Silja toivoi lasta 16 vuotta, mutta haave ei käynyt toteen – nyt edessä on "toinen kierros" lapsettomuutta: "Joskus suru hyökkää pahana"

16 vuotta. Niin pitkään Silja Vepsänrepo toivoi ja yritti kumppaninsa kanssa saada lapsen – edes yhden. Sitä heille ei kuitenkaan suotu. Pitkät ja vaikeat lapsettomuushoidot päättyivät lopulta tuloksettomina.

– Tuska muuttaa muotoaan, mutta eihän lapsettomuus ole päättynyt. Se on jatkumo, elämänmittainen olotila. Halu lapseen ja myöhemmin lapsenlapseen on vanhemmiten muuttunut erilaiseksi, eräänlaiseksi kaipaukseksi, Silja kuvailee puhelimitse.

– Olihan se välillä pahempaa kuin hirveää, varsinkin, kun miettii niitä kipeimpiä aikoja. Sitä ihmettelee, miten itse on siitä selvinnyt, ja miten monet muut selviävät siitä.

Lue myös: Sari ja Jaakko ovat yrittäneet lasta kaksi vuotta tuloksetta: "En voi käsittää, miten näin luonnollinen asia voi ollakin näin vaikeaa"

"Ostetaan iso omakotitalo ja farmariauto, mutta lapsia ei tulekaan"

Siljalle tehtiin lopulta runsaiden ja kivuliaiden kuukautisten vuoksi kohdunpoisto. Samalla yksi elämänvaihe päättyi. Jo ennen kohdunpoistoa Silja oli kuitenkin hiljaa joutunut hyväksymään sen, että jäisi lapsettomaksi.

– Kun on nuori ja rakentaa elämäänsä, ihmisellä on erilaisia toiveita ja odotuksia. Sitä pitää itsestäänselvyytenä, että elämä menee, kuten sen on ajatellut. Sitten pitää kohdata se pettymys, että ostetaan iso omakotitalo ja farmariauto, mutta lapsia ei tulekaan, hän kuvailee.

Lue myös: Joka kymmenes hedelmällisessä iässä oleva nainen kärsii tästä ikävästä vaivasta: "Sen tiedetään olevan osin perinnöllinen"

Toive raskaudesta tunkeutuu jokaiselle elämän osa-alueelle

Raskauden yrittämistä lapsettomuushoitojen avulla ei voi verrata muuhun lapsen saamiseen. Hoidoissa lapsitoiveeseen ei tule taukoa: pari elää kuukaudesta toiseen hetkessä, toivoen ja uskoen. Toive raskaudesta tunkeutuu silloin jokaiselle elämän osa-alueelle.

– Toiset harrastavat iloista seksiä, känniseksiä tai hyvää romanttista seksiä ihan omaksi ilokseen ja tulevat raskaaksi. Toiset voivat tietyssä lapsettomuushoitokierron vaiheessa harrastaa seksiä, koska olisi hyvä, jos raskaus alkaisi "luomusti" tai hormonilääkityksellä avustettuna. Jossain toisessa vaiheessa sitten ei saa harrastaa seksiä, jotta ei tule monialkioista raskautta. Ei sitä voi verrata spontaaniin raskaaksi tulemiseen, Silja sanoo.

Katso myös: Lapseton suree menetettyä mahdollisuutta, mutta kuinka surraan sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan? Juttu jatkuu videon alla.

Hoitokierrossa niin sanottu lapsen tekeminen on hyvin tiedostettua: mitataan hormoneja, käydään tutkimuksissa, tarkastuksissa. Hoitohenkilökuntaa tulee ja menee; moni muuttuu jo tutuksi, tuttavaksi.

– Se kaikki oli niin läsnä, niin todellista ja konkreettista. On hyvin tunteellista kasvattaa limakalvoa, johon alkio sitten voisi tarttua, Silja kuvailee.

Lue myös: Sinikan, 61, koko aikuiselämä kului suurperheestä haaveillen – on nyt lähipiirinsä ainoa lapseton nainen: "Kuinka yksinäinen vanhuus minulle tulee?"

"Kun se ei sitten onnistu, sehän on aivan järkyttävä pettymys"

Alkion siirrosta alkaa uusi kahden viikon prosessi, jossa jännitetään toimenpiteen onnistumista ja toivotun raskauden alkamista.

– Joka hetki sitä odottaa, alkaako pahoinvointi ja alkavatko rinnat turvota. Alkion siirtoprosessi on hyvin kokonaisvaltainen kokemus, ja kun se ei sitten onnistu, sehän on aivan järkyttävä pettymys. Siihen yhdistyvät muut elämän asiat: mahdolliset parisuhteen ongelmat, lainojen maksu, itsensä hakeminen työuralla, Silja listaa.

Lapsettomien lauantaita vietetään lauantaina ennen äitienpäivää.

Entä, jos hoidon lopputulos on kerta toisensa jälkeen samanlainen?

Epäonnistuneenkin hoidon jälkeen itsensä pitäisi jotenkin saada kasaan, jotta voisi yrittää uudelleen. Sitten hoitokierto alkaa alusta – ja lopputuloskin on mahdollisesti kerta toisensa jälkeen samanlainen.

Kun ihminen elää akuutin lapsettomuustuskan keskellä, aiheesta ei aina ole helppoa puhua.

– Oma ikäluokkani on aika paljon kasvanut siihen ajatukseen, että näistä asioista ei juurikaan puhuta. Ylipäätään suruja ja murheita ei niin tuoda esiin, Silja sanoo.

"Ei todellakaan tunnu hyvältä, kun joku sanoo 'älä ajattele asiaa, niin sitten kyllä tulet raskaaksi'"

Toisaalta ympäristö saattaa myös ajattelemattomuuttaan pahentaa lapsettomuuden tuskaa. Avioparilta saatetaan udella, miksi lapsia ei jo kuulu; sitten lapsettomuuden selättämiseen annetaan neuvoja, jotka ovat hyödyttömiä ja vain lisäävät surua.

– Usein ihmiset ovat hyväntahtoisia ja haluavat antaa neuvoja, mutta ei todellakaan tunnu hyvältä, kun joku sanoo "älä ajattele asiaa, niin sitten kyllä tulet raskaaksi". Tai syyllisestään siitä, että stressaantuu, kun itse on muutenkin jo pohjalla. On myös hyvin loukkaavaa ja satuttavaa, että ihmiset olettavat toisten asioita, Silja sanoo.

Tuttavat voivat esimerkiksi tuomita ihmisen itsekkääksi ja ajatella, että hän vain haluaa elää itsekästä, nautinnonhaluista elämää, kun ei kerran ole lapsiakaan tehnyt.

– Näin oletetaan tietämättä taustaa. Tietämättömyys tekee todella paljon pahaa mieltä monille. Ei mielletä, miten intiimi, iso ja tärkeä asia lasten saaminen on. Ajatellaan, että lapsettomuus on jollain tapaa omasta halusta kiinni, vaikka ihminen on voinut syntyä ilman kohtua tai elinkelpoisia siittiöitä. Ei haluaminen auta siihen, Silja muistuttaa.

Lue myös: Älä sano näitä asioita lapsettomuudesta kärsiville

Älä kysy, kummassa "vika" on

Toisaalta suora kysymyskään ei aina ole paras vaihtoehto. Lapsettomalta parilta ei esimerkiksi pidä koskaan tiedustella, kummassa "vika" on.

–  Eihän ylipainoiselta ihmiseltäkään pitäisi kahvipöytäkeskustelussa kysyä, että oletko ikinä ajatellut laihduttaa. Tai jos ihmisellä on syöpä, ei hänelle sanota, että jos et stressaisi noin paljon, niin kyllä parantuisit. Eivät ihmiset aina ylipäätään tiedä toisen tilannetta. Silti halutaan neuvoa, vaikka neuvoja ei pyydetä.

Lapsenlapseton on lapsettomuuden "toisella kierroksella"

Lapsenlapsettomuus on vaiettu aihe

Lapsenlapsettomuus koskettaa yhä useampaa samalla, kun pysyvästi lapsettomaksi jääminen yleistyy. Isovanhemmuudesta puhutaan julkisuudessa paljon, useimmiten valoisassa ja onnellisessa sävyssä.

– Isovanhemmuutta pidetään kulttuurissamme melko itsestään selvänä, ja lapsenlapsettomuus rikkoo tätä normia, sanoo Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo yhdistyksen tiedotteessa.

Nuorempana Silja ei vielä osannut ajatella, ettei lapsettomuus koskaan pääty. Sitä seuraa toisenlainen tuska – lapsenlapsettomuus. Lapsettomuuden "toisella kierroksella" ihminen jää paitsi isovanhemmuudesta.

–  Olet aina paitsi "sitä jotakin". Vaikka sen pystyy käsittelemään ja hyväksymään, että asia on näin, eihän se sitä peruspuutetta poista, hän kuvailee.

Lapsenlapsetonkin jää paitsi, sivusta katsojan rooliin. Kun muut puhuvat lapsenlapsista "elämän jälkiruokana", Silja pohtii, mitä lapsettomille jää – heiltähän jäi pääruokakin saamatta.

Lue myös: Jonna heräsi yöllä vatsakramppeihin ja sai keskenmenon vessanpöntöllä – vaikea aihe koskettaa monia: "Siitä ei edelleenkään juuri puhuta ääneen"

"Nyt se on kääntynyt jonkinlaiseksi mollisoinnuksi, joka on läsnä"

Toisaalta lapsenlapsettomuuden tuska ei ole aivan samanlaista kuin lapsettomuuden aiheuttama kipu. Kliseisesti voisi sanoa, että aika auttaa – ainakin hieman.

– Nyt lapsettomuudessa on mukana erilainen aikaperspektiivi: se ei ole raatelevaa tuskaa, jossa eletään kuukaudesta toiseen, kuten silloin. Nuorempana aina mietti, mikä on kehon lämpötila ja limakalvon paksuus, ja jos nyt tulisin raskaaksi, koska alkaisi äitiysloma. Lapsettomuus oli niin akuuttia, Silja kuvailee.

– Nyt se on kääntynyt jonkinlaiseksi mollisoinnuksi, joka on läsnä. Joskus suru hyökkää pahana, mutta usein sen kanssa pystyy elämään paremmin ja helpommin.

Lue myös: Tara miehineen yrittänyt lasta yli 1200 päivää – koskettava kuva negatiivisesta raskaustestistä leviää netissä

"Yhtä epäreilua on, ettei tule lapsenlapsiakaan"

Kun muista tulee mummoja, on toisinaan hankalaa iloita. Se kaikki tuntuu niin epäreilulta: kun ystävistä tulee isovanhempia, lapsenlapseton jää jälleen kerran ulkopuoliseksi.

– On epäreilua, ettei tule lapsia, ja yhtä epäreilua on, ettei tule lapsenlapsiakaan. Elämähän on lähtökohtaisesti epäreilua, eihän tämä ole ainoa epäreiluuden aihe. Toisille vain käy näin. Kyllähän se vahvistaa ulkopuolisuuden ja osittain vaillinaisen elämän tunnetta, Silja sanoo.

Omia vanhempiaan tavatessaan hän on pysähtynyt pohtimaan myös omaa vanhuuttaan. Toisin kuin Siljalla, hänen vanhemmillaan on lapsia, lapsenlapsiakin.

– Mietin esimerkiksi sitä, kuka minua vanhana hoitaa ja puolustaa? Tuntuu, että yhteiskunnan asenteet monella sektorilla ovat koventuneet. Kuka minua on hoitamassa ja puolustamassa, jos elän vanhaksi? Kuka jakaa minun muistoni?

Lue myös: Keskenmeno koskettaa yhtä kymmenestä naisesta – yleisen neuvon tyrmäävät tutkijat kertovat, miten asiaa tulisi hoitaa

"Haluan elää hyvää ja täyttä elämää"

Siljan toive onkin pysyä terveenä. Toisaalta hän toivoisi myös, että yhteiskunta oppisi kunnioittamaan ikäihmisiä enemmän.

– Ettei heitä kunnioitettaisi pelkissä pyhäpuheissa, vaan oikeasti, arjen todellisuudessa. Toivon myös, että ystävyys- ja perhesuhteet pysyisivät aina, niin, että olisi niitä rakkaita ihmisiä ympärillä, hän pohtii.

– Jos suoraan sanotaan, niin tavoitteeni ei ole elää mahdollisimman kauan ja missä olosuhteissa vain, vaan tavoitteeni on elää hyvää elämää tasapainossa itseni ja oman elämäni kanssa. Haluan elää hyvää ja täyttä elämää, tehdä hyviä asioita ja myös avata lapsettomuutta, lapsenlapsettomuutta ja tuoda sitä tietoisuutta muille.

Launtaina 8.5.2021 vietetään lapsettomien lauantaita.

Lue myös: Katri jäi lapsettomaksi hoidoista huolimatta – "Eihän tässä näin pitänyt käydä"

Lue myös: Lapsettomuusmyytit lääkärin syynissä – mistä lapsettomuus oikeasti johtuu ja milloin pitää mennä tutkimuksiin?

Katso myös: MTV3:n Studio-ohjelmassa oman tarinansa lapsettomuudesta kertoi Helsingissä asuva Dana Pikkarainen.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Osittainen lähde: Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n tiedote