tunnustukset, ja pitää huolen, että asiakas saa rahoilleen vastinetta.
– Seksityö on fyysisesti intiimi terapiaistunto suurimmalle osalle asiakkaistamme. Monet itsenäisesti työskentelevät seksityöläiset joutuvat lisäksi varaamaan hotellihuoneita, tutkimaan asiakkaan taustat varmistaakseen, etteivät he ole vaarallisia, hoitamaan omat nettisivunsa ja mainostamisen, Greenmore kirjoittaa.
2. "Seksityöntekijät levittävät tauteja"
Greenmore kertoo, että vastoin yleisiä ennakkoluuloja työntekijät käyttävät aina kondomeja ja suuseksisuojia.
– Nevadassa kaikki osavaltion tuhannet laillisesti seksialalla työskentelevät käyvät pakollisissa sukupuolitautitesteissä viikoittain. Nevadan bordelleissa ei ole koskaan raportoitu HIV-tapausta.
Greenmore vakuuttaa, että bordellin työntekijät ottavat terveytensä vakavasti.
– Jos vartalomme eivät ole huippukunnossa, emme voi maksaa laskujamme, ruokkia itseämme tai elättää perheitämme. Terveytemme tai asiakkaamme terveyden vaarantaminen yhden asiakkaan halujen vuoksi voisi pilata maineemme ja maksaa meille meidän työmme. Turvaudumme siis kaikkiin varotoimiin suojellaksemme itseämme ja asiakkaitamme.
3. "Vain hyypiöt, luuserit ja epätoivoiset miehet käyvät seksityöntekijöiden luona"
Greenmore kirjoittaa, että bordellin ovista kulkee monenmoisia ihmisiä: keski-ikäisiä pariskuntia, jotka kaipaavat piristystä rakkauselämäänsä, nuoria sotaveteraaneja, jotka kamppailevat paluusta siviilielämään ja deittailun maailmaan, arvostettuja bisnesmiehiä, lakimiehiä, lääkäreitä ja muita ammattilaisia, joiden vaativa työ ei jätä aikaa deittailuun. Tai vaikka Aspergerin oireyhtymästä kärsiviä miehiä, joille tavallinen parisuhde voi olla haastava ja hämmentävä paikka.
– Monelle seksityöläisen tapaaminen on enemmän kuin pelkkää seksiä.
Greenmoren mukaan bordelli tarjoaa turvallisen paikan seksuaalisuudelle ja fyysiselle läheisyydelle. Asiakkaat voivat laskea suojamuurinsa ja kokea yhteyden liki tuntemattoman ihmisen kanssa, mikä voi olla heille terapeuttista.
– Olemme myös opettajia, ohjaten neitsytasiakkaamme ensimmäistä kertaa seksiin ja läheisyyteen. Asiakkaamme kohtelevat meitä samalla kunnioituksella ja ihailulla, ja ovat yhtä kilttejä meille kuin me heille. Asiakkaidemme häpäiseminen demonisoi heidän seksuaalisuutensa, mikä on ahdasmielistä ja syyttävää.
4. "Seksityöntekijät vihaavat työtään"
Greenmore vakuuttaa pitävänsä työstään.
– Kungfutse sanoi "Valitse työ, jota rakasta, eikä sinun tarvitse tehdä töitä päivääkään elämäsi aikana".
Greenmore ihmettelee, miksei sanonta pidä paikkaansa seksityöntekijöiden kohdalla yhteiskunnan silmissä. Nainen vakuuttaa, että seksityöntekijät ovat valinneet ammattinsa, koska se sopii heidän taloudellisiin tarpeisiinsa, joillekin myös henkisiin tai seksuaalisiin tarpeisiin. Joillekin työ on vain tapa saada rahaa, eikä siinäkään Greenmoren mielestä ole mitään pahaa.
– Työmme on syvästi henkilökohtaista ja intiimiä. Näemme ihmiset haavoittuvaisimmillaan, kun he ovat alasti, ja ilmaisten sisimpiä halujaan. Nämä halut ovat voineet olla piilotettuina vuosia, vuosikymmeniä. Suhteet, joita kehitän asiakkaiden kanssa, ovat vilpittömiä ja olen iloinen nähdessäni heidän lähtevän hehkuvina, rentoutuneina ja helpottuneina.
Greenmore kertoo kuulleensa usein palautetta asiakkailtaan. "Kiitos, tarvitsin tätä." "En ole koskaan tuntenut oloani rentoutuneemmaksi."
Nainen kertoo, että oman aikataulun mukaan eläminen ja oman yrityksen pyörittäminen tuo elämään kaivattua vapautta.
5. "Seksityöläiset ovat rikki"
"Hänen vanhempansa ovat taatusti ylpeitä."
"Kannattaisiko hankkia koulutus?"
"Hänellä on varmaan isäongelmia."
"Paljonkohan huumeita hän tarvitsee selvitäkseen työvuorosta."
– Kaikki nuo ovat todellisia kommentteja, jotka olen kuullut netissä tai kasvotusten. Käsitys siitä, että ammattini on viimeinen vaihtoehto rikkinäiselle, kouluttamattomalle naiselle, jolla on huumeongelma, on karhunpalvelus sille laajalle otokselle naisia, jotka valitsevat olevansa seksityöläisiä. Se on epäinhimillistävää, ja sallii jatkuvan väkivallan ja sosiaalisen stigman seksityöläisiä vastaan kukoistaa.
Greenmore kirjoittaa vielä lopuksi, että seksityö pitäisi laillistaa, ja yhteiskunnan heikoimmille tulisi turvata turvallisuus, sosiaalipalvelut ja perusihmisoikeudet.
Lähde: Independent