Sotalapsi Liisa Pöyhösen ensimmäisestä joulusta Ruotsissa muodostui ikimuistoinen, kun häntä muistettiin niin omalla pienellä joulukuusella kuin neljällä joulupukillakin.
Kotkalainen Liisa Pöyhönen lähetettiin vuoden 1942 huhtikuussa sotalapseksi Ruotsiin jatkosodan takia hänen ollessaan kuusivuotias.
– Tarkoitus oli mennä vain kesäksi ja tulla syksyllä kouluun. Mutta sotatilanteet olivat, mitä olivat, aika Ruotsissa venyi yli neljään vuoteen, Pöyhönen kertoo.
Ruotsiin lähettämisen syy selitettiin Pöyhösen mukaan hänelle oikein hyvin. Hänen isänsä oli haavoittunut jatkosodan alussa ja tämä järkytti Pöyhöstä kovin.
– Olin isän tyttö täysin, hän oli minulle kaikki kaikessa. Järkytyin niin kovasti, että sekin vähä ruoka, mitä oli tarjolla, ei maistunut. Olin ihan apaattinen. Olin muutenkin pienenä aina kuumeessa ja vähän väliä kipeä, joten lääkäri ehdotti, että tytön pitäisi päästä Ruotsiin kunnon ruokien ääreen.
Äiti näytti Pöyhöselle tämän siskon koulukartasta heidän kotinsa ja kuinka kaukana tuleva määränpää Ruotsi oli. Pieni tyttö halusi lähteä, vaikka edessä oli merimatka ja hän pelkäsi sekä vettä että laivoja.
– Halusin pois sodasta ja kauhusta. Pommit olivat kuin varikset taivaalla, niin paljon niitä tippui joskus yhtä aikaa. Koko sota oli minulle niin järkyttävää.
Lucia-neitona ja suntion apulaisena
Liisa toivoi pääsevänsä Ruotsissa maalaistaloon ja asia onnistuikin. Hän asettui lapsettomaan perheeseen eteläiseen Smoolantiin. Ensimmäinen joulu Ruotsissa oli Pöyhösen mukaan ikimuistoinen. Edeltävänä jouluna Suomessa ei ollut käynyt pukkia, eikä tyttö ollut osannut toivoa lahjoja.
Joulu oli lopulta todellinen yllätys, sillä sydämellisesti lapsen vastaanottaneet kyläläiset olivat järjestäneet Pöyhöselle yhden sijaan peräti neljä joulupukkia. Pukkien hänelle antaman joulutontunmuotoiset kynttilänjalat ovat Pöyhösellä edelleen tallessa.
– Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän arvostan ensimmäistä jouluani Ruotsissa.
Kuvassa lyhyimpänä edessä 6-vuotias Liisa valamassa kynttilöitä kylän naisten kanssa.
Pöyhöselle haettiin myös oma pieni joulukuusi salin suuren kuusen lisäksi. Pieni kuusi koristeltiin kimaltavin hopeanauhoin ja pääsi hennoille oksille myös Pöyhösen itse valama kynttiläkin. Kylän naiset olivat ottaneet sotalapsen mukaansa perinteiseen kynttilänvalamiseen mukaan. Kaksi valmiista kynttilöistä lähetettiin lahjaksi Suomeen vanhemmille.
Ruotsin jouluihin liittyy muitakin lämpimiä muistoja. Erään kerran Pöyhönen sai myös kunnian olla Lucia-neito. Viimeisenä jouluna vuonna 1945 kyläläisiä vietiin joulukirkkoon paikallisella taksilla. Pöyhönen oli ensimmäisten kirkolle saapuneiden joukossa ja hän auttoi suntiota sytyttämään kynttilät kirkon pitkiin penkkiriveihin.
– Ajatella, että minä sain sytyttää kynttilät ja ihmiset saivat nauttia jouluaamun kirkosta tavallaan minun ansioistani. Ai että se nosti itsetuntoa!
Pehmeitä paketteja Ruotsista
Sydämellinen sotalapsiperhe Ruotsissa jatkoi Pöyhösen muistamista myös kotiinpaluun jälkeen ja paketteja Smoolannista saapui useita kertoja vuodessa. Joulun suuremmista paketeista paljastui vuosien saatossa muun muassa vaatteita ja hiihtomonot.
Tänä vuonna Pöyhönen viettää joulua perhepiirissä – aattona vieraillaan vanhimman lapsenlapsen luo aattona ja joulupäivänä matka vie nuoremman pojan luo käymään jouluaterialle.
Enää posliinitontut eivät korista Pöyhösen joulupöytää, mutta aika ajoin hän katselee neljän pukin tuomia aarteitaan.