Psykologina ja työnohjaajana työskentelevä Sirpa Tahko on kärsinyt jatkuvista kivuista yli kymmenen vuotta. Vaikka Sirpa on saanut kipuihinsa hyvää hoitoa, hän sanoo, että moni kipukroonikko ei ole yhtä onnekas.
Sirpa Tahkon taival kipukroonikkona sai alkunsa tragediasta. Sirpa odotti kaksosia ja sai kaksosraskauden keskenmenon. Keskenmenoon liittyvissä toimenpiteissä tapahtui jotain, mikä sai aikaan massiiviset välilevyn pullistumat. Sirpan hermojuuri ehti vaurioitua.
Siitä on nyt yli 11 vuotta. Keskenmenosta asti Sirpa on kärsinyt kroonisesta hermokivusta. Kipua voi miettiä asteikolla nollasta kymmeneen. Sirpan kivut ovat jatkuvasti vähintään vitosessa. Muutaman kerran viikossa kipu kasvaa kymmeneen.
Kärsimys on koko ajan läsnä. Se pitää vain hyväksyä.
– Kipukroonikko joutuu käymään läpi vastaavanlaisen prosessin kuin vaikka surutyössä. Täytyy vain hyväksyä, että kipu ei lähde, Sirpa sanoi Huomenta Suomi Extrassa perjantaina.
Lue myös: Kätilö puhui vauvan hautaamisesta, kun lapsi potkaisi Nooran vatsassa – äitiysunelmasta tulikin painajainen: ”Minä synnytin kuolemaa”
Kipu on kaikessa mukana
Kroonisen kivun hyväksyminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuvat kivut rajoittavat elämää ja vaikuttavat nukkumiseen, toimintakykyyn, kotitöiden tekemiseen, töissä jaksamiseen, ihmissuhteisiin, parisuhteeseen ja äitiyteen, Sirpa listaa.
– Se on kaikessa mukana, ikään kuin vie siivuja kaikesta.
Kipuunsa pitää saada myös hoitoa. Sirpa kertoo, että hänen kohdalleen on osunut onni. Julkiselta puolelta Töölön sairaalasta Helsingistä on löytynyt kipuun perehtynyt neurologi, jota Sirpa tapaa säännöllisesti neljä kertaa vuodessa. Potilaan ja lääkärin välille on syntynys luottamuksellinen hoitosuhde.
– Olemme tavanneet yli 40 kertaa. Hän pitää nenän vedenpinnan yläpuolella, kun tuntuu, ettei meinaa itse vetää happea, Sirpa kuvailee.
Moni ei saa hyvää hoitoa
Onnekas Sirpa on, sillä kaikilla kipukroonikoilla ei ole yhtä hyvää hoitosuhdetta. Sirpa kirjoittaa Potilaan Lääkärilehteen kolumneja ja ylläpitää Facebookissa Kipukapina-ryhmää. Hän on saanut paljon viestejä vaikeista invalidisoivista kivuista kärsiviltä ihmisiltä.
Monet heistä ovat kertoneet Sirpalle, miten heidän lääkkeensä on ajettu perusteetta alas. Lääkkeettömyys on ollut ehto sille, että kroonisista kivuista kärsivä ihminen pääsee kipupoliklinikalle hoitoon.
– Jos mietitään, että kipupoliklinikka hoitaa kaikista vaikeimpia tapauksia, on hieman järjenvastaista, että potilaan pitää lopettaa lääkkeet päästäkseen kipupoliklinikalle, Sirpa sanoo.
Sirpa on huolissaan siitä, etteivät kaikki kipukroonikot saa Suomessa yhdenvertaista hoitoa, johon heillä on lakiin kirjattu oikeus. Moni kipukroonikko on kokenut tulleensa vähätellyksi ja mitätöidyksi. Kivun on saatettu sanoa olevan vain psyykkistä ja se on käsketty siirtämään esimerkiksi rusinaan. Samanlaisista kipukroonikoiden kokemuksista on kertonut Suomen Kuvalehti.
Lue myös: Lääkärit varoittavat: Näistä asioista ei kannata valehdella lääkärin vastaanotolla
Vahvojen kipulääkkeiden käyttöön liittyy riskejä
Kroonisia kipuja hoidetaan esimerkiksi kipulääkkeillä. Kuvituskuva.
Kroonisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka on kestänyt yli puoli vuotta tai sitä, että kipua tuottava sairaus jatkuu, määrittelee Terveyskirjasto. Kroonista kipua pitäisi hoitaa yksilöllisesti kivun aiheuttajien ja potilaan ominaisuuksien mukaan.
Kivun hoidossa voidaan käyttää esimerkiksi kipulääkkeitä, masennuslääkkeitä ja epilepsialääkkeitä. Vahvojen kipulääkkeiden, kuten opioidien käyttöä pyritään käyttämään hallitusti.
Toukokuussa Kela ilmoitti lähettävänsä palautetta vahvoja opioideja määränneille lääkäreille. Yhdysvaltoja on viime vuosina riivannut opioidikriisi, joka on laskenut maassa eliniän odotetta.
Sen lisäksi, että opioidit poistavat kipua, niihin liittyy nimittäin yliannostuksen ja voimakkaan riippuvuuden riski.
Sirpa Tahko toivoisi, että kipulääkärin työkalupakissa olisi paljon erilaisia lääkkeitä: kipukynnystä nostavia lääkkeitä, epilepsialääkkeitä, unta tasaavia lääkkeitä, lihasrelaksantteja ja myös opioideja. Myös lääkkeettömiä menetelmiä tarvitaan, hän muistuttaa.
Lääkkeettömästi kroonisia kipuja voi hoitaa esimerkiksi akupunktiolla ja fysikaalisilla hoidoilla.
Kaikille yhdenvertaista hoitoa
Kipupotilaat kritisoivat, ettei kroonisen kivun hoito ole Suomessa yhdenmukaista ja tasavertaista. Kuvituskuva.
Sirpa on huolissaan kivunhoitoon perehtyneiden lääkäreiden vähäisestä määrästä verrattuna kroonisista kivuista kärsivien määrään. Lisäksi hän toivoisi kaikille terveydenhuollon ammattilaisille lisäkoulutusta siitä, mitä kipu on ja miten kipupotilaita tulee kohdella. Kivun hoito on moniammatillista hoitoa, Sirpa sanoo. Lääkkeiden ja pätevien lääkäreiden lisäksi tarvitaan fysioterapeutteja, kipuhoitajia ja kipupsykologeja.
Lisäksi hoitolinjaa tulisi yhdenmukaistaa.
– Kaikkialta pitäisi saada yhtä hyvää hoitoa. Meillä on hyviä kipupoliklinikoita Suomessa, joihin potilaat ovat hyvin tyytyväisiä. Toisaalta osa potilaista pelkää tai ei edes halua mennä kipupoliklinikalle, koska heiltä viedään kaikki hoito pois, Sirpa sanoo.
Jotain kipukroonikoiden tukalasta tilanteesta kertoo se, että kipupotilaiden vertaistukiryhmää Kipukapinaa seuraa reilut 7500 ihmistä.
Lue myös: Kipupotilaan elämä on päivästä toiseen selviytymistä – potilas törmää vähätteleviin asenteisiin
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
Osittaislähteet: Terveyskirjasto, Päihdelinkki