STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kirjoittaa nettikolumnissaan, että kiky-matka oli pitkä ja purjehdustermein paikoin karikkoinen ja tuulinen. Se, että sopimus saatiin aikaiseksi, osoittaa hänen mielestään kuitenkin, että työmarkkinajärjestelmämme toimii ja asioista pystytään sopimaan neuvotellen.
***
Kilpailukykysopimus on allekirjoitusta vaille valmis.
Perjantaina saatiin kiky-laiva satamaan yli vuoden kestäneeltä purjehdukselta. Laituriin asti ei vielä päästy, mutta redille kuitenkin odottamaan varsinaista laituripaikkaa. Se on luvattu tulevana perjantaina, kun Metalliliiton valtuusto on matkan lopullisesti hyväksynyt.
Jokainen purjehdus on oma seikkailunsa ja jokaiselta matkalta riittää kerrottavaa. Osa on tositarinoita, osa menee puhtaasti merimiesjuttujen piikkiin. Niissähän ei ole - kuten hyvin tiedetään - totuutta kuin siemeneksi.
Matka satamaan on ollut pitkä, karikkoinen eikä myrskyiltäkään puhumattakaan pienemmistä myräköistä ole vältytty. Alkuperäistä reittisuunnitelmaa on jouduttu korjaamaan useaan otteeseen tilanteen vaatimalla tavalla, mutta perille päästiin.
Nyt ”vanha merimies muistelee” -osastolta arkisempaan retoriikkaan.
"Parempaakaan realistista vaihtoehtoa ei ollut esittää"
Usko on ollut koetuksella niin neuvottelijoilla kuin maan hallituksellakin ja kärsivällisyys sivusta neuvotteluja seuranneella medialla ja kansalla. Milloin on puhuttu yhteiskuntasopimuksesta, milloin työmarkkinaratkaisusta, milloin kilpailukykysopimuksesta. Yhtä kaikki: kyseessä on sisäinen devalvaatio, jonka avulla lasketaan suomalaisen työn hintaa. Alennus otetaan suomalaisen palkansaajan kukkarosta eikä se kaunistelemalla muuksi muutu.
Toisaalta vitsit olivat vähissä, kun katsotaan tarjolla olleita vaihtoehtoja. Parempaakaan realistista vaihtoehtoa ei ollut esittää. Ei sopimuksen vastustajilla, jotka pitivät sitä riittämättömänä eikä heillä, joiden mielestä se kurmoottaa aivan liikaa palkansaajia.
Kilpailukykysopimuksen kattavuus on vanhan kunnon kokonaisratkaisujen tasoa eli hieman yli 85 prosenttia. Viimeisten vuosien aikana kokonaisratkaisujen kattavuudet olivat: raamisopimus 94 prosenttia ja työllisyys- ja kasvusopimus 93 prosenttia. Ne olivat poikkeuksellisen korkeita lukuja.
Toivottavasti sopimuksen myötä saamme Suomeen lisää investointeja ja siten lisää työpaikkoja ja talouskasvua. Maamme asemaa parantaa se, että tiedämme eurooppalaisissa verrokkimaissa tehtävän huomattavasti kalliimpia palkkaratkaisuja. Jos talous ei parane, sitten vasta ne vitsit vähissä ovatkin.
Neuvottelutaitoja yhä on – "ei tarvitse lähteä kaduille heittelemään polttopulloja"
Parjattu ja haukuttu työmarkkinajärjestelmämme osoitti taas, että se toimii ja saa tuloksia aikaan. On annettava merkittävä arvo sille, että pystymme kaikesta huolimatta sopimaan asioista yhdessä neuvotellen. Meidän ei tarvitse lähteä kaduille särkemään ikkunoita, heittämään polttopulloja saati auttaa autokantaa uudistumaan pesäpallomailojen avulla.
Hallituksen ilmoittamat sopimusta tukevat toimenpiteet ovat hyvin harkittuja ja tarkkaan mietittyjä. Pakkolakien hautaaminen, lisäsäästöistä luopuminen ja asteittaisten veroalennusten toteuttaminen tasapainottavat tulevina vuosina palkansaajien ostovoimaa sosiaalivakuutusmaksujen korotuksilta.
Ikävä totuus on, että kilpailukykysopimus leikkaa julkisen sektorin työntekijöiden ostovoimaa muita rankemmin. Siellä leikataan lomarahasta kolmannes seuraavan kolmen vuoden aikana. Valitettavasti tässäkin asiassa vaihtoehdot olivat vieläkin huonompia.
Taitaa olla alkukesän luontoääni työmarkkinalintu, joka visertää suloisesti: kiky, kiky, kiky. Se pudottaa oksalta Alivaltiosihteerin aikoinaan esittämän muutosvastarinnan, jonka laulu kuului: eikäy, eikäy, eikäy.
Toivotan kaikille oikein hyvää ja aurinkoista kesää!