68-vuotias Hannu Nyyssönen oli aikuisiällä pitkään sohvaperuna. Sitten hän alkoi tanssia ja sauvakävellä. Ohessa suli paljon kiloja. Nyt Hannu haluaa ravistella ikätoverinsakin huomaamaan, että edes rikkinäiset polvet eivät estä liikkumista.
Hannu Nyyssönen havahtui kolmekymppisenä siihen, että hän oli viettänyt viimeisen vuosikymmenen lähinnä töitä tehden ja kaljoitellen. Lapsuuden harrastukset – jalkapallo, jääkiekko, pesäpallo, uinti, nyrkkeily ja mäkihyppy – olivat jääneet, kun nuoren miehen menojalkaa alkoi vipattaa.
– 18-vuotiaasta 29-vuotiaaksi oikeastaan ainoa liikunta, jota harrastin, oli oikean käden nostajalihaksen verryttely. Muu liikunta tapahtui autolla, Hannu kertoo.
Paino oli noussut 73 kilosta 105 kiloon. Samoihin aikoihin tuli avioero. Jonkinlainen ryhtiliike oli tehtävä. Se alkoi alkoholin jättämisestä ja jatkui tanssin aloittamisella.
– Olin pitänyt tanssimista siihen saakka ihan naisten hommina. Ajattelin, että ei miehinen mies tanssi. Mutta sitten innostuinkin, ja siitä tuli ihan kunnon harrastus.
Hannu ei käynyt tanssikursseja vaan opetteli liikkeet lennossa.
– Pikkuhiljaa huomasin taitojeni kehittyneen sen verran, että tytötkin olivat pikkaisen enemmän kiinnostuneita. Painokin putosi, kun tansseissa tuli käytyä vähintään viisi–kuusi kertaa viikossa useita tunteja päivässä.
Tansseissa Hannu tapasi myös nykyisen avopuolisonsa. Askeleet sopivat niin hyvin yhteen, että he menestyivät myös kisoissa. Myöhemmin he olivat perustamassa Suomen Seuratanssiliittoa ja vetivät lavatangon SM-kilpailuja 12 vuoden ajan.
Tanssiharrastus loppui, kun Hannun polvet eivät enää kestäneet sitä.
– Polvissani on ollut kulumavikoja lapsuudesta saakka. Niistä on poistettu leikkaamalla rustonpalasia ja punkteeraamalla nestettä. Sain armeijastakin vapautuksen polvien takia. 2000-luvun alussa molemmissa polvissa todettiin nivelrikko.
Hannu tanssin pyörteissä Seinäjoella.
Sauvakävely on pitänyt painon kurissa
Vuonna 2010 Hannun toiseen polveen tehtiin keinonivelleikkaus. Toipuminen oli hitaanpuoleista, sillä Hannu arasteli leikatulla jalalla astumista.
– Sitten emäntä osti minulle sauvat sauvakävelyä varten. Heitin ne heti nurkkaan, kun olin sitä mieltä, että suomalainen mies ei hiihdä kesällä ilman suksia, Hannu sanoo.
Sauvat saivat pölyttyä nurkassa vuoden verran. Sitten Hannu nöyrtyi. Kävely oli niin epävarmaa, että hän tarvitsi siihen tukea. Keväästä 2011 lähtien hän on sauvakävellyt säännöllisesti.
– Teemme avovaimoni kanssa keskimäärin neljänä päivänä viikossa kuuden–kymmenen kilometrin sauvakävelylenkkejä. Se on ollut meille tosi hyvä liikuntamuoto. Vaikka ikää on ja jalat ovat vähän kömpelöt, sauvoilla eteneminen luonnistuu hyvin.
– Se aika on onneksi ohitse, kun sauvakävelijöitä katsottiin kadulla pitkään.
Hannu laskee sauvakävelyn ansioksi sen, että pahimmat polvisäryt ovat poissa.
– Tämä harrastus on pitänyt painon kurissa. Kilot eivät enää rasita jalkoja niin paljon, ja kuntoni on kuta kuinkin hyvä – mitä nyt välillä on iän tuomia kramppeja.
– Sauvakävely auttaa pitämään tasapainon, kun se alkaa tässä iässä muuten jo pikkuisen heittämään. On helpompi liikkua, kun saa sauvoista tuen. Etenkin liukkailla keleillä se on kätevää. Ja yläkroppakin saa samalla liikuntaa, kun käytän käsiä sauvojen liikuttamiseen.
Lomallakaan ei vain maata
Hannu on innostunut sauvakävelystä niin paljon, että hän on mukana järjestämässä seniorien sauvakävelyn SM-kisoja Keravalla ensi lokakuussa.
– Haluan pitää yllä omaa kuntoa ja saada samalla muitakin ikätovereita aktivoitumaan.
Hannu kehuu sauvakävelyä turvalliseksi lajiksi. Kuvituskuva.
Kisaan voi osallistua joko K66- tai tsemppariryhmässä.
– K66-ryhmään eivät pääse alle 66-vuotiaat. Tsemppariryhmä taas on tarkoitettu kaiken ikäisille eli niillekin, jotka eivät halua kilpailla tai ole varmoja omasta kunnostaan.
– On tärkeää saada suuret ikäluokat, joihin itsekin lukeudun, näkemään, että kuntoa kannattaa ylläpitää vanhanakin. Se parantaa elämänlaatua huomattavasti. Ja liikkuminenhan on hienoa ajankulua. Ulkona on happea ja liikuntatapahtumissa yhteisöllisyyttä.
Hannu ei edes lomaile liikkumatta.
– Esimerkiksi avovaimoni kanssa tekemillämme Playa del Inglesin reissuilla kävelemme joka ikinen päivä viikon tai kahden ajan rantaviivaa Inglesistä Las Palmasiin ja takaisin. Koko reitti on muistaakseni 14 kilometriä pitkä.
”Uni on kymmenen kertaa makeampaa”
Liikunta on tuonut paljon sisältöä Hannun elämään.
– Tanssin ja palkintomatkojen kautta pääsin ensinnäkin matkustamaan ympäri maailmaa. Olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin, ja minulla on laaja ystäväpiiri, Hannu sanoo.
– Nyt vanhemmiten huomaan entistä paremmin, miten tärkeää liikunta on. Jos en joinakin päivinä pääse liikkeelle, niin ihan oikeasti kaipaan sitä. Sitten on pakko heittää edes pieni lenkki sauvojen kanssa.
Hannu ei anna pienten kipujen tai kolotusten estää liikkumista.
– Minullehan sanoi lääkäri jo lapsena polvien takia, että sitten kun valitset ammattia, niin älä ota mitään seisomatyötä. Mutta minua sattui kiinnostamaan kokin hommat, ja 60-luvulta asti toiminkin seisomatyöläisenä koko ikäni.
– Metsässä jalkani eivät tahdo nykyään nousta ryteikköjen yli kovin helposti, mutta silti viime kesänäkin keräsin mökillä kunnon saaliit mustikoita, puolukoita ja sieniä. Se onnistuu, kun pidän toisessa kädessä ämpäriä ja toisessa vaellussauvaa.
Hannu ei samaistu iäkkäisiin, jotka valittavat, etteivät voi liikkua, kun milloin mitäkin paikkaa kivistää.
– Sanoisin, että höpöhöpö. Juuri sen takia, jos jotain paikkaa kolottaa, pieni jumppa olisi paikallaan.
– Ulkoliikunnassa on sekin hyvä puoli, että saa raitista ilmaa. Uni on kymmenen kertaa makeampaa, jos käy ulkona raittiissa ilmassa ja menee sen jälkeen päikkäreille kuin jos on koko päivän sisällä ja sitten torkahtelee vähän väliä sohvalle. Minä vietän ulkona valtavasti aikaa, ja nukun sen ansiosta aivan loistavia yöunia ilman mitään lääkkeitä, Hannu toteaa.
Kävelykin on liikuntaa!
Miten sauvakävellään oikeaoppisesti? Entä mitä hyötyä harrastuksesta on? Huomenta Suomi perehdytti lajin saloihin huhtikuussa 2016.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.