MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen piirtää kolumnissaan kuvan siitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää, kun Tappara Tampereelta ja TPS Turusta kohtaavat kevään 2022 finaalisarjassa SM-liigassa.
Peli on totta, peli näyttää kaiken ja paras seitsemästä -sarjat päästävät jatkoon aina vain paremman osapuolen. Noiden faktojen nojalla: Tappara ja TPS enemmän kuin ansaitsivat päästä pelaamaan finaalisarjaan mestaruudesta vuosimallia 2022.
Tappara tosin tuli lävitse hieman kevyempää reittiä. Ensin se löi Lukon, sitten KooKoon. Vaan kerrankin todella kannatti voittaa runkosarja ja päästä sitä kautta kiinni hieman suotuisampaan kaavion syrjään.
Puolustava ja kamppaileva TPS
TPS sai tuta todella kovat sarjat, ensin se kukisti huippusarjassa HIFK:n. Eikä Ilveskään turkulaisia sovinnolla välierästä jatkoon päästänyt.
Joskus jotkin epäonnistumiset yllättäen auttavat joukkuetta kasvamaan mittoihinsa. Näin on käynyt TPS:lle. Päävalmentaja Jussi Ahokas on erinomainen puolustuspelin valmentaja ja vain keskinkertainen koutsaamaan hyökkäyspeliä.
LUE MYÖS: Pekka Saravon paljastus Tapparan superketjusta aiheutti naurunremakan – "Kuulostaa after hours -materiaalilta"
TPS kipuili rajustikin hyökkäyspelaamisensa laatua ja tehoa runkosarjassa. Ja mikä siitä olikaan seuraus? Seuraus oli, että TPS:n oli sinniteltävä läpi koko runkosarja vahvuuteensa puolustamiseen nojaten. Ja se taas merkitsi sitä, että Ahokkaan oli viritettävä pelaajansa melkeinpä pelistä toiseen taistelemaan ja kamppailemaan voitosta.
Oikeastaan koko TPS:n runkosarja, 60 peliä, valmisti koko ajan joukkuetta pelaamaan sitä yhtä ja samaa pelitapaa, jota sitten pudotuspelisarjat kutsuivat turkulaisia pelaamaan: tiiviin viisikon ja yksilöiden kaksinkamppailu- ja puolustuspelilätkää.
Etenkin niin ikään vahvaa kaksinkamppailujoukkuetta HIFK:ta vastaan TPS:n oli kamppailtava aivan äärimmillään. Ja kun Ilveksestä ei ollutkaan pelaamaan runkosarjan luistelu- ja rallattelulätkäänsä pudotuspeliolosuhteessa TPS:ää vastaan, vaan kun Ilves ajautui ulos omista runkosarjan pelillisistä vahvuuksistaan, oli sekin lopulta runsaasti kamppailuja pelaava vastustaja turkulaisille. Ja sekös sopi mainiosti TPS:lle tunnetuin tuloksin.
Lopulta organisoitu viisikkopuolustus ja sen toimivuus kera Andrei Karejevin erinomaisen maalivahtipelin loivat pohjan myös itseluottamukselle, jonka pohjalta TPS alkoi saada sopivaa luovuutta ja toisteisuuttakin hyökkäämiseensä. Tässä sitten kunnostui ennen muuta ykkösvitja Pyyhtiä-Pärssinen-Nurmi.
LUE MYÖS: TPS:n superketju ilmiliekeissä finaaleihin – kolmikko takoi käsittämättömät pisteet Ilvestä vastaan
TPS suorastaan kamppaili itsensä jatkoon pelaamalla pelitilanteita voittoisasti tapellen kuin katujätkät konsanaan.
Ja niin TPS selvitti tiensä finaalisarjaan Tapparaa vastaan.
Rytmittävä Tappara
Tappara taas pelasi aivan runkosarjan alun viime kaudesta tuttua jotain hieman kokeilevaa lätkää, mikä ei ollut ollenkaan sopivaa ja Tapparan perinteitä kunnioittavaa toimintaa. Siinä oli turhaa pelipaikattomuutta, kaistattomuutta ja jatkuvan liikkeen ja liikkeestä pelaamisen elementtejä. Tulkitsen niin, että muutamat selkäsaunat paikallisvastustajalta Ilvekseltä ja muutkin hankaluudet saivat päävalmentaja Jussi Tapolan järkiinsä.
Noin nelisenkymmentä runkosarjan ottelua – se on riittävä määrä näin rutinoituneille pelaajille – Tappara pelasi hyvin perinteistä Tappara-lätkää, jossa peliä rytmitettiin oivallisesti hyökätessä ja puolustettaessa, viisikko vedettiin tiiviiksi mahtumaan televisiokuviin ja ennen muuta Tappara löysi peliinsä jauhavan vaihteen.
LUE MYÖS: Kova väite: Onko TPS finaalien ennakkosuosikki? Pekka Saravo tietää, mistä Tapparan leirissä nyt puhutaan
Tappara alkoi runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla muistuttaa peräti NHL:n suunnannäyttäjäjoukkuetta Tampa Bay Lightningiä, joka näyttää siltä, Ville Niemistä lainatakseni, kuin se pelaisi ”tupakki suussa” rauhallisesti mutta aina välillä kiihdyttäen ja ison vaihteen silmään laittaen.
Ja, toden totta, Tappara kaatoi Lukon ja KooKoon kuin tupakki suussa pelaten: maltillisesti, vääjäämättä ja välillä tarvittaessa pelaamisen tempoaan nostaen.
Finaalisarjan kysymysmerkit
Finaalisarjan alla on ilahduttava määrä lukuisiakin kysymysmerkkejä ilmassa Tapparan ja TPS:n kesken. No, ensinnäkin, ennustan pitkää kuuden tai seitsemän ottelun sarjaa.
Voiko Tappara säilyttää sarjassa tyyneytensä ja maltillisuutensa, mitä tulee sen pelaamisen ilmiasuun? Vai pakottaako TPS:n sen ulos seesteisyydestään?
Joka tapauksessa TPS tulee taas kamppailemaan paljon, saako se Tapparan pois tolaltaan, viekö se vaihto vaihdolta Tapparan pelaajat samaan jamaan kuin se vei Ilveksen pelaajat, että syntyy jäällä yksilöille tunne, ettei kaikki ole kohdallaan?
LUE MYÖS: TPS:n Jussi Ahokas tarttui heti kiinni herkullisiin finaaleihin – muistissa viime kevään tapahtumat
Tappara pelaa KooKoon tavoin hyvässä määrin pelaajien sijoittumislätkää – toisin kuin HIFK ja etenkään Ilves, joilla pelaajien sijainnit vaihtelivat holtittomasti. Mitä Tapparan pelaajien jatkuvat hyvät sijoittumiset saavat aikaan TPS:n hyökkäyspelille, paljastuuko sen ohuus ja jääkö TPS enimmäkseen puolustamisensa varaan, mikä ei olisi enää voittava yhtälö?
Saako TPS edistettyä ylivoimapeliään riittävän kovaan iskuun Tapparan kovaa alivoimapeliä vastaan? Entä miten Tappara onnistuu pelaamaa sinänsä hyvällä ylivoimallaan TPS:n ajoittain voimakkaasti ja raivokkaasti paineistavaa alivoimaneliötä vastaan?
Mitä määriä pelataan yhteensä prässiä versus trapia, entä mitä määriä viivelähtöjä versus nopeaa kääntämistä? Kumpi määrää noissa pelin virtauksen, pärjääkö TPS, jos Tappara saa pelattua runsaasti trapia ja viivelähtöjä; miten käy Tapparan, jos TPS onnistuu runsaasti prässäämään ja kääntämään peliä nopeahkosti ylöspäin?
Pelataanko kuin tupakkia poltellen vai rähjätäänkö kuin katupojat tappeluissaan?
Kumman joukkueen avainpelaajat ovat kärsineet jo tähän mennessä loukkaantumisista? Onko tässä suhteessa Tapparalle etua, että se pääsi vähemmällä vaivalla vähemmin pelein kahdesta edellisestä sarjasta läpi?
Torjuvatko Tapparan Christian Heljanko ja TPS:n Andrei Karejev tasavahvasti maaliensa suilla, vai tuleeko eroa tällä osastolla?
Avoimia kysymyksiä on niin paljon, että minä asiantuntijana ja jääkiekkoanalyytikkona olen pakahtua mielenkiinnosta ja odotuksesta.
Luvassa on useamman pelin suurta jääkiekkojuhlaa.