Kärpät piti Liigan finaalisarjassa kotiedun voittamalla Tapparan ensimmäisessä loppuottelussa maalein 3-0. Tänään Hakametsässä voittamisen paine on ennakkosuosikki Tapparan niskassa. MTV Sportin asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi sarjan tilannetta.
Video: Huippuhetket Kärppien ja Tapparan tiistaisesta avausfinaalista.
Kärppien ja Tapparan finaalisarjan ensimmäinen ottelu oli todella upeaa lätkää. Voi olla, että Tapparan suoritus jäi hieman piippuun pitkähkön pelaamattomuuden tähden, mutta se ei millään muotoa vie arvoa oululaisten suoritukselta, semminkin kun tamperelaisetkin pelasivat varsin kelvollisesti.
Kärpät oli selvästi ammentanut pelaamisen voimaa ja itseluottamusta välieräpelien HIFK-sarjasta. Oululaiset eivät pelanneet kertaakaan HIFK:ta vastaan niin hyvin kuin nyt Tappara-pelissä.
LUE MYÖS: Antti Törmänen lataa Kärppien menestystyylistä: "Nyt se on sallittua Suomessakin"
Muistan, kun viime syyskuussa pohdiskelin sitä, että kaudella 2017-2018 voidaan Liigassa alkaa puhua Meidän pelin sijaan Suomi-lätkästä, joka olisi ikään kuin jääkiekkoa jMp., jälkeen Meidän pelin. Erehdyin pahan kerran, lopulta oikeastaan vain Kärpät yksin löysi sellaisen mitat täyttävän pelitavan runkosarjassa, jota voi luonnehtia kategoriaan jääkiekkoa jMp.
Piti näköjään odottaa aina tähän käsillä olevaan finaalisarjaan asti, että oikeasti nähtäisiin lätkää jMp. Avaan hieman sitä, mitä Raksilassa viime tiistaina jäällä tapahtui.
Kärpät sai tulille huikean hybridin omaa Kärpät-Kanada-lätkäänsä Meidän pelin maustein. Ja vuorostaan Tappara pelasi pitkän linjan rautakorpelais-tapolalaista Meidän pelin Tappara-lätkäänsä kera ajoittaisen jatkuvan liikkeen ja syöttöjen pituuksien vaihtelun.
Sanalla sanoen taktisempaa jääkiekko-ottelua Suomessa ei luultavasti ole koskaan pelattu. Ei pelattu vain Meidän pelin vaateiden mukaan, vaan ne ylitettiin ajoittain mennen tullen. Lukuun ottamatta oletettua Tapparan pelivalmiuden vajavuutta todistimme Liigan mittapuulla oraalla ollutta superottelua.
Erilaisiin trapeihin vastattiin erilaisin viivelähdöin. Avautuviin nopean hyökkäysten saumoihin reagoitiin hyökkäämällä nopeasti. Tuo kaikki onkin tuttua, mutta sitten oli puolin ja toisin lisäksi valmius sekä hyökätä että puolustaa olosuhdetta, jossa toinen kiskaisikin pidemmät syötöt tulille. Peli varioitui myös sitä mukaa, pelattiinko kenttätasapainoa vai ylibuukkausta.
Kärpät paransi rutkasti HIFK-sarjan ongelmakohtaansa, oman alueen puolustuspelaamista. Aivan kuin Kärppien sentterit olisivat saaneet välipäivinä henkilökohtaista ohjausta, kuinka puolustetaan yhdistettyä aluetta ja miestä. Tappara on äärimmäisen vahva hyökkäysalueen hyökkäyspelijoukkue. On varmaa, että jatkossa Kärpät saa pinnistellä äärimmilleen selvitäkseen tältä osin Tapparan asettamasta haasteesta.
Saa nähdä, millaisiin johtopäätöksiin Tapparan piirissä päädytään ensimmäisen matsin tiimoilta. On selvää, että tamperelaiset ovat aikeissa nostaa pelaamisensa tunnetasoa ja kaksinkamppailuvalmiutta, mutta riski on, että se tapahtuu pelitaktisen pelaamisen tolkun kustannuksella.
Kärpät nosti Raksilassa sarjan pelillisen riman jopa hämmästyttäviin korkeuksiin. Kyse oli kahtaalla tapahtuneesta loikasta: sekä pelaamisen taktiikka onnistui nappiin että pelaajat löysivät itseluottamusta
pursuavan rennon mutta rajun suorittamisen tason. Tuohon haasteeseen Tapparan on nyt vastattava edistämällä ja kultivoimalla omaa tekemistään.
Näyttäisi siltä, että tässä sarjassa – sekä Kärppien että Tapparan perinteiden mukaan – ei löydy niitä iänikuisia väsyneitä pelaajien kamppailupareja, jotka nuhjaavat, tönivät ja verbaalisesti piiskaavat toisiaan. Sen sijaan sarja saanee sävyjä ja voimasuhteiden heilahteluja johtavien taitopelaajien jäsenten välisistä kilpajuoksuista.
Ensimmäisessä pelissä Kärppien Julius Junttila löi laudalta Tapparan Henrik Haapalan. On jäätävää odottaa, nokittaako Haapala toisessa matsissa panostaan korottamalla. Myös Kärppien puolustajan Miika Koiviston ja Tapparan pakin Mikko Lehtosen mittelö paremmuudesta on tärkeä. Lisäksi syvien rivien miehet kuten Kärppien Teemu Kivihalme ja Tapparan Valtteri Kemiläinen vertautuvat toisiinsa loppuotteluiden edetessä.
Siihen en usko, että maalivahtipelissä syntyy sarjan mittaan sellaista eroa, joka johtaisi toisen joukkueen toisen kustannuksella mestaruustielle. Yksittäisiä pelejä veskarit toki voivat voittaa tai hävitä. Poikkeuksellisella tavalla näyttäisi siltä, ettei ratkaisua saada aikaan myöskään yli- ja alivoimapelin puolelta.
Omissa papereissani koko sarjan voittaminen vaatisi liki yliluonnollisia tekoja Kärppien päävalmentajalta Mikko Mannerilta esikuntineen. Siinä määrin vahvemmalla pelaajistolla Tapparan käskijä Jukka Rautakorpi ja muu valmennusjohto operoivat. Koutsien välisessä taistossa Manner johtaa nyt 1-0, vaikka hyvin Rautakorven joukotkin pelasivat Raksilassa.
Vaikka Tappara on nyt hetkellisesti selkä seinää vasten, ja kotivoitto sarjan kakkospelissä olisi tuiki tärkeä, asian voi kääntää myös niin päin, että altavastaaja Kärpille onnistunut ryöstöretki tähän kohtaan olisi melkein elinehto mestaruushaaveiden voimistamiseksi. Jos voitot ovat toisen ottelun jälkeen tasan 1-1, ja aletaan ikään kuin alusta paras viidestä -sarjalla, Tappara palaa odotetusti paikalleen vahvaksi ennakkosuosikiksi.
Avainasia Kärppien kannalta on tällä hetkellä tässä pelifilosofisessa kysymyksessä: Kuinka korkealla pelaamisen aktiivisuuden riskikertoimella Manner tohtii lähettää pikkupetonsa tänään Kirvesrintojen kimppuun? Liika on liikaa, mutta liian vähän on liian vähän.
Päätän tämän esitykseni konkreettisesti. Jos Kärpät jatkaa esimerkiksi sikäli ”aktiivisesti”, että se pelaa yhäti korkeaa, hieman lapsellista tolppa-trapiaan, se on sikäli liikaa, että Tappara kyllä ratkoo sen ansan, ja ottaa omansa kuleksimasta.
Hakametsän kaukalossa on 60 neliömetriä vähemmän tilaa kuin Raksilan askissa. Hakametsän olosuhde muuttuu eduksi Tapparalle, jos Kärppien pelaajat tulkitsevat pelitilanteissa jatkuvasti väärin tilan ja ajan yhtälöä. Houkutus puolustaa paineistamalla kasvaa. Pitää muistaa, että Tapparan puolustajien taitotaso on kova; he pystyvät tulemaan paineen alta ulos syöttämällä lavasta lapaan. Toisaalta vastapainoksi, jos Tappara sortuu liikaa purkukiekkoihin noissa tilanteissa, kiekkokontrolli siirtyy Kärppien kiekottelevalle alakolmiolle.
Asetelma on herkullinen. Annetaan pelin näyttää.