Karttavideo näyttää vastahyökkäyksen liikkeet kahtena vaikeana kuukautena – "Aliarvoitiin Venäjää ja yliarvioitiin Ukrainaa ja länsikalustoa"

Päivä päivältä näyttää todennäköisemmältä, ettei Ukraina saa vastahyökkäyksellään suuria tavoitteitaan läpi, Käihkö sanoo puhelimitse.

Perään hän listaa syitä sille, mikseivät Ukrainan saksalaisvalmisteiset Leopard 2 -taistelupanssarivaunut ja yhdysvaltalaiset Bradley-rynnäkkövaunut ole kyenneet murskaamaan Venäjän puolustuslinjoja. Ukrainan vastahyökkäyksen katsotaan yleisesti alkaneen 4. kesäkuuta.

– Aliarvioitiin venäläisten puolustuslinjoja. Yliarvioitiin Ukrainan kykyä, yliarvioitiin annetun länsimaisen kaluston teknistä kykyä, samoin koulutustukea.

– Pitää katsoa peiliin, onko tämä länsimaiden teknologia niin ratkaisevassa roolissa. Tiedetään, että se on parempaa kuin Venäjän tekniikka, mutta pitäisi miettiä, onko se niin ratkaisevaa.

Jos jollakulla oli sellainen mielikuva, että "ylivertaiset länsiaseet iskevät Venäjän puolustuslinjoihin kuin kuuma veitsi voihin, niin on ollut liikaa optimismia", sanoo puolestaan Puolustusvoimien entinen komentaja, nykyinen kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.) MTV Uutisille.

Taistelupanssarivaunujen luovuttamisesta käytiin pitkäkestoinen ja korkean tason keskustelu. Lopulta Ukrainaan päätettiin lähettää muun muassa Leopard 2 -, Challenger- ja Abrams -tankkeja. 

– Panssarivaunut eivät ole mikään hopealuoti. Kun rintamalinja on 800 kilometriä pitkä ja on muutama sata panssarivaunua, niin ei niillä sotaa millään lailla ratkaista, Lindberg sanoo.

Ennen vastahyökkäyksen alkua pyöriteltiin Ukrainan tavoitteita ja mahdollisuuksia. Suosikkiskenaariossa Ukraina hurautti Venäjän puolustuslinjan läpi Melitopolin ja Mariupolin välisellä kaistaleella Etelä-Ukrainassa, katkaisi Krimin maasillan ja pääsi Asovanmerelle saakka. 

Käihkön mukaan odotukset olivat suhteettomat. Tulevaisuudessa Ukrainan todellinen läpimurto on mahdollinen vain, jos se saa yksinkertaisesti kaikkea paljon enemmän, Käihkö sanoo.

– Osaamista, ammuksia, materiaalia, Käihkö listaa.

Sekä Käihkö että Lindberg nostavat esiin sen, että länsimaat ovat kouluttaneet ukrainalaisjoukkoja vain joitain kuukausia. 

Lisäksi kaikkia prikaateja ei suinkaan ole koulutettu yhtä aikaa, joten esimerkiksi suurien joukko-osastojen yhteisharjoituksia ei käytännössä ole pystytty järjestämään.

Eturintamalla vierailleet sota-asiantuntijat Franz-Stefan Gady, Michael Kofman ja Rob Lee ovat tuoreissa lausunnoissaan arvioineet kriittisesti Ukrainan vastahyökkäystä X:ssä (entinen Twitter) ja War on the Rocksissa.

– Ukrainan joukot eivät vieläkään ole eri aselajien yhteistyön mestareita, kirjoitti brittiläisen International Institute for Strategic Studies -ajatushautomon Gady.

Käihkön mukaan on syytä myös muistaa, että oppia antaneilla länsimailla on viime vuosikymmeniltä kovin niukasti kokemusta sellaisesta sodasta, jota Ukrainan maaperällä nyt käydään. Esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa käytiin paljon pienemmän intensiteetin sotaa kapinallisia vastaan, hän lisää.

– Kun alkuvuodesta puhuttiin Ukrainan vastahyökkäyksestä, sai välillä sen kuvan, että kuviteltiin, että tämä on sodan lopettava hyökkäys. Aina oli todennäköistä, että tämä vain yksi monesta vastahyökkäyksestä.

– Kaikista puolustusasemista päästään kyllä läpi, mutta se vaatii enemmän nöyryyttä ja kärsivällisyyttä.

"Kaikki tämä on sodassa normaalia"

Jutun alussa oleva karttavideo kertoo 50 sekunnissa sen, kuinka niukasti Ukraina on onnistunut venäläisjoukkoja työntämään taaksepäin vastahyökkäyksen reilun kahden ensimmäisen kuukauden aikana.

Venäjä väittää Ukrainan menettäneen vastahyökkäyksessään elokuun 4. päivään mennessä yli 43 000 sotilasta, kun taas Ukraina väittää Venäjän kärsineen yli 41 000 sotilaan tappiot elokuun 8. päivään mennessä. Lukuja ei ole vahvistettu.

Puolustusvoimien ex-komentaja Lindbergin mukaan vastahyökkäyksen yksiselitteinen tuomitseminen epäonnistuneeksi on "ennenaikaista".

– Yhtä lailla on ilmiselvää, ettei ratkaisevaa läpimurtokohtaa Venäjän puolustuksesta ole löytynyt, hän jatkaa.

Kokonaisuudessaan sotatilanne suosii yhä Ukrainaa, arvioivat yhdysvaltalaisen ajatushautomo Institute for the Study of Warin asiantuntijat Time-lehden julkaisemassa kirjoituksessa.

Frederick W. Kagan, Karolina Hird ja Kateryna Stepanenko eivät kuitenkaan kaunistele Ukrainan tilannetta.

– Ukrainan eteneminen tulee todennäköisesti sisältämään huomattavia taktisia voittoja, pitkiäkin pysähdyksiä ja joitain takaiskuja, kolmikko muotoilee.

– Vaikka kuinka toivoisimme, että tie Asovanmerelle vain aukeaisi, niin todennäköistä on, että taistelu tulee pysymään kovana, tappiot korkeina ja turhautuminen on jatkuvaa. Kaikki tämä on sodassa normaalia.

Lue myös: Sota-asiantuntija vieraili eturintamalla ja kertoo nyt, miksei Ukrainan vastahyökkäys etene: "Sotilaat eivät jaa virallista näkemystä"

Venäjä on oppinut

Venäjä osoitti helmikuussa 2022, että vihollisen aliarviointi on "riskialtista ja lähtökohtaisesti typerää", sotatieteilijä Käihkö muistuttaa.

Nyt Käihköä epäilyttää, onko lännessä ja Ukrainassa syyllistytty samaan. Ja jos on, onko siihen todella varaa.

Vaikka Ukrainan vastahyökkäystä onkin vaikea ja jopa mahdotonta arvioida sen vielä ollessa kesken, vaikuttaa usein siltä, että hitaan etenemisen syitä etsitään nimenomaan Ukrainan epäonnistumisista.

Ukrainan rummuttama tarina taktisesti hölmöistä ja taistelukentillä mokailevista venäläissotilaista on mennyt tehokkaasti läpi medioissakin. Töppäyksiä esittelevät videot ovat suosittuja, vaikka todisteina ne ovatkin yleensä anekdoottisia, vaillinnaisia ja valikoituja.

– Venäjä on valtio, jolla on paljon sotakokemusta, ammattisotilaita ja tästäkin sodasta paljon kokemusta, Lindberg sanoo.

– Hyökkäysoperaatiot olivat surkeita epäonnistumisia. Turha kerrata, mikä kaikki meni pieleen. Se on eri asia kuin rakentaa staattisia puolustuslinjoja, hän jatkaa.

Ukraina on viestinnällisesti vaikeassa asemassa, Käihkö sanoo. Toisaalta pitää kertoa ongelmista, jotta voidaan vaatia tukea, mutta pitää kertoa myös onnistumisista, jotta tuen voidaan näyttävän vaikuttavan.

Käihkön mukaan Ukraina on syyllistynyt myös vastustajan vähättelyyn. Ukrainalaisetkin ovat kritisoineet johtajiensa puheita, joissa on toisinaan annettu ymmärtää, että jouluksi kotiin.

– Rintamasotilaat eivät tunnista tätä tilannetta. Miten vaikuttaa resilienssiin ja sotamoraaliin, jos ei ole realistista tilannekuvaa ja luvataan asioita, jotka eivät toteudu, Käihkö pohtii.

Miinat ovat Venäjän ensi-isku, jota kopterit ja tykit seuraavat

Venäjän puolustuslinjat eivät olleet ennen Ukrainan iskuakaan edes julkinen salaisuus. Esimerkiksi suomalainen Black Bird Group on tutkinut Venäjän puolustusasemia esitelleitä satelliittikuvia.

Satelliittikuvien perusteella ei kuitenkaan käytännössä tiedetä, mitä on vastassa, Käihkö sanoo.

– Vastustajan kyky ja moraali ovat kaksi asiaa, jotka eivät ole tiedossa ennen kuin taistelu alkaa, hän jatkaa.

Lue myös: Ukraina on aloittanut rypälepommien viljelyn venäläisasemiin – USA: "Varsin tehokasta"

Miinat ovat sekä ukrainalais- että venäläislähteiden julkaiseman kuvamateriaalin perusteella olleet turmioksi erityisesti panssarikalustolle.

Lindbergin mukaan miinat ovat Venäjän taktiikassa olleet tietynlainen ensi-isku. Kun miinat ovat pysäyttäneet ukrainalaiskaluston, on paikalle lähetetty taisteluhelikoptereita panssarintorjuntaohjuksineen ja tykistölle koordinaatit.

– Kun pysähtynyt osasto on paikannettu, siihen on kyetty kohdistamaan vastaisku. Ilmeisesti se on toiminut kohtalaisen hyvin eri puolilla, Lindberg sanoo.

Venäjältä miinat tuskin loppuvat, Lindberg sanoo.

– Tekisi mieli sanoa, että se on melkein ihan sama, mitä kalustoa hyökkääjällä on. Miinoista on hyvin työlästä ja hidasta mennä läpi.

– Miinat kaivetaan maahan, joten niitä ei aina näe droneilla. Raivausvaunuilla saa tehtyä vain kapeita uria. Rypäleammuksilla voi tuurilla osittain tyhjentää jonkin alueen miinoista, mutta siitäkään ei voi olla varma.

Lue myös: Kenraali: Venäjä pohtii jo, minne se hyökkää Ukrainan vastahyökkäyksen puhdin loputtua

Kulutussota on "tyhmä tapa" sotia

Heinäkuun puolivälissä, reilu kuukausi vastahyökkäyksen alkamisen jälkeen, Ukraina muutti taktiikkaansa, raportoi muun muassa yhdysvaltalaismedia New York Times.

Syiksi on tarjottu hyökkäyksien epäonnistumia, raskaita tappioita ja sitä, ettei Ukrainalla ole riittävästi koulutettuja joukkoja tekemään koordinoituja maavoimien yhteisoperaatioita.

Ukrainan raskaat tappiot eivät sinällään ole yllätys, sillä hyökkääjältä usein kuluu enemmän joukkoja. Perinteisesti on ollut tapana sanoa, että hyökkääjä tarvitsee kolminkertaisen ylivoiman, että menestyksestä sopii realistisesti haaveilla. Lindbergin mukaan kyse on "sotakoulumantrasta".

– Se ei ole mikään luonnonlaki, vaan riippuu tilanteesta. Välillä pitää olla enemmän kuin kolminkertainen ylivoima. Mutta jos löytää heikon kohdan, ei tarvitse kolminkertaista ylivoimaa.

– Jos edes joskus sanottaisiin, että tarvitaan keskimäärin kolminkertainen ylivoima, niin se olisi mielestäni jo paljon uskottavampaa kuin tämän sotakoulumantran hokeminen.

Ukraina keskittyy nyt lehtitietojen mukaan kuluttamaan venäläisjoukkoja pitkän kantaman ohjuksilla ja tykistöiskuilla. Maahyökkäykset tehdään pienillä ryhmillä tykistövalmistelun saattelemina.

Bild-lehden julkaisemassa Saksan armeijan salaisessa raportissa ehdittiin jo kritisoida, että Ukraina on pilkkonut niin sanotut länsiprikaatit liian pieniksi osiksi.

Lue lisää: Saksan armeijan salainen arvio: Ukraina on itse pilannut vastahyökkäyksensä

Lindbergin mukaan tarkkaan ei tiedetä, onko tämä nyt pääsääntöisesti se tapa, jolla Ukraina sotii.

– On syytä muistuttaa, että Ukrainalla ilmeisesti on länsikalustolla varustettuja prikaateja odottamassa läpimurtopaikkaa. Jos näin ei olisi, olisi kummallista, ettei näin pitkän sodan aikana sen kaltaiseen olisi varauduttu.

Lue myös: Tappiot pakottivat Ukrainan muuttamaan taktiikkaansa – "Vanhan sotilaan kutina" povaa silti suotuisaa elokuuta

Ukraina on kerta toisensa jälkeen vastahyökkäyksensä aikana väittänyt, ettei se ole vielä tehnyt pääiskuaan. Kuvatuista ja vahvistetuista tappioista on kuitenkin voitu todeta se, että jo kesäkuussa myös keihäänkärkikalustoa on taisteluihin heitetty.

Sekä Lindberg että Käihkö arvioivat, että Ukrainan nyt mahdollisesti valitsema kulutussota suosii pitkässä juoksussa Venäjää. Kremlillä on Ukrainaa enemmän teollisuutta, väkeä, ammuksia ja kalustoa.

– Kulutus on tyhmä tapa käydä sotaa. Siihen päädytään, kun muita tapoja on yritetty, eikä niissä ole onnistuttu. Kulutussodan ongelma on, että osapuolet kuluttavat toisiaan vastavuoroisesti, Käihkö sanoo.

– Kulutussodalla voidaan päästä liikesotaan ja sitä Ukraina tässä tavoittelee. Venäjän puolustuskyky on kuitenkin estänyt liikesodan. Kaikki haluavat sotia fiksusti, mutta aina se ei ole mahdollista, hän jatkaa.

Lue myös: Venäläinen tutkimusjohtaja varoittaa länttä FT:ssä: Älkää ajatelko, että Putin on ajettu nurkkaan – "Kremlin sota-arkku on yhä täynnä"

Vanha sota moderneilla mausteilla

Venäjän ja Ukrainan välisen sodan on toisinaan katsottu näyttävän niin sanotusti vanhanaikaiselta sodankäynniltä.

Ex-komentaja Lindbergiä huomio naurattaa. Lindbergin mukaan pitää muistaa, millaiset armeijat ottavat yhteen Ukrainan aroilla, pelloilla, metsiköissä ja kaupungeissa.

– Venäjällä on edistyksellistä kykyä, mutta suuri volyymi vanhaa materiaalia ja perinteinen sodankäyntitapa. Ukrainalla on neuvostoperinteeseen nojaava armeija, joka on saanut moderneja elementtejä ja koulutusta.

– Siellä on rynnäkkökiväärejä, eri kaliiperin tykkejä, telahaupitseja, kranaatinheittimiä, enemmän tai vähemmän vanhoja taistelupanssarivaunuja. Jos se näyttää perinteiseltä sodankäynniltä, ei sen pitäisi olla ihme.

Lue myös: Venäjän tankkitappiolukujen läpivalaisu paljastaa Venäjän armeijan "modernisoinnin" olleen Kremlin satu

Pitkin sotaa on pyöritelty, mitä esimerkiksi Suomen Puolustusvoimat voi oppia Ukrainan sodasta. Aiheesta esitettiin puheenvuoroja muun muassa Maavoimaseminaarissa, jossa esille nousi esimerkiksi se, että Venäjä hyökkäsi sodan alussa syvälle, pieniäkin reittejä hyödyntäen.

Lindbergin mukaan Venäjän ja Ukrainan armeijoiden luonteesta johtuen ei voida yleistää, että tulevaisuudessa kaikki sodat näyttäisivät samalta kuin nyt käytävät taistelut.

– Ehkä voisi todeta, että joidenkin muiden maiden välillä käyty sota ei välttämättä olisi näin perinteisen näköistä. 

– Tässä on mausteena moderneja elementtejä, kuten tarkka tiedustelu, dronet, itsemurhalennokit ja pitkän kantaman täsmäaseet. Nämä eivät ole valtaosa, vaan korostetusti näkyvä murto-osa sodankäynnistä Ukrainassa.

"Ukrainalla ei ollut vaihtoehtoja – lännellä hirveä vastuu"

On kohteliasta sanoa, että Ukrainan vastahyökkäys on jäänyt aikataulusta jälkeen, muotoili sota-asiantuntija Michael Kofman heinäkuun lopulla War on the Rocks -podcastissa.

Vaikka Ukraina voi tehdä uudenkin vastahyökkäyksen, sulkeutuu tämän kesäiskun aikaikkuna Lindbergin mukaan syksyn kelirikon korvilla.

– Jos ennen sitä tulee onnistunut salamansodankäynti, hienoa. Jos tulee läpimurto ja se kestää jonkin aikaa, hyvä. Jos tulee yleensäkään läpimurto, sekin on jotain. Mutta jos hyökkäys juuttuu mutaan, siihen se talveksi jää.

Paras mahdollinen skenaario Ukrainan kannalta olisi, että jostain Itä- tai Etelä-Ukrainasta löytyisi samanlainen tyhjä tila, jota ukrainalaisjoukot pystyivät viime syksynä Harkovan seudulla hyödyntämään, Lindberg sanoo.

Lue myös: Raportti: Venäläiset kiduttivat ukrainalaisia raa'asti Hersonin miehityksen aikana – seksuaalinen kidutus kohdistui enimmäkseen miehiin

Kaikenlaiset taistelutauot antaisivat Venäjälle lisää aikaa kasata joukkoja ja kaivaa miinoja miehittämilleen Ukrainan alueille.

Viime syksyn jälkeen rintama ei ole juuri liikkunut. Merkittävin niin sanottu voitto nähtiin Bahmutissa, jonka Venäjä valtasi keväällä. Raskaat, veriset ja pitkäkestoiset taistelut päättyivät siihen, että venäläisjoukot saivat käytännössä käsiinsä rauniokaupungin.

Tilanne on Ukrainalle hirvittävä, Käihkö muistuttaa. Rintamalinjan jähmettyminen on Ukrainan kauhuskenaario, jolle on pakko yrittää tehdä jotain.

– Venäjä voi tyytyä tähän tilanteeseen, koska se on Venäjälle lähtökohtaisesti parempi kuin Ukrainalle. Ukrainalle ei ollut vaihtoehto, että se olisi vain odottanut. Ukrainan oli pakko näyttää tukijoille, että he voivat voittaa sodan, Käihkö katsoo.

– Meillä lännessä on hirveä vastuu sodan lopputuloksesta. Se, mitä Ukraina pystyy realistisesti saavuttamaan, riippuu pitkälti meistä. Olemme poliittisesti sitoutuneet tukemaan Ukrainaa, mutta myös tekoja vaaditaan.

Lue myös: Venäläistankin miehistö teki elämänsä virheen tukalassa helteessä: "Ukrainan dronelennättäjät voivat nostaa lämpötilan 35 asteesta 2500:een"