Lasta vuosia toivonut Siru sai vauvan – havaitsi, ettei lapsettomuus päätykään lapsen syntymään: "Ajattelin, että en saa valittaa, koska tätähän olen halunnut"

Kun terveydenhoitajaopintojen aikana käsiteltiin lapsettomuutta, aihe jäi kummittelemaan Siru Lehdon mieleen.

– En ollut varmasti ainoa. Moni meistä pohti, sattuukohan se omalle kohdalle, Siru kertoo nyt puhelimitse.

Alitajuntaan jäi ajatus siitä, ettei ole itsestään selvää saada lasta, vaikka haluaisi. Tahaton lapsettomuus koskettaa arviolta joka viidettä suomalaista naista.

2000-luvun alussa Sirusta tuli yksi heistä.

Vuonna 2020 hän väitteli tohtoriksi äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen. Väitöstutkimuksessa 33 aiemmin tahattomasti lapsetonta naista kertoi tarinansa äidiksi tulostaan.

Lue myös: Sinikan, 61, koko aikuiselämä kului suurperheestä haaveillen – on nyt lähipiirinsä ainoa lapseton nainen: ”Kuinka yksinäinen vanhuus minulle tulee?”

"Näin elämäni aina niin, että siihen kuuluu lapsia"

Se oli jotenkin itsestään selvää: Siru oli aina halunnut äidiksi.

– Oli tietty odotus, toive ja ajatus siitä, että elämä menisi suunnitellusti. Näin elämäni aina niin, että siihen kuuluu lapsia, Siru kuvailee.

Kumppaniehdokkaitakin hän silmäili eräänlaisten "vanhemmuuslasien" läpi. Kenestä heistä tulisi hyvä isä? Kun sopiva puoliso sitten löytyi, oli aika.

– Muistan tarkkaan, että helmikuisena päivänä päätimme yhdessä puolisoni kanssa, että ehkäisy voidaan jättää pois. Lapsi saisi tulla, jos on tullakseen.

Pian kävi ilmi, että paino lauseessa olikin sanalla jos. Odotettua lasta ei kuulunutkaan.

Katso myös: Lapseton suree menetettyä mahdollisuutta, mutta kuinka surraan sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan? Juttu jatkuu videon alla.

Syytä lapsettomuudelle ei löydetty

Aika on sumentanut muistot. Siru ei enää osaa tarkasti sanoa, kauanko vauvaa yritettiin niin sanotusti luontaisin keinoin. Kun mahdollisuus raskauden alkamiselle on vain kerran kuukaudessa, muutamakin kuukausi venyy ikuisuuden mittaiseksi.

– Siinä käy aika äkkiä niin, että alkaa tarkkailla omaa kehoaan. Kun kuukautiset sitten monta kertaa ehtivät alkaa, kyllähän se alkaa huolestuttaa, Siru kuvaa.

Hän hakeutui kumppaninsa kanssa tutkimuksiin. Tulos: tavanomainen. Mitään varsinaista syytä lapsettomuudelle ei koskaan löydetty.

Vauvaa odotettiin viiden vuoden ajan: "En muista niistä vuosista juuri mitään"

Lopulta lasta odotettiin ja yritettiin viiden vuoden ajan sekä lapsettomuushoitojen avulla että ilman niitä. Tuo aika on Sirun mielessä kuin sumua.

– Oma kokemukseni on, etten muista niistä vuosista juuri mitään. Koko elämä kiertyy raskaaksi tulon ympärille. Se on todella epänormaali tila: siinä on jotenkin sellaisen lasikuvun sisällä, tarkkailee itseään, oireitaan, mahdollisia raskauden merkkejä jatkuvasti.

Jos hedelmöityshoitoihin päädytään, koko elämä kulkee ikään kuin hoidosta toiseen. Siinä ihminen on eräänlaisessa oravanpyörässä.

– Meillä lapsen odottaminen kesti vuosia, ja kyllähän ne ovat sellaisia vuosia, ettei niitä oikein osaa muille edes kuvailla. Se on syvää, pitkittynyttä ja vaikeaa surua monesta asiasta: ei voi tehdä puolisostaan vanhempaa, vanhemmistaan isovanhempaa. Se on monien kokemusten menettämisen surua: raskaana olemisen, synnytyksen, imettämisen, lapsiperhe-elämän, Siru kuvailee.

Siru halusi vain äidiksi, mutta nyt toive ei tuntunut millään tulevan toteen. Tilanne oli sietämätön. Jatkuvien pettymysten mukana seurasi eräänlainen näköalattomuus: mitä minä sitten olen, jos en voi olla äiti? Mikä tulevaisuudessani odottaa, jos en saakaan lapsia?

Koska tahaton lapsettomuus ei näy ulkopuolisille, monet myös tekevät kipeitä olettamuksia. Siru esimerkiksi teki paljon töitä ja eteni urallaan.

– Sain usein kuulla kommentteja, että uraa kyllä ehtisi myöhemminkin luoda, mutta että lasten hankintaa ei voisi loputtomiin siirtää, hän kuvaa.

Lue myös: Sari ja Jaakko ovat yrittäneet lasta kaksi vuotta tuloksetta: "En voi käsittää, miten näin luonnollinen asia voi ollakin näin vaikeaa"

"Pelkäsin sitä, tuleeko minusta koskaan äitiä, ja tuleeko meistä vanhempia"

Raskaus alkoi ja sammui ennenaikaisesti monia kertoja. Vaikka keskenmenot tapahtuivat aikaisessa vaiheessa, ne toivat mukanaan suuren surun.

– Jossakin vaiheessa koin hyvin surullista oloa siitäkin, etten muista, kuinka monta keskenmenoa minulla loppujen lopuksi oli. Ne olivat hyvin raastavia kokemuksia: hetkellinen ilo raskaaksi tulemisesta, jota seuraa se, että raskaus aina menikin kesken, Siru kuvaa.

Surun lisäksi Siru tunsi vihaa. Hän sekä vihasi että häpesi omaa kehoaan, joka ei pystynyt tähän monille niin helppoon asiaan. Lapsettomuuteen kietoutui jatkuvasti uusia tunteita: surua, menetystä, myös syyllisyyttä, vaikka Sirusta tai hänen kumppanistaan ei ollut löytynyt syytä lapsettomuudelle.

– Pelkäsin sitä, tuleeko minusta koskaan äitiä, ja tuleeko meistä vanhempia. Mietin, miksi minun kehoni ei toimi kuten muiden. Oli katkeruutta ja aika tyypillisiä ajatuksia siitä, miksi minä. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Koin kateutta, jos lähipiirissä tai tuttaville syntyi lapsia, tai oli raskausuutisia. Kateuden tunne oli todella jäytävä. Miksi nuo, mutta emme me? Siru kuvailee.

Lue myös: Joka kymmenes hedelmällisessä iässä oleva nainen kärsii tästä ikävästä vaivasta: "Sen tiedetään olevan osin perinnöllinen"

Jokaisen menetyksen jälkeen on vain pakko jatkaa 

Kenties pahinta oli, ettei lapsettomuuden ja keskenmenojen aiheuttamaa surua ehtinyt käsitellä. Jokaisen menetyksen jälkeen piti vain jatkaa eteenpäin – muutenhan hoidot viivästyisivät, ja raskaaksi tulemisen mahdollisuus lipeäisi jälleen kauemmas.

Kun yksi raskaus alkoi kohdun ulkopuolella ja vaati leikkaushoitoa, Siru muistaa heränneensä toimenpiteestä valmiina uuteen yritykseen.

– Muistan, että heti oli päällä sellainen taistelutahto: kun tästä toivutaan, heti vain seuraava yritys. Sitä on aikamoisen armoton itselleen, koska ei mieti mitään muuta kuin sitä, että raskaaksi on tultava. Kroppakin siinä joutuu aika koville.

Katso myös: Mistä lapsettomuus voi johtua ja milloin olisi aiheellista hakeutua tutkimuksiin? Juttu jatkuu videon alla.

"Se hetki, kun saattaa iloita siitä raskaustestin plussasta, kääntyy hyvin äkkiä niin, että eihän siihen uskalla luottaa"

Sirua kuitenkin onnisti. Loputtomilta tuntuneiden hoitojen avulla hän tuli raskaaksi.

Toisin kuin voisi olettaa, raskausaika ei lapsettomuuden kokeneelle ole huoletonta ja ihanaa. Kun on menettänyt jo monta kertaa, ei raskaudesta pysty nauttimaan.

– Menettämisen pelko on valtava, varsinkin, jos taustalla on aiempia keskenmenoja. Se hetki, kun saattaa iloita siitä raskaustestin plussasta, kääntyy hyvin äkkiä niin, että eihän siihen uskalla luottaa, Siru kuvaa.

Siru itse merkkasi kalenteriinsa viikkoja, joiden kuluminen merkitsi, että raskaus etenee. Mielessään hän hoki viikkonumeroita kuin eräänlaista mantraa: kunhan pääsen kakkosella alkaville viikoille, kunhan pääsen kolmosella alkaville viikoille…

– Jotenkin keskityin vain ajan kulumiseen, odotin niitä niin sanottuja turvallisia viikkoja. En uskaltanut ajatella lasta lapsena tai muodostaa suhdetta häneen. Koko vanhemmuuden tai lapsen ajatteleminen oli liian konkreettista, pelottavaa ja jopa röyhkeää, asioiden edelle menemistä, hän kuvailee.

Lue myös: Odotettu raskaus alkoi, mutta lääkärin soitto murensi kaiken – lokakuussa Marian tytön sydänäänet vaimenivat: "Lupasin hänelle, että kun sinä olit niin rohkea, niin minäkin olen"

Useimmille perheille raskausaika on valmistautumista vanhemmuuteen ja uuteen perheenjäseneen. Siru ei kuitenkaan uskaltanut ajatella, millaista lasta hän kantoi sisällään. Tulokkaalle ei myöskään ostettu mitään kovin paljon etukäteen, sillä miten hirveältä tuntuisikaan se, että kotona odottavat pienet potkupuvut ja tutit jäisivätkin käyttämättä.

– Me lapsettomuuden kokeneet olemme se porukka, joka ei ole hypistellyt vauvanvaatteita ja odottanut äitiyspakkausta. Vasta, kun reilusti ollaan sellaisilla viikoilla, että lapsi voisi syntyessään selviytyä, uskaltaa alkaa tehdä hankintoja. Raskaus oli todella pelottavaa aikaa.

"Synnytyksen jälkeen voi olla hölmistynyt ja epäuskoinen olo"

Se oli kuin elokuvista. Niin Siru muistaa esikoisensa, nyt jo teini-ikäisen lapsen syntymän.

– Välittömästi, kun näin lapseni ensimmäinen kerran, tuli aivan valtava, ylitsevuotava rakkauden tunne. Se oli jotain niin käsittämätöntä, todella vähän kuin elokuvissa. Itkusta ei tullut loppua, ja vain sopertelin sitä, että hän on täydellinen, Siru muistaa.

Kokemus kuulostaa tavalliselta – tietenkin äideille käy noin! – mutta totuus on usein toisenlainen. Sirun väitöstutkimuksessa äidit kertoivat vierauden tunteesta, väsymyksestä, myös täysin tyhjästä olosta, kun pitkän lapsettomuuden jälkeen syntyvä vauva tuntuukin vieraalta. Se on toisaalta aivan luonnollista, jos vauvaa ei ole raskausaikana uskaltanut ajatella.

– Moni joutui odottamaan jopa kuukausia rakkauden syntymistä. Synnytyksen jälkeen voi olla hölmistynyt ja epäuskoinen olo.

Lue myös: Ilman kohtua elänyt nainen synnytti lapsen Yhdysvalloissa – näin "ihme" onnistui

Äitiys olikin pitkään hukassa: "Oli hirveän vaikeaa vaikkapa sanoa, että olen äiti"

Siru ei hetkeäkään epäillyt rakkautta lapseensa. Hän uskoi, että lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuisi. Vaikeat lapsettomuusvuodet ja niiden aiheuttama suru olisivat kohta pelkkä ikävä häive menneisyydessä – lapsen saaminenhan oli "onnellinen loppu".

Tosiasiassa vaikeudet alkoivat pian kotiutumisen jälkeen. Siru huomasi olevansa hukassa äitiytensä kanssa.  

– Olin todella kiitollinen lapsestani ja oli ihanaa olla hänen kanssaan, mutta oma vanhemmuus oli hukassa. Äitiyden alkutaipaleelta minulla on sellaisia välähdyksiä, että mieheni palasi jo töihin ja itse istun nojatuolissa olohuoneessa lapsi sylissäni ja olo on hölmistynyt. Oli hirveän vaikeaa vaikkapa sanoa, että olen äiti. Sana "äiti" oli suussani vaikea.

"Jos tämä onkin nyt ainoa kerta, kun saan kokea äitiyden..."

Koska lasta oli toivottu ja yritetty niin kauan, Siru halusi tehdä kaiken mahdollisimman oikein ja oppikirjojen mukaan. Hänen piti olla paras mahdollinen äiti nyt, kun siihen viimein oli tarjottu tilaisuus.

– Oli hirveän vaikeaa rentoutua, kun vauva nukkui päiväunia. Ei tullut kuuloonkaan, että olisi itsekin mennyt päiväunille, vaan minun piti varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin. Lopulta piti esimerkiksi usein tarkistaa, hengittääkö lapsi, Siru muistaa.

– Lapselle piti tarjota parasta mahdollista ruokaa ja virikkeitä. Piti harrastaa, käydä muskarissa ja vauvauinnissa, tehdä soseet itse. Vaunulenkeille piti mennä, vaikka taivaalta olisi satanut kissoja ja koiria. Jälkikäteen olen ajatellut, että mukana oli varmaan myös ainutkertaisuuden pelkoa: jos tämä onkin nyt ainoa kerta, kun saan kokea äitiyden! Joka hetkestä piti nauttia ja tehdä kaikki mahdollisimman hyvin.

Lue myös: Matkalla sairaalaan Meri-Jennika sai kuulla pienen poikansa kuolleen – Konsta ei koskaan nähnyt toista kesää: "Hän alkoi olla tietyllä tavalla valmis"

Siru huomasi vaativansa itseltään paljon. Silti vaikeita päiviä ei tunnustettu, eikä negatiivisia tunteita tullut näyttää.

– Ajattelin, että en saa valittaa, koska tätähän olen halunnut. Paineita toi sekin, että todellakin tiesin, että kaikki eivät onnistu. Siksi tunsin, että minun pitäisi vain olla kiitollinen ja pitää negatiiviset tunteet vain omassa tiedossani. Sitä yritti pärjätä yksin. Apua en voi pyytää, koska tätä olen halunnut, Siru kuvailee.

Lapsettomuus ei pääty lapsen syntymään

Hänen tapansa selvitä oli aina ollut tiedon hakeminen. Myös tuolloin, 2000-luvun puolivälissä ja lapsen saatuaan, Siru suuntasi kokemustarinoiden ja tutkimusten pariin. Varmasti joku muukin on kokenut samanlaisia tunteita lapsettomuuden jälkeen?

Siinä, missä lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista löytyi runsain mitoin tietoa, äidiksi tulemisesta ja sen aiheuttamista tunteista lapsettomuuden jälkeen ei kuitenkaan tuntunut löytyvän minkäänlaista tietoa.

– Päätin, että minun täytyy sitten tutkia tätä aihetta itse, Siru naurahtaa.

Syntyi väitöskirja äidiksi kasvamisesta lapsettomuuden jälkeen. Sen suurin viesti on tämä: lapsettomuus ei pääty lapsen syntymään.

Lue myös: Paula, 40, odotti, että saisi jakaa joulun oman lapsensa kanssa – sellaista joulua ei koskaan tullut: "On hyväksyttävä, että olemme aina kaksin"

Ympäristö olettaa, että vauvan saaminen tekee lapsettoman autuaaksi, mutta aina niin ei ole. Äitiyteen voi lapsettomuuden myötä jäädä särö, eräänlainen varjo ja haikeus, jotka kulkevat aina mukana. Lapsettoman identiteetistä voi pitkien hoitojen myötä tulla niin iso osa ihmistä, ettei se katoakaan. Silloin vanhemman rooliin sujahtaminen voi olla hankalaa.

– Lapsettomuus on niin vaativa ja vaikea kokemus ja mankeli, ettei se unohdu. Suru saattaa jatkua eikä se häviä, vaan vaikuttaa äidiksi tuloon, äitinä olemiseen, varsinkin alussa. Lisäksi minua yllätti, miten valtavan yksin äidit ovat, Siru kuvaa.

Katso myös: Mistä keskenmeno voi johtua? Noin 10–15 prosenttia raskauksista päätyy keskenmenoon. Syy ei välttämättä selviä. Juttu jatkuu videon alla.

Osasyy lienee siinä, miten lapsettomuudesta ajatellaan: moni näkee sen matkana, joka päättyy joko lapsen saamiseen tai siihen, että ihminen ikään kuin hyväksyy kohtalonsa lapsettomana. Kaikesta huolimatta lapsettomuus katsotaan tieksi, jolla on jokin selkeä loppu.

– Ammattilaisetkaan eivät välttämättä osaa ajatella, miten haavoittuvaisessa asemassa aiemmin lapsettomat äidit ovat. Sen sijaan ajatellaan, että nythän sinä olet kuin kuka tahansa äiti, ja lapsenne on kuin kuka tahansa lapsi. Eikä lapsettoman oma kokemus resonoi tämän kanssa, vaan ulkopuolisuuden ja toiseuden tunne jatkuu.

Lue myös: Outi odottaa yksin lasta, joka ei ole biologisesti hänen – tuli raskaaksi vaietulla tavalla: "Olihan se ihan mieletön lahja"

Moni kertoo neuvolassa pärjäävänsä ja menee sitten kotiin romahtamaan

Lapsettomuuden läpikäyneillä on Sirun mukaan taipumusta reippauteen, suoranaiseen pärjäämisen pakkoon. Moni kertoo neuvolassa hymyillen pärjäävänsä ja menee sitten kotiin romahtamaan. Sirun mukaan se on väärin.

– Itsekin olin aika kova ja armoton itselleni. Kaikki olisi ollut ainakin toivottavasti helpompaa, jos olisin saanut apua, hän pohtii.

– On aika kylmäävää, että meillä on todella hieno terveydenhuolto, jossa syntyy vaikuttavia tuloksia ja tutkimukset ja hoitotoimenpiteet onnistuvat hienosti, mutta se, että ihminen aidosti kohdattaisiin tai jaksamisesta pidettäisiin huolta, on monesti lähes täysin unohdettu. Kokonaisvaltaisen tuen pitäisi olla automaattinen osa lapsettomuuden hoitoprosessia.

Ammattilaisten pitäisi tiedostaa, ettei neuvolatilanne välttämättä ole koko totuus. Siksi tukea pitäisi tarjota, vaikka vanhemmat vaikuttaisivat reippailta.

"Sanon aina, että äitiyteni pelasti luultavasti se, että sain useamman lapsen"

Enää Siru ei ole pakkosuorittava, oppikirjan mukaan elävä ja jälkikasvua harrastuksiin raahaava äiti. Lapsia perheeseen on siunaantunut kolme, ja suorituspaineet kuoppasi viimeistään kuopus syntyessään.

– Sanon aina, että äitiyteni pelasti luultavasti se, että sain useamman lapsen. Kahden lapsen kanssa vielä pystyin suorittamaan. Olen ollut juuri se äiti, joka päiväkotiin viedessä katsoo, että sukat ja hiuspompulat sopivat väreiltään yhteen ja vaatteet ovat aina puhtaat ja silitetyt, hän kuvaa.

– Kun meillä oli kaksi taaperoa, puistoon piti mennä vähintään kahdesti päivässä, ja meillä oli tiukka minuuttiaikataulu. Mutta kolmas lapsi sekoitti tämän mukavasti, sillä kädet eivät enää riittäneet. Hän pisti pakan suloisesti sekaisin.

Mietityttääkö lapsettomuus?

Lapsettomien yhdistus Simpukka tarjoaa vertaistukea myös somessa ja verkossa.

Sirun tarinassa suurta osaa näyttelee toki se, että lapsettomuushoidot onnistuivat, ja perheeseen syntyi kolme ihanaa lasta. Pahinta lapsettomuusmatkassa kuitenkin on se, ettei alussa voi tietää, mihin matka päättyy.

– Itse ajattelen, että lapsettomuuden kipu on juuri sen epävarmuuden takia niin syvää. Raastavinta on se, ettei kukaan tiedä sen kestosta tai lopputuloksesta. Kukaan ei sano, että jos vain jaksat kolme vuotta, saat lapsen, tai että kymmenes hoitokerta onnistuu, Siru sanoo.

Katso myös: Hedelmällisyyden voi mitata helposti verikokeella. AMH-mittaus antaa tarkan kuvan siitä kuinka paljon naisen munasarjoissa on munarakkuloita ja näin ollen hedelmällistä potentiaalia. Toimittajamme kävi testaamassa oman hedelmällisyytensä ja yllättyi... Juttu jatkuu videon alla.

Lapsen saaminen on kuitenkin mahdollista, ja tilastojen valossa myös melko todennäköistä. Esimerkiksi Lääkärilehden mukaan 80 prosenttia pareista saa avun hedelmöityshoidoista, kun naisen ikä on korkeintaan 35 vuotta. Toisaalta onnistumisen todennäköisyys heikkenee esimerkiksi iän myötä.

 – Sanoisin myös, että on monia tapoja tulla vanhemmaksi. Jokaisen pitää miettiä omia voimavarojaan ja sitä, jaksaako esimerkiksi hoitoja. Täytyy myös muistaa, että kaikilla ei ole taloudellisia tai muita resursseja lähteä vaikkapa kalliisiin hedelmöityshoitoihin, Siru muistuttaa.

– Samalla tietenkin tiedetään, että kaikille lopputulos ei ole se, että lapsen lopulta saa. Mutta kyllä elämästä silti voi tulla todella hyvää, siihen löytyy muita merkityksellisiä asioita.

Lue myös: Moni havahtuu lapsihaaveisiin, kun kalkkiviivat jo häämöttävät – lääkäri kertoo, millaiset mahdollisuudet nelikymppisellä on raskautua

"Älkää jääkö yksin vaikeiden tunteiden kanssa"

Kaikista tärkeintä olisi muistaa se, että apua saa ja voi ottaa vastaan. Silloin, kun on vaikeaa, ei tarvitse pärjätä yksin.

– Jos ja kun lapsettomuuden kanssa kamppailee, varsinkin hoitojen aikana tukea pitää saada, mielellään monesta paikasta. Älkää jääkö yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Vaatikaa tukea ja apua.

Lue myös: Silja toivoi lasta 16 vuotta, mutta haave ei käynyt toteen – nyt edessä on "toinen kierros" lapsettomuutta: "Joskus suru hyökkää pahana"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Lisätietoa: KT Siru Lehto, kasvatustieteen väitöskirja: Pitkä matka äidiksi. Narratiivinen tutkimus äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen (Jyväskylän yliopisto, 2020)