Hallitus haluaa mahdollisuuden sulkea muutkin kuin murhaajat määräämättömäksi ajaksi vankilaan – "Se on jossain määrin tikanheittoa"

Nykyisin Suomessa pisin vankeusrangaistus on elinkautinen, joka langetetaan aina murhasta ja voidaan langettaa myös esimerkiksi tietyistä sota-, maanpetos- ja terrorismirikoksista. Elinkautisesta voi päästä ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan 12 vuoden vankeuden jälkeen. Keskimäärin elinkautista istutaan noin 14,5 vuotta.

Hallitus kaavailee Suomeen uutta rangaistusmuotoa, jossa erittäin vaarallisiksi katsotut vangit saattaisivat periaatteessa joutua istumaan loppuelämänsä vankilassa. Niin kutsuttuun varmuusvankeuteen tuomittu ei pääsisi vapaaksi määräaikaisen tuomionsa istuttuaan, vaan hänen vangitsemistaan voitaisiin jatkaa, jos katsottaisiin, että hän on edelleen vaaraksi muille.

– Varmuusvankeus on voimakkaammin turvaamistoimiluonteinen seuraamus, jossa on hyvin vahvasti mukana yhteiskunnan suojeleminen tällaiselta erityisen vaaralliseksi katsotulta henkilöltä. Varmuusvankeuteen olisi mahdollista tuomita myös sellaisista vakavista henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvista rikoksista, joissa elinkautinen vankeusrangaistus ei tule kyseeseen, kertoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Mirja Salonen.

Lainsäädäntö pyritään saamaan voimaan tällä hallituskaudella.

– Varmuusvankeus on käytössä esimerkiksi Norjassa ja Tankassa. Norjassa on luovuttu kokonaan elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ja varmuusvankeus osin korvaa sitä. Tanskassa on elinkautinen vankeusrangaistus, mutta sitä käytetään paljon vähemmän kuin meillä, Salonen kertoo.

Lue myös: Poliisit kertoivat MTV:lle, miksi naisten taposta epäillyn sarjarikollisen Mika Moringin tutkinnat ovat harvinaisen vaikeita – aukko laissa teki tapauksesta erityisen kylmäävän

"Taustasta ei pitäisi rangaista"

STT:n haastattelemat asiantuntijat pitävät hallituksen aikeita varmuusvankeudesta pulmallisina. Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessorin Tatu Hyttisen mukaan on perustavanlaatuisesti ongelmallista pitää ihmistä vangittuna sen takia, että tämä saattaa syyllistyä rikokseen.

– Suomessa on tekorikosoikeus, joka tarkoittaa sitä, että teoista rangaistaan. Kaikki ovat rikosoikeuden edessä samanarvoisia, eikä ihmisten taustasta rangaista, Hyttinen sanoo.

– (Varmuusvankeudessa) rangaistaisiin enemmän henkilökohtaisista syistä. Siinä haastetaan tekorikosoikeuden lähtökohta, eikä sitä pidä ryhtyä kevyesti tekemään.

Myös psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri ja Tyksin oikeuspsykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo, että ehdotus varmuusvankeudesta on huomattavan ongelmallinen.

– Ymmärrän paineen sen tekemiselle ja voin nähdä sille tietyn pienen pienen roolin suomalaisessa rikosseuraamusjärjestelmässä, mutta on muistettava, että se on järjestely, jonka soveltamisen tulisi olla äärimmäisen tarkkaan harkittua ja niukkaa, Lauerma sanoo.

Asiantuntijat ovat huolissaan myös siitä, miten määräämättömän pitkään vankeuteen tuomitseminen vaikuttaisi ihmisen kuntoutumismahdollisuuksiin ja -motivaatioon. Lainsäädäntöneuvos Salosen mukaan myös varmuusvankeudessa tavoitteena tulee olla, että henkilöä, jolta vapaus on riistetty vaarallisuuden vuoksi, pitää pyrkiä kuntouttamaan takaisin yhteiskuntaan ja vaikuttamaan hänen uusimisriskiinsä.

– (Varmuusvankeudessa) vankeus jatkuisi lähtökohtaisesti vankilassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin linjannut, että määrittelemättömän pituisissa rangaistuksissa, joissa vapaudenmenetys perustuu henkilön arvioituun vaarallisuuteen, vankeusaikaan pitää sisällyttää tavallista vankeusrangaistusta enemmän kuntouttavaa toimintaa, Salonen sanoo.

"Riskiarviot lähes arpapeliä"

Varmuusvankeudessa vangin vaarallisuutta ja vapautumisen edellytyksiä olisi tarkoitus arvioida säännöllisin väliajoin. Hallitusohjelmassa halutaan, että väkivaltariskin arviointi olisi jatkossa ylipäänsä suuremmassa roolissa, kun vankien vapauttamista harkitaan.

Myös tätä asiantuntijat arvostelevat. Hyttinen sanoo, että riskiarvioihin tulee suhtautua kriittisesti.

– Väestötasolla pystytään tekemään jotain ennusteita siitä, mikä ennakoi väkivaltakäyttäytymistä, kuten esimerkiksi päihdeongelma. Mutta kun aletaan puhua yksilötasosta, se on lähes arpapeliä.

Hyttinen korostaa, että vangeillakin on perus- ja ihmisoikeudet.

– Se, että henkilön vankeutta jatkettaisiin vaarallisuusarvion perusteella, kun tiedetään, että se on jossain määrin tikanheittoa yksilötasolla, on yksilön kohdalla aikamoinen teko. Se on myös vakavan yhteiskunnallisen mietinnän paikka.

Lauerman mukaan oikeuspsykiatrit ovat jo nykytilanteessa varsin yksimielisiä siitä, että riskiarvion pitäisi olla vain yksi osatekijä elinkautisvankien vapauttamisessa.

– On sitten oikeusoppineiden asia tehdä ratkaisuja (vapauttamisesta), se ei kuulu lääkärien tehtäviin. -- (Väkivaltariskiarviolla) on tiettyä osuvuutta ja ennustearvoa, mutta kun ihmisten elämää heittelevät niin tavattoman monet ennustamattomat tekijät, se ei ole mitään eksaktia tiedettä, vaan suuntaa-antava arvio, hän korostaa.

Lue myös: Rikosoikeuden professorin arvio sarjakuristajasta, joka voi päästä uudelleen vapaaksi: Oikeusjärjestelmä "mahdollistaa sen, että pari kolme ihmistä ehtii kuolla"

Koskisi ehkä pariakymmentä vankia

Oikeusministeriössä ei ole vielä arvioitu, minkälaisia vankeja tai kuinka suurta määrää varmuusvankeus voisi koskea. Hyttinen ja Lauerma arvioivat, että kyse voisi olla joistain kymmenistä ihmisistä.

– Henkilöitä, jotka sen tarpeessa ovat, on hyvin vähän, ehkä 5–20. Voi sanoa, että he ovat järjestään persoonallisuushäiriöisiä, eli eivät mielisairaita, mutta kuitenkin varsin vakavasti häiriintyneitä. He ovat useimmiten psykopaattisia, eli täysin piittaamattomia muiden ihmisten hyvinvoinnista, Lauerma sanoo.

Hyttisen mukaan parinkymmenen ihmisen takia ei pitäisi tehdä suuria kriminaalipoliittisia päätöksiä tai yleislinjauksia, vaikka vakavia rikoksia uusivat vangit nousevatkin herkästi otsikoihin.

– Aina välistä sattuu niin, että joku vapautuu elinkautisvankeudesta esimerkiksi 14 vuotta istuttuaan ja sitten liki seuraavana päivänä otetaan kiinni, kun on käynyt tappamassa jonkun. Tapaus nousee massiiviseen keskusteluun mediassa, puhutaan, että miten näin voi tapahtua Suomessa. Ja sitten siihen reagoidaan haluamalla kiristää kriminaalipolitiikkaa kautta linjan. On riski, että kriminaalipolitiikka kiristyy liikaa tällaisten pistemäisten tekojen takia, Hyttinen sanoo.

Arviot aiemmin, lisää jälkivalvontaa

Miten väkivaltarikoksiin syyllistyneiden ihmisten uusintariskiä voitaisiin sitten vähentää? Lauerman mukaan vapautumisen jälkeiseen jälkivalvontaan pitäisi saada lisää resursseja. Hän nostaa esiin, että monille toistuvasti raakoja väkivallantekoja tekeville ratkaiseva tekijä ovat päihteet.

– Jälkivalvonnassa voisi olla esimerkiksi välttämättömänä vaatimuksena antabuksen käyttäminen, joka tekee alkoholin käyttämisestä joko vaikeaa tai mahdotonta, tai jokin muu soveltuva lääkitys. Plus virtsaseulat ja kenties muutaman vuoden ajan pantavalvontakin, Lauerma esittää.

Hyttinen tekisi vangeille vaarallisuusarvion jo rangaistuksen täytäntöönpanon alussa, eikä vasta ennen mahdollista vapautumista.

– Jos minulla olisi valta päättää, perinteiset vaarallisuusarviot olisi järkevintä tehdä rangaistuksen täytäntöönpanon alussa, jonka jälkeen pystyttäisiin rangaistuksen täytäntöönpanon aikaisen suunnitelman avulla vähentämään riskiä syyllistyä rikokseen. Tämä on ihan arkijärkistäkin, hän sanoo.

Lue myös: Uutissuomalainen: Kansa pitäisi vaaralliset vangit vangittuna, vaikka tuomio olisi lusittu