Milloin lapsen saa laittaa tekemään kotitöitä? Kuinka nuorena? Kysyimme äideiltä ja tyttäriltä, miten odotukset ovat muuttuneet sukupolvien välissä.
Lapsilta on vaadittu vaikkapa 1960-luvulla erilaisia asioita kuin 1980-luvulla syntyneiltä. Paljon on vaikuttanut myös asuinpaikka: maalla asuessa kotityöt voivat olla huomattavasti erilaisempia kuin kaupungissa.
Kysyimme äideiltä ja heidän tyttäriltään, millaisia kotitöitä heiltä on vaadittu. Ovatko odotukset muuttuneet myös 80-luvulta tähän päivään? Millaisia kotitöitä lapsilta nykyään vaaditaan?
Lehmien lypsyä ja ruoanlaittoa
"Yhden kesän lypsin lehmät aamuin illoin."
Äiti (s. 1953) kertoo: "Asuin maalla ja elettiin 1950–60-lukua. Jo alle kouluikäisenä osallistuin kaikkiin kotitöihin, lypsin lehmiä, pesin lattiat viikoittain ja leivoin paljon – naapureillekin.
Olin varmaan 9-vuotias, kun yhden kesän lypsin lehmät aamuin illoin, koska isä oli ajanut kolarin ja toipui siitä ja äiti oli sairaalassa. Ei ollut pakko, mutta tykkäsin siitä työstä ja sain ehkä noin markan silloista rahaa per lehmä ja niitä oli viisi–kuusi. Se oli silloin iso raha pikkutytölle ja säästin ne aina syksyyn, jotta sain uudet vaatteet kouluun. Muutoin ei ollut varaa siihen.
Leivoin naapurin mummuille synttärikakkuja ja muutoinkin tykkäsin kovasti kaikista kotitöistä. Niitä sai tehdä, mutta varsinaisesti palkkaa ei tullut muusta kuin lehmien lypsämisestä. Se, mitä muistelen edelleen hämmästyneenä, on se, että vanhemmat luottivat meihin lapsiin kaikessa työssä todella paljon. Ei varoiteltu, vaikka oli puukko tai kirves kädessä puita käsitellessä, vaan kaikkea sai tehdä ja näinhän sitä oppi. Siinä on itsellä paljon oppimista ollut – enkä vieläkään ole oppinut. Olen varoitellut kaikesta mahdollisesta, vaikka vain yrityksen ja erehdyksen kautta oppii.
Omista lapsista en muista, miten joutuivat kotitöihin osallistumaan, mutta jälkeen päin ajatellen liian vähän. Olen sitä mieltä, että jokaisen pitää tehdä oma osuutensa kotitöistä eikä niistä juuri palkkaa makseta. Mutta pientä kannustinta voi toki aina antaa. Tytär esimerkiksi laittoi yhden kesän ruoan joka päivä ja siitä hän sai kohtuullisen korvauksen. Periaate lasten kanssa on ollut, että roskat viedään ja oma huone pidetään siistinä ja osallistutaan aina kulloinkin niihin "töihin", mihin apua tarvitaan. Kaupunkiolosuhteissa pienessä perheissä ei tällaisia tilanteita niin hirveästi tule. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jokaisella perheessä on omat tehtävänsä eikä niistä sinällään tarvitse "palkkaa" maksaa. Viikkoraha saa olla, mutta siihen kyllä vaikuttaa myös se, miten hyvällä mielellä ja sovitusti on sovitut työnsä hoitanut."
Tytär (s. 1985) kertoo: "Tuntuu melko absurdilta ajatukselta, että oma äiti on lypsänyt pikkutyttönä lehmiä, kun itse tuskin pystyisin siihen edes nyt kolmikymppisenä. Lapsuudessakin minulta on vaadittu ehkä oman huoneen siivousta ja muita satunnaisia hommia – eli ei liikoja. Muistan, että viikottaisesta vessan siivouksesta sain teininä 10 markkaa ja kesän ruoanlaitosta aivan liikaa homman vaikeusasteeseen nähden. Vaatteita sain aina, kun tarvitsin ja halusin, joten kaikki rahat jäivät oikeasti omaan käyttöön.
Omalta 4-vuotiaalta tyttäreltä en vielä vaadi kuin lelujen keräämistä pois lattialta ja silloin tällöin oman huoneen raivausta niin, että lattialla pääsee edes kulkemaan. Osaisinpa kasvattaa lapseni tajuamaan sen, että jos elämässä pahin ongelma on huoneen pitäminen siistinä, niin asiat ovat loppujen lopuksi aika hyvin."
"Asiat sujuvat, kun hoidan ne itse"
Äiti (s. 1960) kertoo: "Äiti oli kotona siihen asti, kunnes täytin 12 vuotta, enkä sitä ennen joutunut tekemään juurikaan mitään säännöllistä. Toki roskien vienti ja tiskaus olivat sellaisia, joita kaikki silloin tällöin tekivät helpottaakseen äidin taakkaa. Eikä siitä maksettu mitään muistaakseni.
Tilanne muuttui, kun äitikin meni töihin. Sitten jaettiin vastuita ja myös meille ilmaantui kuukausiraha, jonka eteen piti osallistua. Meillä kävi vain niin, että itse taisin olla ainoa, joka säännöllisesti teki sovitut asiat ja muut luistivat. Olen myös oma-aloitteisesti aina tarjoutunut auttamaan – se taitaa olla luonteesta kiinni. Sisko karkasi perjantaisin poikakaverin luokse ja useimmiten jäi vessa siivoamatta. Isä auttoi kyllä myös. Hän oli perin kiltti ja huomaavainen, mutta ruokaa ei osannut tehdä.
Omat lapseni olen laittanut tekemään kotitöitä melko huonosti. Olen sellainen, että asiat sujuvat sujuvammin kun hoidan itse, mikä ei ole lainkaan viisasta. Omien lelujen korjaamiseen olen velvoittanut. Meillä kävikin melko hauskasti, kun vanhimmainen siivosi niin innokkaasti, ettei kukaan saanut leikkiä millään, koska tuli muuten sotkuista: hän keräsi leikissä olevat lelut pois heti ja ei sekään nyt ihan toiminut sitten muiden kannalta.
Rahaa en ole antanut näistä pikkuhommista, mutta meillä on oltu liian höveleitä palkitsemisen suhteen. Lapset on saaneet tavaroita sen kummemmin ilman velvoitteita. Koiran ulkoilutusta vanhin hoiti hienosti, muut väkisin, toisaalta eivät lapset koiria pyytäneetkään vaan isäntä.
Itse olin melkein neljä vuotta myös kotona toisen ja kolmannen lapsen jälkeen, joten oli aikaa ehkä hoitaa asiat itse. Meillä on myös käynyt aina siivooja kaksi kertaa kuukaudessa, joten kunnollinen siivous on ostettu, muuten kaikki olisi ollut minun harteillani. Isäntä ei ole siihen hommaan osallistunut. Toki siivousta pitää tehdä vähän koko ajan, kun on pieniä lapsia ja sitten myöhemmin koiria. Isovanhemmat sen sijaan ovat meidän lapsille pikkutöistä rahapalkintoja antaneet."
Tytär (s. 1988) kertoo: "Minua ei ole koskaan vaadittu tekemään kotitöitä, mutta olen jo tosi pienestä saakka ollut hyvin tarkka siitä, että kotona on siistiä. Muistan, että jo kouluikäistä nuorempana olin ajoittain aivan hermona siitä, kun pienemmät sisarukset sotkivat minun ”järjestykseni”. En tiedä, mistä tämä into kotitöiden tekemiseen on kummunnut, sillä sitä ei ole minulle opetettu. Olen tehnyt aina tosi paljon kotitöitä ja yrittänyt pitää 5 hengen kodin yksin siistinä jo nuoresta iästä saakka. Meidän perheessä se meni ennemminkin niin, että minä vauhkosin muille siitä, että kotia ei pidetty siistinä, enkä saanut tästä mitään erillistä korvausta, eikä minun olisi mielestäni tarvinnutkaan saada.
Muutettuani kotoa pois olin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että sain itse varjella siistiä kotiani, eikä minun tarvitse enää siivota kenenkään muun jälkiä. Siisteysinto ja into tehdä kotitöitä on vahva vielä tänäkin päivänä ja nautin siivoamisesta ja siististä kodista. Muistelen kauhulla lapsuudenkodin tavaranpaljoutta ja sekasortoa ja aion pitää aina kiinni siitä, että minun kodissani tavaroille on omat paikkansa – joihin ne sitten todella laitetaan käytön jälkeen."
"Halusin helpottaa äidin elämää"
"Siivosin koko kodin aina viikonlopuksi, kun äiti oli töissä. Sen tein, koska tiesin, että äidillä oli rankkaa."
Äiti (s. 1944) kertoo: "Tiskaaminen oli pakollista. Aina yritettiin sisarusten kanssa jättää joku astia tiskaamatta, mutta äiti sanoi, että tiskin siementä ei jätetä. Lisäksi lämmitin saunaa ja laitoin hiiliä keskuslämmitykseen. Muuten tein kotitöitä oma-aloitteisesti. Vatkasin puolukkapuuroa ja paistoin lettuja.
Ihan pienenä aloin siivoamaan, muistaakseni 8-vuotiaana. Siivosin koko kodin aina viikonlopuksi, kun äiti oli töissä. Sen tein, koska tiesin, että äidillä oli rankkaa. Kukaan ei pakottanut, mutta halusin helpottaa äidin elämää. Olin vastuuntuntoinen. Sisko ja veli eivät tehneet kotitöitä samalla tavalla kuin minä.
Palkkaa en koskaan saanut, kotityöt olivat itsestäänselvyys. Mutta en odottanutkaan palkkaa.
En muista, mitä omat lapseni joutuivat tekemään, ainakin petaamaan sängyt, laittamaan vaatteet paikalleen ja siivoamaan lelut. Pojat eivät pahemmin tehneet mitään, eivät ainakaan siivonneet mitään ylimääräistä. Tytär siivosi koko kodin joka viikko, kuukausirahaa vastaan."
Tytär (s. 1979) kertoo: "Olin siisteysintoilija jo lapsena, eikä minua tarvinnut pakottaa siivoamaan. Tein sen vapaaehtoisesti, pidin oman huoneeni siistinä. Teini-ikäisenä aloin siivoamaan koko kodin viikottain, imuroin, pyyhin pölyt, moppasin ja pesin vessat, yhteensä kolme kerrosta. Siivoaminen oli vastine kuukausirahalla, joka oli 40 markkaa. Lisäksi tehtäväni oli ulkoiluttaa koiraa ja lisäksi jouduin useasti perunateatteriin.
Omat lapseni, 8- ja 3-vuotiaat, joutuvat siivoamaan lelut pois lattioilta ja viemään ne omaan huoneeseen. Esikoinen on nyt pikkuhiljaa aloittanut kotityöt, hän tyhjentää tiskikoneen, kattaa pöydän, pyyhkii pöydät ruokailun jälkeen, ulkoiluttaa koiraa, vie roskat, auttaa viikkosiivouksessa moppaamalla tai pölyjen pyyhkimisellä. Hänellä on tehtävälista ja kun siihen tulee 10 raksia, hän saa muutaman euron rahaa."
"Saimme rahaa aina pyydettäessä"
"Meillä oli lupa ottaa rahaa äidin käsilaukusta."
Äiti (s. 1946) kertoo: "Meillä oli kotiapulainen, joka lopetti meillä, kun hän meni naimisiin ja alkoi odottaa lasta. Muistaakseni olin silloin 10–12-vuotias. Ennen sitä en muista, että olisi ollut kotitöitä. Kotityöt olivat aluksi perunan pesua ja kuorintaa, tiskaamista. Meillä ei ollut viikkorahaa, vaan saimme rahaa aina pyydettäessä. Lisäksi vähän vanhempina meillä oli lupa ottaa rahaa äidin käsilaukusta, kunhan ilmoitimme, kuinka paljon tarvitsimme tai otimme. Meillä oli aika vapaamuotoista tuo rahan käyttö.
15-vuotiaana menin töihin juoksutytöksi ja annoin tilin kotiin ennen kuin sitä alettiin maksaa tilille. Näistäkin rahoista annoin suurimman osan kotiin.
En muista, minkä ikäisinä lapset alkoivat saada kotitöihin sidottua viikkorahaa: oman huoneen siivoaminen, kodin imurointi, vessojen puhdistus, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys perjantaisin. Koiran ulkoilutus päivittäin. Syksyisin lapset keräsivät joululahjarahoja mustikoita poimimalla – samaan litrahintaan kuin kaupassa myyntihinta. Määrät merkittiin ylös ja maksettiin joulun alla. Lisäksi taskurahaa annettiin silakoiden perkaamisesta ja puusavotoista."
Tytär (s. 1976) kertoo: "Pienestä pitäen olen tehnyt erilaisia, ikään sopivia kotitöitä: oman huoneen siivoamista, yleissiivoamisessa auttaminen, marjojen poimiminen, silakoiden perkaaminen. En muista, minkä ikäisenä olisin saanut kotitöihin sidottua viikkorahaa, mutta syksyn marjastuksesta, puutöistä ja silakoiden perkaamisesta kerättiin joululahjarahaa. Vanhempana sain rahaa pyydettäessä, jos tarve oli oikea ja hyvä.
Omat lapseni olen laittanut pienestä pitäen tekemään kotitöitä samalla tavalla kuin itsekin totuin. Oman huoneen siivous, omat tavarat yleisistä tiloista, puhtaan pyykin viikkaus ja kaappiin vienti, tiskikoneen tyhjennys. Viikkorahaa aloin maksamaan töistä vanhimman ollessa kuusivuotias. Tämä raha pitää ansaita, ja jos kotitöitä ei ole tehty, vähenee rahan määrä. Joskus annan ekstraa, joskus viikkoraha jää kokonaan maksamatta."