Luterilaisen kirkon seurakuntavaalien kampanjointi on vaalien alla ollut vaisua. Äänestysprosentti on viime vaaleissa jäänyt alle 20:n ja tällä kertaa ehdokkaitakin haettu kissojen koirien kanssa. Kirkko hukkaa sanomansa kokkikerhoihin, väittää konservatiivisen siiven edustaja. Tulkaa kaikki -uudistusliikkeen aktivistin mukaan Jeesus ei katoa kokatessakaan eikä kukaan voi määritellä, millainen on oikea seurakuntalainen.
Kirkon jäsenmäärä on pudonnut reilussa vuosikymmenessä 80 prosentista 70:en ja ennusteen mukaan lasku jatkuu prosenttiyksiköllä vuodessa. Tällä menolla 20 vuoden päästä enää puolet suomalaisista kuuluisi kirkkoon.
Samaan aikaan vapaamielisyys ja yhteiskunnallinen herääminen on lisääntynyt. Tuoreen kyselyn mukaan yli puolet papeista on valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon, vaikka kirkko kieltää. Työtä tehdään turvapaikanhakijoiden hyväksi uskontoon katsomatta. Kirkon perheneuvontaan on jonot ja monille vanhuksille diakoniatyö on elämän ehtoon ainoa valo.
"Kirkko ei ole ajanvietelaitos"
Mutta lapsia kastetaan yhä vähemmän, 1990-luvun alussa 90 prosenttia, pari vuotta sitten enää 69 prosenttia. Tämän myötä seurakuntien lapsikerhojen osallistujamäärä on puolittunut 20 vuodessa. Jotain pitäisi keksiä, että nuoret aikuiset kiinnostuisivat seurakunnista.
Onhan niitä kokkikerhoja ja kiekkoiltoja. Perinteisen Sanasta elämään-ryhmän ehdokas Markku Nieminen Vantaan Rekolassa puuskahtaa tällaisille virityksille.
– Ajanvietettä voi hakea muualtakin. Jääkiekkoa näkee Hartwall Areenalla ja kokkikursseja jossain muuallakin. No voihan niitä seurakunnassakin olla, mutta identiteetti on hukassa, jos kirkko hukkaa omansa sanomansa.
– Kirkon pitää julistaa Jumalan rakkautta ihmiskunnalle ja kertoa, mitä kaikkea kivaa täältä löytyy. Täältä löytyy elämän tarkoitus, lupaa Nieminen.
– Tätä haluan korostaa myös näiden vaalien alla, vaikka tässä valitaankin ensi sijassa hallintoa hoitavia ihmisiä.
"Kokkausko hukkaisi Jeesuksen – kummallista"
Tulkaa kaikki-liikkeen aktivisti Eve Rämö Vantaan Korsosta naurahtaa tällaiselle asettelulle.
– Eihän se sanoma yhteisestä tekemisestä mihinkään huku. Kummallista ajatella, että Jeesus katoaisi, jos kokataan yhdessä. Näin kirkossa monet ajattelevat myös ilmastonmuutoksesta. Ettei asiasta voi puhua, jos puhutaan Jumalasta. Eiväthän nämä ole toisiaan poissulkea asioita lainkaan.
Eve Rämö on myös Vantaan kaupunginvaltuuston vihreä valtuutettu ja patistelee kirkkoa ilmastonmuutoksen torjuntaan.
– Kristityn tehtävä on varjella luomakuntaa. Seurakuntien pitää miettiä metsien hoitoa, edistää reilun kaupan tuotteita ja kierrätystä, luettelee Rämö.
Kuka on "oikea" seurakuntalainen?
Rämön mukaan kirkon perustehtävä on ”tietysti Jumalan rakkauden julistaminen”.
– Mutta miten se tehdään, tästä on kysymys. Meille Jumalan rakkaus on sitä, että ketään ei saa sulkea seurakunnan ulkopuolelle. Jos ovella kysytään vaikkapa sukupuolista suuntautumista, se on syrjintää. Jos nyt aluksi päästäisiin sopuun edes siitä, että papit saavat vihkiä tai olla vihkimättä omantuntonsa mukaan eikä ketään tuomita, huokaisee Rämö.
– Suurin osa suomalaisista on kristittyjä, jotka käyvät joulukirkossa, häissä, kastejuhlassa tai hautajaisissa. Meidän mielestä se on ihan ok näinkin. Ei kenelläkään ole oikeutta sanoa, millainen on oikea seurakuntalainen, mietti Eve Rämö.
Yhtä lailla Markku Nieminen toivottaa kaikki tervetulleiksi kirkkoon.
– Tietysti! Ei tässä ovella uskoa kysellä. Mutta kun perehtyy kristinuskon sanomaan, voi löytää vastauksia, mistä olen tullut ja mihin olen menossa. Tiede ei vastaa ihmisen olemassaolon kysymyksiin, uskoo Nieminen.
Ehdokkaista pulaa - joka toinen mene läpi
Sunnuntaina valitaan Suomen 385 seurakuntaan 8300 päättäjää – seurakuntien paikallisiin neuvostoihin ja seurakuntayhtymien kirkkovaltuustoihin. Läpimenon mahdollisuudet ovat todella hyvät, koska keskimäärin joka toinen ehdokas valitaan. Ehdokkaita on yhteensä vain 16700, kun vielä neljä vuotta sitten heitä oli 19300.
Joissain pienissä seurakunnissa vaalia ei järjestetä lainkaan, koska ehdokkaita saatiin vaivoin yhtä paljon kuin paikkoja.
Kansankirkko – sisäpiiri säätää
Kirkon päättäjiksi pyrkivät innokkaimmin sisäpiirin konservatiiviset seurakunta-aktiivit. Kun uusia tavallisia kansalaisia ei saada mukaan, suuria muutoksia kirkossa ei voi odottaa seuraavallakaan neljän vuoden vaalikaudella. Kaikista seurakuntapäättäjistä näet valitaan kirkon ylin päättävä elin Kirkolliskokous.
Esimerkkinä kirkkokansan ja päättäjien kohtaamattomuudesta on viime vuoden hiertänyt uusi avioliittolaki. Kirkon pappien ja tavallisten kansalaisten enemmistö hyväksyisi homoavioliitot, mutta seurakuntavaalien vaalikone näyttää toisin. 54 prosenttia sunnuntain vaalien ehdokkaista vastustaa kirkon avioliittokäsityksen muutosta.