Intersukupuolisten ihmisten oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen ei toteudu Suomessa.
Tätä mieltä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava ihmisoikeusjärjestö Seta, joka kommentoi torstaina julkaistua oikeusministeriön teettämää selvitystä intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista Suomessa.
Oikeuksien toteutumisen esteenä ovat muun muassa vanhentuneet hoitokäytännöt ja tiedon puute.
Oikeusministeriön selvityksen tekijä, riippumaton asiantuntija Tikli Oikarinen pitää selvityksen keskeisenä tavoitteena tietoisuuden lisäämistä intersukupuolisuudesta.
– Aihe on hyvin vaiettu, ja siitä on todella vähän tietoa olemassa. Intersukupuolisten ihmisten kokemuksista on ylipäätään hyvin vähän tietoa, Oikarinen kertoo STT:lle.
Selvityksessä käsitellään muun muassa sitä, miten intersukupuolisten lasten syntymän yhteydessä tehdyt ratkaisut sekä lapsuus- ja nuoruusajan hoidot ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.
Selvitykseen osallistuneilla oli kokemuksia erilaisista intersukupuolisuuteen liittyvistä terveydenhuollon toimenpiteistä, kuten sukupuolipiirteiden tutkimuksista, lääkityksistä ja leikkauksista
– Minulle ei ole koskaan kerrottu, että olen intersukupuolinen, ei lääkärin eikä kenenkään muun toimesta. Ainoa mitä minulle on koskaan kerrottu, on ollut se ajatus, että olen syntynyt viallisena ja minulle pitää tehdä leikkauksia ja operaatioita, jotta minusta tule ehjä – –, yksi vastaajista muun muassa kertoo selvityksessä.
Kokemukseen vaikuttaa kaksi keskeistä tekijää
Intersukupuolisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilön keholliset sukupuolta määrittävät tekijät eivät synnynnäisesti ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Esimerkiksi YK:n Free and Equal -kampanja määrittelee intersukupuolisuuden seuraavasti:
Intersukupuolisilla ihmisillä on syntyessään sellaiset sukupuolipiirteet (genitaalit, hormonit tai kromosomit), jotka eivät mahdu tyypillisiin määritelmiin siitä, millainen miehen tai naisen kehon tulisi olla. Intersukupuolisuutta käytetään kattokäsitteenä kuvatessa kehon sukupuolipiirteiden luontaista vaihtelua. Joskus intersukupuolisuus huomataan syntymän hetkellä, joskus intersukupuolisuus selviää vasta murrosiässä. Jotkin kromosomeihin liittyvät intersukupuolisuuden muodot eivät välttämättä ole fyysisesti havaittavissa ollenkaan.
Selvityksestä ilmenee, että vastaajien kokemukset esimerkiksi terveydenhuollosta ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia.
Kokemukseen siitä, oliko kokemus positiivinen vai negatiivinen, vaikutti keskeisesti kaksi asiaa: oliko tehdylle toimenpiteelle ollut selkeästi terveyteen liittyvä peruste sekä se, oliko vastaaja saanut osallistua hoitoa koskevaan päätöksentekoon.
Negatiiviset kokemukset liittyivät tilanteisiin, joissa vastaajia oli kohdeltu eri tavoin epäasiallisesti ja asenteellisesti. Kokemukset hoidoista olivat pääosin negatiivisia heillä, joilla hoito oli alkanut vauvaikäisenä, lapsuudessa tai nuoruudessa. Kaikilla oli kokemus siitä, ettei heidän mielipidettään hoitojen toteuttamiseen oltu kysytty tai hoidot oli esitetty heille välttämättömänä pakkona.
– Minulle sanottiin, että ’Menet tutkimuksiin, leikkauksiin ja kaikki järjestyy. Olet täysin tavallinen tyttö.’ Se oli se viesti, jonka sain. Papereistani olen jälkeenpäin lukenut, että ’potilas älyllistää kaikki asiat, ja hänellä tulee olemaan ongelmia sisäistää mitä nyt tapahtuu hänen naiseudelleen, yksi vastaajista kertoo selvityksessä.
Kymmenen suositusta
Selvityksessä annetaan kymmenen kansainvälisten ihmisoikeustoimijoiden antamiin suosituksiin pohjautuvaa suositusta tietoisuuden ja intersukupuolisten aseman parantamiseksi.
Suosituksissa nostetaan esille muun muassa itsemääräämisoikeuden varmistaminen, hoidon moniammatillisuuden vahvistaminen, vertaistuki, tietoisuuden lisääminen ja lainsäädännön uudistaminen.
– Selvityksen aineisto osoittaa, että ihmisoikeustoimijoiden antamat suositukset ovat Suomessa edelleen ajankohtaisia, Oikarinen sanoo.
– Oli kuitenkin mukava huomata, että osaltaan rankoistakin kokemuksista huolimatta vastaajat puhuivat itse intersukupuolisuudesta, omasta kehostaan ja itsestään hyvin positiivisin sanakääntein.
Aineistona on käytetty 12 intersukupuolisen ihmisen ja kuuden vanhemman haastatteluja ja verkkokyselyvastauksia.
Selvityksessä huomautetaan, että aineisto ei muodosta määrällisesti edustavaa otosta intersukupuolisista ihmisistä Suomessa.
Vastaajien kokemukset ja näkemykset ovat sen sijaan Oikarisen mukaan syvällisiä ja asiantuntevia kuvauksia siitä, millaisten kokemusten ja kysymysten kanssa intersukupuoliset ihmiset ja heidän vanhempansa suomalaisessa yhteiskunnassa elävät.
Oikaisu 1.3.2019: Kyseessä on oikeusministeriön ja ulkoministeriön teettämä selvitys, ei Setan selvitys