Uusia pappeja vihitään tänä vuonna huomattavasti viime vuosia vähemmän, uutisoi Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalainen. Papeille ei ole töitä, kun kirkosta erotaan innokkaasti ja seurakunnat köyhtyvät.
Pappisvihkimyksen voi saada vain, jos tiedossa on virka tai vähintään pitkä sijaisuus.
Tänä vuonna on vihitty 56 pappia, ja loppuvuonna määrä kasvaa vielä muutamalla. Viime vuonna pappeja vihittiin 84 ja edellisenä 90, sitä aiempina vuosina päästiin yli sataan. Vuonna 2008 uusia pappeja vihittiin peräti 145.
– Uusia virkoja perustetaan vähän ja vanhoja ei täytetä. Nyt valmistuvien, papiksi haluavien teologien tilanne on huono. Työllistyminen kirkkoon vaatii poikkeuksellisia ponnisteluja, tutkija Kati Niemelä Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta sanoi Sunnuntaisuomalaiselle.
Kirkko tunnettiin pitkään erinomaisena työllistäjänä. Viime vuosina teologian alan työttömyys on lisääntynyt merkittävästi. Teologien työttömyys on nyt noin viisi prosenttia.
Pappien työtilanne on harvinaisen huono. Edes 1990-luvun laman aikana työttömiä pappeja ei ollut yhtä paljon kuin nyt. Pappisliiton papeista työttömänä on kolme prosenttia. Työttömyysluku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä pappisvihkimyksienkin määrä on vähentynyt. Kun virkoja ei ole tarjolla, pappeja ei vihitä.
Ammatinvaihtajat nostavat papeiksi vihittävien keski-ikää. Vihittävistä alle puolet on 30-vuotiaita ja noin joka neljäs on jo täyttänyt 40. Vanhimmat uudet papit ovat yli 60-vuotiaita, ja nuorten osuus on vähentynyt.
Uusien pappien keski-ikä on noussut pitkään. Pitkään papiksi tultiin nuorena miehenä. 1940–1970-luvuilla keskimääräinen papiksi vihittävä oli 26–27-vuotias. Vuosina 2007–2009 vihittyjen keski-ikä oli jo noussut 35 vuoteen.
– Keski-ikä on noussut vielä senkin jälkeen. Nykyisin tyypillinen uusi pappi on melkein nelikymppinen ja naisia vihitään enemmän kuin miehiä. Osa iäkkäämmistä uusista papeista kokee, että iästä on heille hyötyä työllistymisessä, ja osa kokee, että siitä on haittaa, Niemelä sanoo.