Vangit suhtautuvat vaihtelevasti ajatukseen lääkityksestä, joka vähentää seksuaalista viettiä.
Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka kertoo, että yleensä ensimmäinen reaktio asiaan on vastustus. Osa vangeista kuitenkin suostuu lopulta lähtemään tutkimuksiin, joissa arvioidaan lääkehoidon aloittamisen edellytyksiä.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin, tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan tutkimuksissa on käynyt vajaan kolmen vuoden aikana kymmenkunta ihmistä. Heistä vain pari on halunnut aloittaa lääkityksen.
Lääkehoidon järjestämisestä säädettiin vuonna 2014 voimaan tulleessa laissa. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä arvioitiin, että lääkehoitoa käyttäisi enintään kymmenen seksuaalirikoksesta tuomittua vuodessa.
Lääkehoito perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Lain mukaan vangilta voidaan kuitenkin edellyttää sitoutumista lääkitykseen, jos hän haluaa päästä valvottuun koevapauteen eli harjoittelemaan siviilielämää vankilan ulkopuolelle.
Käytännössä ehto koskee esimerkiksi sellaisia rikoksentekijöitä, jotka on tuomittu törkeästä raiskauksesta tai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja joiden rikoksen uusimisriski on korkea.
Ideana on, että vanki aloittaa vapaaehtoisen lääkehoidon vankeusajan loppupuolella ja jatkaa sitä valvotun koevapauden jälkeen ehdonalaisessa vapaudessa.