Leijonien 5-1 voitto Kanadasta oli komea. MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen kurkistaa tuloksen taakse kohdistamalla katseensa erityisesti Leijonien puolustajiin.
MAINOS
Saksa–Suomi
Sunnuntaina klo 21.10 MTV3:lla ja C More Sport 1:llä. Studio-osuus jo klo 20.00 C Morella ja Maikkarilla!
Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
Jännittikö heitä Kanadan kohtaaminen? Selittääkö heikko jää osin heidän suoritustaan? Antaako Herningin Jyske Bank Boxen -areenan kaukalon laita erikoisia pomppuja? Ovatko erityisesti juuri he keskellä tiukkaa turnausvalmennusotetta?
Osoitan – mutta en osoittele – noita kysymyksiäni Leijonien puolustajille, joilla kiekko poltti lähes hämmentävällä tavalla lavassa ottelussa Kanadaa vastaan. Oikeastaan joka ikisellä pakilla oli pelissä vaikeat hetkensä. Tässä katsannossa on melkeinpä hämmentävää, että Leijonat kaatoi kivikovan Kanadan.
Vielä Tanskaa vastaan Leijonien puolustajat pelasivat pidäkkeettömästi liiankin suurta itseluottamusta uhkuen. Tosin sen pelin tärkeä opetus oli, etteivät MM-tasolla puolustajat voi määräänsä enempää hyökkäillä. Sanoisinkin, että pelipaikattomuus on eräänlainen jääkiekkoilun ikiliikkuja, jonka yllättävän usea valmentaja haluaisi keksiä, mutta se vain ei tule onnistumaan. Moni on yrittänyt, mutta yhtä moni on epäonnistunut.
Aivan kuin Kanadaa vastaan Miro Heiskasen, Ville Pokan, Miika Koiviston, Markus Nutivaaran, Tommi Kivistön, Julius Hongan ja Juuso Riikolan pelaaminen olisi luiskahtanut selkäytimen puolelta ajattelun piiriin. Rentous oli vain ajoittaista.
Lauri Marjamäki on suurella pieteetillä, jopa rakkaudella valinnut juuri nämä puolustajat Leijoniin. Tässä on nyt se remontti pakkipäähän, joka olympialaisiin jäi sittenkin pitkälti tekemättä. Nuorempia, raikkaampia, liikkuvampia, hyökkäävämpiä ja kiekolliseen peliin kykenevämpiä puolustajia. Vasta nyt heitä on komeaksi riviksi asti Leijonissa.
Asetelma on mielenkiintoinen. Leijonien tämän hetken joukkue vilisee tähtiloistoa hyökkääjien osalta; heihin verrattuna pakit ovat kansainvälisellä mittapuulla rivimiehiä. Ja silti, kuten hyvin tiedämme, Leijonien Meidän pelin tempolätkän pelitavan perusta ja kivijalka ovat juurikin pakit.
Teen ihan selväksi, ettei Marjamäen aikakaudella Leijonien pakkeja ole valmennettu näin hyvin turnausprosessin kautta kertaakaan. Syksyn 2016 maailmancupista lähtien pakit olivat suorastaan heitteillä kahdesta syystä: pelitapaa väännettiin ja pakotettiin epäloogisesti äärestä toiseen erilaisilla pelisuunnitelmilla turnauksesta toiseen; ja alussa siellä penkin takana olivat koutsaamassa jostain käsittämättömästä syystä Meidän peliä osaamattomat Teppo Numminen ja Waltteri Immonen.
Tällä hetkellä loogisesti etenevä turnausvalmentamisen prosessi tukee puolustajia. Kuusi viimeistä harjoituspeliä ja MM-kisojen viisi ensimmäistä ottelua ovat sijoittuneet pakkien pelaamisen kannalta sopivan väljään mutta samalla sopivan tiukkaan raamiin. Meidän pelin termein: tilaa voitetaan, kun peli kutsuu sitä puoleensa; tilaa tehdään, kun pelitilanne estää tilan voittamisen.
Kyse on Meidän pelin tempolätkän reagointipelaamisesta, jossa pelaamista ei pakoteta liikaa pelisuunnitelmalla. Puolustajat ymmärtävät koko ajan paremmin ja paremmin, miten, missä kohtaa ja millä konsteilla peliä edistetään kaukalossa ylöspäin, ja miten siinä kohtaa hyökkäystä tuetaan; ja toisaalta, miten, missä kohtaa millä konsteilla pelataan kiekkokontrollia.
Olen vuoren varma, että Kanada-pelin ehkä tärkein anti puolustajien osalta oli siinä, että he pääsivät, kuka mistäkin syystä, käymään pelaamisensa epävarmuusalueella siten, että lopulta sittenkin joukkue voitti, ja lopulta yksikään pakki ei törmäillyt määräänsä enempää. Pelaamisen seuraava edistysaskel, joka on mielestäni ennen muuta psykologinen, on nyt otettavissa. Kanadaa pahempaa peikkoa ei ole turnauksessa luvassa.
Kanada-pelin annin puolustajien osalta voi tiivistää myös näin: Se, että joku Miro Heiskanen syötti oikeansuuntaisesti oikealla hetkellä, mutta kiekko kimmahti hassusti omaan maalirautaan, sisältää oikean siemenen, jota nyt vain pitää viljellä lisää. Viis siitä, että tilanteeseen liittyi kömmähdys, koska pyrkimys oli oikea, ja itse suorituksen tekninen osa on korjattavissa. Väärä syöttösuunta ja pelin vieminen kokonaan väärään suuntaan olisivat hankalampi korjattava asia turnauksen tässä vaiheessa.
Eniten puolustajista vielä tekemistä isomman pelitavan idean ymmärryksen kanssa on Julius Hongalla, mutta olen taipuvainen uskomaan, että hänetkin vielä saadaan autettua pelikirjan samalle sivulle muun pelaavan viisikon ja koko joukkueen kanssa.
Jos hieman kärjistän, Honka luultavasti pääsisi oikean oivalluksen piiriin, jos valmentajat antaisivat hänelle erikoisen ohjeen: Koitapa joskus kokonaan pysähtyä sen kiekon kanssa ja katso, mitä sitten alkaa tapahtua! Paradoksaalisesti Honka pääsisi sitä kautta hyödyntämään parasta osaamistaan, kiekon kanssa liikkumista.
Juuri nyt Leijonien suurimmaksi kompastuskiveksi Tanskan MM-kisoissa näyttäisi olevan muodostumassa se – ja tämäkin liittyy välillisesti puolustajien tekemiseen -, ettei joukkueessa ole aitoja keskushyökkääjiä. Ehkä tämä seikka jotenkin piilotajuisesti jäykisti pakkien pelaamista Kanadaa vastaan. Ongelmaksi on tulemaisillaan puolustusalueen puolustuspeli, joka parhaimmillaan on kahden puolustajan ja keskushyökkääjän yhteistyötä ja taidetta.
En oikein näe muuta vaihtoehtoa Leijonille turnauksen jatkon osalta kuin sen, että puolustusalueen puolustuspeli pelataan vielä tähän mennessä nähtyäkin aluepuolustuspainotteisemmin. Kokoonpanon puolustajista ja senttereistä ei ole vääntämään kulmissa määräänsä enempää.
Pyörittäköön vastustaja hieman pidempiä kulmapelejä. Siitä sitten riisto ja vastahyökkäys – tai jos vaihto on venynyt, kiekottelu ja pelivälineen piilottaminen oman maalin taakse turvaan. Joka tapauksessa vaihtamaan on kyettävä mahdollisimman usein kiekolla.
Aluepainotteisen oman pään puolustuspelin elinehto on siinä, että vuorostaan laitahyökkääjät onnistuvat peittämäään väistämättä syntyvät vastustajan siniviivan kautta pelaamat ja toimittavat kiekot. Tässä peittopelaamisessa voisi olla yksi isoja teemoja illan Saksa-otteluun.