Eeva Lehtimäen kommentti: Taas yksi ala hautasi kiky-tunnit – Miten kauan kannattaa hakata päätä seinään?

Kilpailukykysopimuksen 24 ylimääräisestä vuosityötunnista tuli juuri niin vaikea ja periaatteellinen kiista kuin etukäteen osattiin arvioida. Asiasta on väännetty muiden kysymysten rinnalla verisesti neuvottelupöydissä, mutta siitä huolimatta ne ovat poistuneet sopimusala kerrallaan.

Uusissa sopimuksissa palkattomat lisätunnit on korvattu muilla työaikajoustoilla. Esimerkiksi paperitehtailla juhannusseisokki lyhenee.

Niinpä on ihan turha luulla, että esimerkiksi julkisen puolen hoitajat, opettajat tai muut kuntien työntekijät suostuvat jättämään epäreiluiksi koettuja tunteja sopimuksiinsa, kun muilta ne ovat poistuneet.

Vaihtoehtoisesti on kaivettava ns. kuvetta eli maksettava tunnit rahana. Teknologiateollisuuden Minna Hellehän määritteli julkisuudessa jo syksyllä, että kiky-tuntien kustannusvaikutus on 1,4 prosenttia.

Kun sopimus ei maistu kummallekaan

Nyt tarvitaan siis luovuutta ja joustavuutta molemmin puolin pöytää.

Vaihtoehtona on lakkojen ja työsulkujen kiihtyvä kierre, 54 neuvottelukertaa ja molemminpuolinen syyttely. Näin homma hoidettiin tällä kertaa Paperiliiton ja Metsäteollisuuden pöydässä.

Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen hyväksyneet osapuolet olivat median edessä harvinaisen happamia. Lopputuloksena oli pääsääntöisesti päänavaajaliittojen linjaa noudatellut sopimuspaperi.

Paperiliiton nokkamiehen Petri Vanhalan mukaan käteen jäi "hiekkaa ja kermaa". Metsäteollisuuden Jyrki Hollménin sanoin sopimukseen ei voi olla tyytyväinen, koska se ei paranna kustannuskilpailukykyä.

Ei tullut siis hyvä kakku, vaan paha kakku.

Sopimuskulttuuri kriisissä 

Nyt voi jo sanoa, että työmarkkinajärjestöt joutuvat tämän kivuliaan sopimuskierroksen jälkeen miettimään onko neuvottelujärjestelmä mennyt rikki ja miten liittokierrokset hoidetaan seuraavalla kerralla. Luottamus työntekijöiden ja työnantajien välillä ei näytä olevan kummoinen.

Asiasta muistutti ihan aiheellisesti myös STTK:n puheenjohtaja Antti Palola keskusjärjestön hallituksen kokouksen jälkeen.

– Olisi viisautta yhdessä selkeyttää tilannetta ja palauttaa sopimusyhteiskunnan keskeiset periaatteet kunniaan. Jos tähän ei pystytä, jatkossakaan ei kannata odottaa sopuisampia neuvottelukierroksia. Selkävoittoja voi puolin ja toisin työmarkkinapöytää aina hakea ja joskus saadakin, mutta ne löytyvät yleensä myöhemmin edestä. Kun jatkossa halutaan sopia enemmän työpaikkatasolla, silloinkin on muistettava osapuolten keskinäinen kunnioitus ja luottamus, Palola sanoo.

Samaan aikaan Ammattiliitto Pro kiirehti haukkumaan lakonuhan alla saavutetun oman alansa sovun. Pro kuuluu STTK:hon. Näin asian summasi puheenjohtaja Jorma Malinen. Että se siitä rakentavuudesta.

– Laiha sopu tässä tilanteessa oli siedettävämpi vaihtoehto. Työnantajien jäykkä ideologinen asenne on estänyt järkevät ratkaisuvaihtoehdot. Tässä tilanteessa fiksumpi jättää kiistelyn tällä erää tähän, Malinen linjasi.

Kovenevatko otteet?

Syksyn ja kevään työmarkkinakierroksesta jää siis melkoinen jälkipyykki pestäväksi. Ja entistä hankalampaa voi olla siis edessä, jollei puheyhteyttä löydy. 

Kokenut työmarkkinapomo arvioi, että työnantajaleirin koventuvien otteiden ja tyytymättömyyden lisäksi on mahdollista, että myös ay-liike radikalisoituu.

Jo nyt kiistoja on ratkettu kovemmin Twitterissä kuin neuvotteluhuoneissa. Ja työmarkkinakulttuurissa se ei ole voittava ratkaisu. 

Valtakunnansovittelijan pakeilla on siis riittänyt porukkaa, eikä se jää tähän. Ensi hätään työministeri Tuula Haatainen(sd.) esittää tällä viikolla yhtä sivutoimista sovittelijaa lisää Bulevardille sovitteluruuhkan vuoksi.

Se on vain laastaria.

Kevään sopimuskierroksen jälkeen edessä on myös sovittelujärjestelmän uudistaminen. Sen verran ryöpytystä nykyinen valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala on saanut osakseen.

Lue myös: Kiky siellä, kiky täällä… Mikä työmarkkinariitojen neuvotteluissa tökkii ja onko tässä mitään järkeä? Dosentti: Kuntasektorilla työnantajat huutavat tuskissaan