Läpimurtoon pääseminen on Ukrainalle tärkeää, koska kulutustaisteluun jumittuminen ei ole sen etu.
Ukrainan pitkään odotetussa vastahyökkäyksessä ovat yhä meneillään tiedusteluluontoiset ja sitovat maahyökkäykset, uskoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen pääopettaja, everstiluutnantti Jarmo Mattila. Hän arvioi STT:lle Ukrainan päähyökkäyksen olevan vielä tulossa.
Palkkasotilasyhtiö Wagnerin viime viikonlopun kapina ei ehtinyt muuttaa vastahyökkäyksen isoa kuvaa, koska se jäi lyhyeksi.
– Kyllähän tuo Wagnerin toiminta on varmasti aiheuttanut myös Venäjän armeijassa hämmennystä ja vienyt huomiota pääasiasta eli taisteluista muualle, Mattila sanoo STT:lle.
– Mikäli tuo kapinointi olisi jatkunut pidempään, Ukraina olisi siitä hyötynyt. Nyt suora vaikutus taisteluihin jäi vähäiseksi.
Tässä vaiheessa on vielä auki se, miten Wagnerille lopulta tarkalleen käy kapinan seurauksena. Mattila arvioi, että Wagner tuskin osallistuu taisteluihin Ukrainassa armeijan rinnalla enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nähtäväksi jää, hajotetaanko koko yritys.
– Osaavimmat ja kokeneimmat henkilöt yritetään varmaankin värvätä Venäjän armeijaan, ja osa saattaa siirtyä muihin palkkasotilasyrityksiin.
Vaikka Wagner poistuisi kuvasta kokonaan, merkitys vastahyökkäyksen etenemiselle on rajallinen. Wagnerin joukoilla oli keskeinen rooli kuukausia jatkuneessa Bahmutin taistelussa Itä-Ukrainassa, mutta useimmilla rintamalohkoilla Wagner ei ole ollut mukana.
Ukrainan vastahyökkäyksessä nimenomaan eteläistä rintamaa on pidetty tärkeimpänä, eikä Wagnerilla ole ollut siellä roolia.
Venäjä-asiantuntija Michael Kofman huomautti Twitterissä kapinan jälkeen, että Bahmutin saaman suuren huomion takia monille muodostui liian suuri mielikuva Wagnerin roolista.
– Se oli aika kapea, eikä Wagneria käytetty puolustukseen etelässä, Kofman sanoi.
– Sen takia Venäjän puolustus (etenkään etelässä) ei luultavasti kärsi välittömästi heidän poissaolostaan.
Valmistelu alkoi huhtikuussa
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi kesäkuun alussa Ukrainan olevan valmis täysimittaiseen vastahyökkäyksen Venäjän miehittämien alueiden vapauttamiseksi.
Maanantaina Ukrainan varapuolustusministeri Hanna Maljar kertoi Ukrainan vapauttaneen vastahyökkäyksen aikana yhteensä 130 neliökilometriä maa-aluetta. Maljarin mukaan eteläisellä rintamalla ei ole tapahtunut viikon aikana suuria muutoksia. Viikkoa aikaisemmin Maljar kertoi Ukrainan vapauttaneen 113 neliökilometriä, jotka sisälsivät kahdeksan asutuskeskusta.
130 neliökilometriä vastaa suunnilleen ahvenanmaalaisen Finströmin kunnan aluetta, joten ollaan vielä kaukana niistä tuhansista neliökilometreistä, jotka Ukraina valtasi viime syksynä takaisin muun muassa Harkovan alueella.
– Varmaan isot odotukset olivat niillä, jotka seuraavat sotaa. Mutta aika odotetulla tavalla on mennyt, sanoo Mattila.
Mattila huomauttaa, että käytännössä vastahyökkäys käynnistyi jo huhtikuun lopulla taistelukentän muokkauksella ja maahyökkäyksen toimintaedellytysten luomisella. Ukraina on vaikuttanut muun muassa lennokki-iskujen avulla Venäjän huoltoon, johtamiseen ja logistiikkaan.
– Sitten alkoivat maahyökkäykset. Minun mielestäni käynnissä ovat tällaiset tiedusteluluontoiset ja sitovat maahyökkäykset vielä tällä hetkelläkin, Mattila arvioi.
– Ei ole vielä nähtävissä maahyökkäyksen selkeää painopistettä, että mihin se tulee muodostumaan. Kun laajalla rintamalla eri suunnissa tapahtuu maahyökkäyksiä, sillä haetaan Venäjän puolustuksen heikkoja kohtia, haetaan reikää, missä menestystä olisi mahdollista alkaa saamaan ja sidotaan Venäjän joukot laajalle alueelle.
Johonkin muodostettava painopiste
Joukkojen levittämisellä Ukraina toisaalta voi myös hämätä siinä, mihin hyökkäyksen painopiste tulee muodostumaan.
Mattila on kuitenkin varma, että jossain vaiheessa Ukraina pyrkii vahvaan läpimurtoon. Menestystä ei voi tulla hyökkäilemällä pitkin rintamaa.
– Kyllä menestys edellyttää, että johonkin muodostetaan selvä joukkojen ja tulenkäytön painopiste. Siellä pitää sitten päästä murtoihin ja ratkaisuihin. Tasajako ei ole niin sanotusti taktiikkaa.
Mattilan mukaan Ukraina arvioi jatkuvasti tilannetta hyökkäysten sujumisen perusteella ja päivittää suunnitelmaansa. Hyökkäyksiin kuuluu muutenkin se, että niitä vaiheistetaan ja rytmitetään – välillä rauhoitetaan tahtia, vaihdetaan ja ryhmitetään joukkoja uudelleen ja isketään taas aktiivisemmin.
– Mutta sellainen isompi hyökkäys, jossa Ukraina käyttää päävoimia, se on vielä edessä, sitä me emme kyllä ole nähneet.
Lue lisää: Brittitiedustelu: Ukraina vastahyökkäys on vallannut takaisin alueen, jota Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014
Taisteluhelikopterit haasteena
Ukrainalla on vastahyökkäyksessään käytössä myös länsimaiden antamaa modernia kalustoa, muun muassa talvella paljon puhuttaneita Leopard-taistelupanssarivaunuja. Mattila huomauttaa, että niitä tarvitaan myös lisää, koska panssarivaunuja vääjäämättä menetetään taisteluissa.
Taistelupanssarivaunujen merkitys maahyökkäyksen menestyksen kannalta on Mattilan mukaan keskeinen.
– Se antaa suojan, on erittäin tulivoimainen ja liikuntakykyinen, ja siinä on vielä johtamisvälineet. Kyllä se on ihan keskeinen elementti varsinkin tuollaisen puolustukseen ryhmittyneen vihollisen lyömisessä ja murron tekemisessä.
Ukrainan haasteeksi vastahyökkäyksessä voi muodostua Venäjän vahva ilma-ase, joka on suhteessa kulunut sodan aikana vähemmän kuin moni muu asevoimien osa-alue. Venäjän on kerrottu lisänneen taisteluhelikoptereiden määrää rintamalla, ja se on pystynyt aiheuttamaan niillä Ukrainalle tappioita.
– Se on elementti, jota he pystyvät hyödyntämään erityisesti tällaisissa liikkuvissa sotatoimissa. Kun hyökkääjä liikkuu, sen ilmatorjunnan järjestäminen ei ole niin helppoa kuin puolustaessa, ja voi tulla hetkellisiä ilmapuolustuksellisia katveita ja aukkoja. Niitä pystyy sitten lentävä kalusto hyödyntämään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Taistelupanssarivaunut ovat keskeisiä Ukrainan maahyökkäyksen kannalta. Leopard 2 A6 -tankki harjoituksissa Saksassa helmikuussa.
Venäjän tuliyksiköt lamautettava
Venäjä on ehtinyt valmistautua vastahyökkäykseen pitkään ja linnoittaa puolustuslinjoja Ukrainan todennäköisimmillä etenemissuunnilla, joten nopeiden voittojen saavuttaminen oli aina epätodennäköistä.
Monessa tasossa olevien puolustuslinjojen läpäisy on aikaa vievää, ja Ukraina pyrkii samalla minimoimaan omia tappioitaan. Mattilan mukaan Ukraina pyrkii miinoitteisiin törmätessään kiertämään tai raivaamaan niitä ja etenemään vähitellen. Siinä on kuitenkin ukrainalaisille myös merkittävä haaste.
– Kun hyökkääjän liike pysähtyy, venäläiset vaikuttavat tykistöllä ja raketinheittimistöllä. Niistä tulevat suurimmat tappiot ukrainalaisille, Mattila sanoo.
– Venäjän tuliyksiköt pitäisi pystyä lamauttamaan tavalla tai toisella.
Ennemmin tai myöhemmin Ukrainan olisi päästävä liikkuvaan taisteluun, koska kulutustaistelu ei ole Ukrainan etu. Venäjällä on edelleen heittää rintamalle runsaasti miehiä ja etenkin vanhempaa kalustoa, joten se pystyy käymään sotaa pitkäänkin. Voimasuhteet vaikuttavat tällä hetkellä melko tasaisilta, ja koska hyökätessä tarvitsee yleensä 3–5-kertaisen ylivoiman, pitäisi Ukrainan pystyä muodostamaan johonkin paikallinen ylivoima.
Suunta merelle
Toistaiseksi taisteluja on käyty monessa kohdassa eteläisellä rintamalla, mutta myös idässä Donetskin alueella, jossa Ukraina on vapauttanut ensimmäistä kertaa sodan aikana vuodesta 2014 asti miehitettyinä olleita alueita. Mattila uskoo, että Ukrainan hyökkäyksen pääsuunta on etelään, koska siellä sillä on eniten voitettavaa.
Ukrainalle olisi pitkällä tähtäimellä tärkeä päästä Asovanmeren rannalle ja katkaista Venäjän maayhteys Krimin niemimaalle. Näin Venäjä saataisiin hyvin tukalaan asemaan ja Krim eristettyä.
– Mutta kyllähän venäläiset sen tiedostavat ja pyrkivät pitämään kynsin hampain kiinni tuosta maayhteydestä.
Idässä Donbasissakin on vapautettavia alueita, mutta niiden strateginen merkitys koko sodan kannalta on vähäisempi.