MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvosen mukaan Saksa ei antanut kunnollista vastusta Suomella, mutta siihen nähden Nuoret Leijonat pelasi varsin mukiin menevällä tavalla.
LUE MYÖS: Nuorten Leijonien MM-avausvoitto ei hämännyt – NHL:stäkin tuttu Ville Heinola viittasi epäonnistuneeseen teemaan
Nuoret Leijonat avasi turnauksen voitolla Saksaa vastaan maalinumeroin 5–3. Luvalla sanoen Saksa oli heikko, se pelasi vajaalla miehistöllä eikä sen kaikkien pelaajien taso päätä huimannut.
Heikko vastustaja tarkoittaa usein sitä, että vahvemman osapuolenkin on hankala pelata omaa peliään. Tämän sudenkuopan Nuoret Leijonat vältti kohtuullisen hyvin. Joukkue sai vaikeassa olosuhteessa omasta suorituksestaan irti asioita, jotka kuuluvat päävalmentaja Antti Pennasen pelikirjaan.
Oikeastaan Nuorten Leijonien vaikeudet ottelussa näkyivät hieman paradoksaalisella tavalla melkeinpä ainoastaan siinä, että Saksa pääsi sujauttamaan harvoista paikoistaan maalejaan pelin jänteen kannalta tiukkoihin paikkoihin. Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että Saksan maalit pitivät pelin pelinä, pelastivat pelin.
LUE MYÖS: Nuorten Leijonien Kärppä-hyökkääjän MM-avauksessa erikoinen mauste – kauden avauspisteet!
Otan Suomelta esiin muutaman pelitavallisen asian, jotka pistivät silmääni: Nuoret Leijonat rytmittivät kaikkineen hyökkäyksiään; hyökättiin kolmelta kaistalta; toisessa erässä olin näkevinäni hieman nopeampaa pelin kääntämistä; hyökkäysalueen hyökkäyspelissä tiukka valmennuksen ojennusnuora oli pelata niin, että maalinedustalla oli molemmin puolin maalia maskipelaajat; muutamia vyöryttelyjä näkyi hyökkäysalueella; ja aihioita säännönmukaisesta prässipelaamisesta oli oraalla.
Nuorten Leijonien pyrkimys näyttää olevan paikka paikoin pelata kohtuullisen nopeaa kiekkokontrollilätkää hyökätessä. Toki välillä peli pysäytetään kokonaan toviksi oman maalin taakse viivelähdön organisoimiseksi. Tämä kahtalainen yhtälö ja sen hallitseminen tulee olemaan isossa osassa sen suhteen, miten Nuorten Leijonien prosessi edistyy kohti turnauksen ratkaisuhetkiä, joka on ennen muuta neljäs peli eli puolivälieräottelu. Mielestäni Saksaa vastaan kävi niin, että nopean kiekkokontrollin vaihde jäi päälle vaivaamaan ylivoimapeliä hätäisenä syöttämisenä.
Suomen parhaimmiston nimeäminen tämän ottelun perusteella on hieman turhaa. Se on sanottava, että pakkipari Ville Heinola ja Santeri Hatakka pelasi tavalla, joka kiinnostaa jatkossakin. Parin tapa tehdä peliä suomalaisen lätkän opein on upea.
Seuraavassa ottelussa Sveitsiä vastaan Nuorten Leijonien on ennen muuta saatava pituutta hyökkäysalueen hyökkäyspeleihinsä. Mielestäni Suomi voisi Saksa-peliä enemmän pistää kiekkoa kiertämään vyöryttelyin laitoja pitkin ja jokainen pelaaja kohdaltaan viljellä tältä osin pitävämpää ja varmempaa peliotetta.