Sotilasasiantuntija: Venäjän Ukrainassa toteuttama strategia oli suomalaisille tuttu uhkamalli jo 90-luvulta

– Venäjän operaatio toteutuu juuri samalla tavalla, sotilasprofessori, everstiluutnantti Janne Mäkitalo sanoo.

Mäkitalo toimii professorina Maanpuolustuskorkeakoulussa sotataidon laitoksella ja on perehtynyt suomalaiseen sotataitoon. Hän myös opettaa operaatiotaitoa sekä taktiikkaa erityisesti maavoimissa. 

Pitkällä näkemyksellä Mäkitalo pitää Venäjän valitsemaa hyökkäystaktiikkaa odotettuna, mutta silti jopa yllättävän samanlaisena kuin mitä Suomessa on mallinnettu.

Ainoana poikkeavuutena hän löytää Venäjän toiminnasta armeijan vahvan tukeutumisen teihin. Tähän on todennäköisesti syynä Ukrainan maasto. 

Venäläisten raskaan kaluston on nähty uutiskuvissa olevan pahoissa vaikeuksissa Ukrainan mutaisessa maastossa, jossa parhaillaan on vielä menossa kelirikkoaika.

– Vain tämä tiestöön nojautuminen on vastoin venäläisiä periaatteita, Mäkitalo korostaa.

Lue myös: "Ensimmäinen särö Ukrainalle vai itäinen karhu mellastamassa?" – sotilasprofessori epäilee Ukrainan väitettyä iskua Venäjälle "false flag"-operaatioksi

Venäjän taktiikka on yhdysvaltalaiskopio

Mäkitalo pitää selvänä sitä, että Venäjä on pyrkinyt kopioimaan taktiikan Yhdysvaltain johtaman liittoutuman vuonna 2003 Irakissa aloittamasta hyökkäyksestä. 

Ideana on tehdä nopea lamauttava isku isolla voimalla siten, että hyökkäyksen kärjessä ovat siihen koulutetut nopean toiminnan joukot. Tämä ei ole kuitenkaan nyt onnistunut.

– Kaikista suurimmat tappiot ovat kärsineet ne etulinjan kovimman kärjen joukot. Se on ratkaisevaa.Hyökkäys on pääosin pysähtynyt

Venäjän hyökkäys käynnistyi helmikuun lopussa suhteellisen lyhyellä ohjus- ja ilmaiskuvalmistelulla. Tämän jälkeen maajoukot ylittivät Ukrainan rajan useista suunnista. 

Sodan alussa Venäjän odotettiin pyrkivän saavuttamaan tavoitteensa nopeasti, ehkä jopa muutamassa päivässä. Tällä hetkellä hyökkäyksen on kuitenkin kerrottu pääosin pysähtyneen.Ukraina on myös pystynyt pitkälti välttämään suuret paljon tulivoimaa vaativat taistelut.Puolustusvoimilla hyvä tilanne

Mäkitalo toteaa, että Suomen puolustusvoimilla on erittäin hyvä tilanne Venäjän Ukrainaan hyökkäämistä vastaavan uhkakuvan kannalta.

– Meillä on 25 vuotta tehty määrätietoisesti työtä näiden suorituskykyjen kehittämiseksi, mitä nyt on saavutettu. Meillä on työkalu kunnossa ja olemassa tämänkaltaisia operaatioita varten, hän sanoo.

– Maavoimat on erittäin hyvässä hapessa, ilmapuolustus- ja torjunta on kunnossa. Merivoimissakin kalusto on kunnossa, ja puolustushaarojen yhteistyö on toimivaa, Mäkitalo listaa.

Suorituskykyjen lisäksi Ukrainan sodassa ratkaisevaan rooliin on noussut ukrainalaisten korkea maanpuolustustahto. Mäkitalo korostaa, että tämän merkitys on ratkaiseva.

– Se vastaa monin kerroin kalustollista ylivoimaa.

Suomi pärjäsi talvisodassa kovalla tahdolla

Mäkitalo muistuttaa, miten Suomi pärjäsi kovalla tahdolla ylivoimaista vastustajaa vastaan jo talvisodassa.

– Edelleenkin matemaattisesti voisi arvioida, ettei Venäjän kokoista ylivoimaa vastaan kannata yhtään lähteä vastustamaan.

Suomessa perinteisesti korkeaan maanpuolustustahtoon vaikuttaa yleinen asevelvollisuus.– Tämä ja laaja koulutettu reservi on se meidän pidäke.

Pahoja virhearvioita

Nyt kun Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa on käyty kuukauden ajan, Mäkitalo näkee Venäjän tehneen useita pahoja virhearviointeja jo etukäteen. Yksi on strateginen virhearvio Ukrainan kansan yhtenäisyydestä

– Venäjällä on selvästi uskottu, että osa ukrainalaisista ottaa heidät tyytyväisenä vastaan. Toinen on virheellinen käsitys Ukrainan asevoimien suorituskyvystä.

– Krimin valtaukseen aikaan vuonna 2014 Ukrainan kansa ei ollut yhtenäinen. Aika paljon Itä-Ukrainassa toimineita viranomaisia loikkasi silloin Venäjän puolelle. Heidän tilannetietonsa perustuu selvästi tähän näiltä saatuihin tietoihin. Kahdeksan vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut todella paljon Ukrainassa, Mäkitalo sanoo.

Hän viittaa ukrainalaisten nyt nähtyyn valtavaan yhteiseen maanpuolustustahtoon ja Ukrainan armeijan isoon tasonnostoon, jota on tehty muun muassa runsailla kalustohankinnoilla.– Onkohan tiedusteluviranomaisia kuultu kunnolla, Mäkitalo kysyy.

Mäkitalon mukaan venäläisten joukkojen toiminnasta kertoo jotain myös se, että sotatoimet ovat tällä hetkellä jumissa. Hän pitää mahdollisena, että yksi tekijä voi olla Ukrainan joukkojen onnistuminen venäläisten johtamisjärjestelmien lamaannuttamisessa.

– Siellä on kyllä ihan pataljoonatasolle asti samanlaiset korkean teknologian järjestelmät kuin länsimaissa. Mutta ei ole tietoa, onko nämä saatu tuhottua esimerkiksi ajoneuvojen myötä.

Lisäksi hyvin poikkeuksellista on, että useita venäläisiä kenraaleita ja muita sodanjohtoon kuuluvia korkeita upseereja on kerrottu kaatuneen. Tähän yksi syy on todennäköisesti perinteisessä venäläisessä opissa, jossa vaaditaan, että joukkojen johtajan pitää olla joukoista näköetäisyydellä.

– Joukkojen komentajan etukomentopaikka on vihollisien tulivaikutuksen ulottuvilla. Kyllä ukrainalaiset osaavat sitten maalittaa nämä keskeiset kohteet.

Tankit yhä käyttökelpoisia

Sotilasprofessori ei halua lähteä spekuloimaan sillä, hyökkäisikö Venäjä Suomeen. Millä tahansa hyökkääjällä olisi täällä luvassa vielä enemmän ongelmia kuin Ukrainassa. Yksi syy on täysin erilainen maasto, joka on Ukrainassa tasaista ja avointa verrattuna suomalaiseen peitteiseen metsämaastoon.

Ukrainasta tulevissa uutiskuvissa on nähty paljon venäläisten tuhottuja tai hylättyjä panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja. Ukraina on myös saanut länsimailta runsaasti panssarintorjunta-aseita ja niitä on luvassa myös lisääkin.

Suomalaisessa sodankäynnin taktiikassa etenemisurien kapeikkokohdat sulutetaan estein ja murrostein, lisäksi niihin ajaneisiin panssarivaunuihin vaikutetaan vielä panssarintorjunnalla ja epäsuoralla tulella. Vaikka venäläiset ovat menettäneet paljon panssarikalustoa, Mäkitalo ei kuitenkaan lähtisi ajattelemaan, että ne ovat sodankäynnissä vanhentuneita.

– Taisteluvaunut joutuvat täällä väistämättä ongelmiin. Ei tämä silti estä niiden käyttöä. Se on edelleen ylivertainen asejärjestelmä. Tuli, liike, suoja, johtaminen – kaikki peruselementit löytyvät. Missään muussa aseessa ei ole pystytty näitä yhtä hyvin yhdistämään, hän sanoo.

Mäkitalo toteaa yleisellä tasolla että, Suomessa panssarintorjuntaan on varauduttu hyvin ja puolustusvoimilla on tähän runsaasti kalustoa.

– Meillä on myös voimakas kenttätykistö. Sehän meillä on Euroopan vahvimpia, ellei peräti vahvin.Lisäksi puolustusvoimilla on myös erittäin suorituskykyisenä pidettyjä Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuja, joista viimeisimmät sata saapuivat Suomeen vuonna 2019.

Lennokit keränneet huomiota

Ukrainan sodassa merkittävässä roolissa ovat myös olleet erilaiset miehittämättömät ilma-alukset, eli dronet. Esimerkiksi turkkilaisen isokokoisen sotilaslennokki Bayraktar TB2:n on kerrottu tuhonneen kymmeniä venäläisiä panssariajoneuvoja.

Iltalehti kertoi lokakuussa, miten Suomen puolustusvoimissakin erikokoisten dronejen käyttöä on tutkittu ja testattu jo noin 15 vuoden ajan. Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö, insinöörieversti Jyri Kosola pääesikunnasta arvioi tuolloin, että tulevaisuudessa tavallisen maavoimien jääkäriryhmän varustuksiin kuuluu jo parvi pieniä droneja. Myös isoja, satoja kilometrejä liikkuvia lennokkeja on testattu tiiviisti.

Mäkitalo sanoo, että miehittämättömien järjestelmien autonomiseen käyttöön liittyy hankalia eettisiä kysymyksiä, joita ei ole vielä mietitty tai ratkaistu kansainvälisesti. Lisäksi hän muistuttaa, että sotatekniikassa aina toinen osapuoli kehittää jotain uutta ja toinen sen perään jotain millä torjutaan tämä.

– Esimerkiksi Bayraktar vaikuttaa tehokkaalta. Tiedetään kuitenkin, että Venäjällä on suorituskykyä, jolla se pystyy torjumaan tällaisten lennokkien käyttöä.

Ei paniikkinappulaa

Kysymystä siitä, mitä Suomessa on opittu tähän mennessä Venäjän hyökkäyksestä, ei Mäkitalon mukaan kannata nyt pohtia. Sota on kesken, ja kaikki sieltä tuleva tieto on epäluotettavaa.– Tällaisen tiedon varaan ei voi mitään sotataitoa perustaa.

Hän korostaa, että sotajoukkojen toimintaa kannattaa tutkia huolella sodan jälkeen, luotettavia alkuperäislähteitä hyväksi käyttäen.

– Kaikkien tavoite on tietenkin, että sota pitäisi saada loppumaan. Sitten seuraavat kymmenen vuotta tutkitaan tätä sotaa, mitkä ovat olleet ne tekijät, mitkä ratkaisivat. Mitään paniikkinappia ei tarvitse painaa. Kiire ei sovi maanpuolustusasioihin ja hätäilemällä ei saavuteta tavoitetta. Meihin ei myöskään kohdistu nyt mitään sotilaallista uhkaa.