Toni Keränen murtautui viime kaudella keihäänheiton kansainväliselle huipputasolle. Oman ennätyksen lisäksi hän saavutti kaksi arvokisojen finaalipaikkaa ja ensi vuodeksi tähtäin on asetettu vielä korkeammalle.
Keräsen vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti hyvä fysiikka. Raamikas keihäänheittäjä on vahva, mutta kuten lajiin kuuluu, myös erittäin elastinen. Keränen on aiheuttanut hämmennystä sosiaalisessa mediassa pallonheittoliikkeellään, jossa hän saa taivutettua itsensä todella käsittämättömään asentoon.
Katso jutun ylälaidan videolta, mihin Keränen oikein kykenee.
Toni Keränen kiskaisi Rooman EM-kisoissa kymmenenneksi heti kesän alussa, mikä lupasi loppukautta ja olympialaisia ajatellen hyvää. Suomalainen keihäskarju säväyttikin Pariisin karsinnassa kiskaisemalla keppinsä uusiin komeisiin ennätyslukemiin 85,27.
– Kyllä se oli viime kauden paras hetki, Keränen muistelee.
Kauden parhaasta hetkestä päästiin kuitenkin valitettavan nopeasti kesän isoimpaan pettymykseen, kun 26-vuotias heittäjä loukkaantui siihen asti uran tärkeimmässä paikassa.
– Siitä kahden päivän päästä tuli olympiafinaalissa loukkaantuminen. Hajosi lähentäjä ja jälkeenpäin selvisi, että kylkeenkin tuli vaurioita.
Harmitus oli kova, vaikka kymmenes sija tuloksella 80,92 on olympiadebytantille kelpo tulos.
– Siinä olisi ollut todella kiva päästä heittämään urku auki ilman kompromisseja. Sen jälkeenkin joutui hyviä kisoja jättämään välistä, kun olisi ollut tarjolla Timanttiliigaa ja muuta, Keränen manaa.
Keräsen ennätys kirjataan lukemin 85,27.
Kaiken kaikkiaan Limingan Niittomiesten heittäjä oli kuitenkin tyytyväinen viime vuoteen. Arvokisafinaalien ja oman ennätyksen lisäksi Keränen kiskoi keppiä kymmenisen kertaa päälle 80 metrin, mikä on selkeä tasonnosto aikaisempaan verrattuna. Hän otti myös kovia päänahkoja esimerkiksi Paavo Nurmen kisojen kakkossijallaan, kun taakse jäivät nykyinen harjoituskaveri Oliver Helander, olympiavoittaja Keshorn Walcott ja kaksinkertainen maailmanmestari Anderson Peters.
– Kokonaisuus oli hyvä, mutta myös semmoinen, että jätti nälkää. Ei ole maha täynnä vielä tuon kesän jälkeen, Keränen ilmoittaa jämäkästi.
"Hiljaa hiihtäen kaunis latu"
Keränen nousi huipulle vasta 26-vuotiaana, vaikka häneltä on odotettu pitkiä kaaria jo monta vuotta. Hän heitti ensimmäisen kerran lähelle 80 metriä miesten 800 gramman keihäällä vuonna 2018, kun keppi laskeutui Jyväskylän Kalevan kisoissa hopeamitalin tuoneisiin lukemiin 78,86. Sen jälkeen on ollut haasteita.
–Useampi leikkaus ja useampi muu loukkaantuminen ollut, mitkä ovat hidastaneet tekemistä. Kyynärpää ollut kesto-ongelma, ja se on leikattu kolme kertaa. Juniorina selkään tuli rasitusmurtuma. Olin sen takia noin puoli vuotta sivussa, ja se oireilee välillä. Olkapäässä on ollut repeämia, ja yhteensä repeämiä on kymmeniä siellä täällä. Näiden lisäksi lähentäjävamma on keskeyttänyt pari kautta, Keränen luettelee.
Lähentäjä oli juuri se loukkaantuminen, joka päätti kesän ja pilasi Keräsen olympiafinaalin.
Keihäänheittäjille loukkaantumiset ovat melko yleisiä, mutta Keräsen kohdalla ne ovat selkeästi hidastaneet nousua huipulle. Usko omaan tekemiseen ja jatkuva kehittymisen halu on kuitenkin ajanut urheilijaa eteenpäin.
– Entinen valmentaja sanoi, että hiljaa hiihtäen tulee kaunis latu, ja sitä tässä on tehty. Tuloskehitys on ollut hiljaista, mutta suunta on ollut pääpiirteittäin ylöspäin.
Toni Keränen kiskaisi kesän Paavo Nurmen kisoissa toiseksi.
Ura tuntui jatkuvan tulosten valossa pitkään paikallaan, mutta viimein pari vuotta sitten ennätys parani jo 80 metrin paremmalle puolelle. Sitä seurasi kuitenkin taas pieni notkahdus kehityskäyrässä, ainakin tulosten valossa.
– On se tietyllä tapaa selvä, että kun se toistuu riittävän monta vuotta, niin se ottaa tuonne korvien väliin. Mutta vielä ihan positiivisessa mielessä. On kasvattanut nälkää, että kyllä tässä pitää vaan tehdä kovempaa töitä ja uskoa se ennen pitkää maksaa itsensä takaisin.
– Nyt ollaan onneksi vähän lähempänä sitä, mitä ajattelisi, että pystyisi heittämään .
Seuraavalta nelivuotiselta maksimaalinen suorituskyky
Onneksi missään vaiheessa ei ole tullut uran kannalta katastrofaalista loukkaantumista, vaan Keränen on päässyt viimeisimmän lähentäjäepisodinkin jo kunnon harjoitteluun kiinni. 26-vuotias heittäjä alkaa lähestyä tärkeimpiä vuosia urallaan.
– Parhaat vuodet pitäisi olla juuri nyt alkamassa. Seuraava nelivuotinen jakso on se, missä haetaan se ihan maksimaalinen suorituskykyhuippu ja oma potentiaali urheilijana katsotaan, liminkalaisheittäjä sanoo.
Keränen on noussut jo kansainväliselle tasolle, mutta kokee, että hänellä on vielä varaa parempaan.
– Aika helppo sanoa, että ei olla vielä tyytyväisiä. Viime kesänäkin jäi se unelmien heitto heittämättä. Se jäi odottamaan toivottavasti vielä parempaan hetkeen tulevaisuudessa.
Kehitysaskelia haetaan valmentaja Petteri Piiroisen johdolla monista asioista.
– Olen vielä heittäjänä raakile, teknisesti ja fyysisesti on vielä paljon kehitettävää. En ole mikään vahva mies vielä. Sitä voi kehittää ja taas yrittää pitää nopeuden ja liikkuvuuden mukana. Koutsilla riittää töitä vielä.
Ensi vuonna Keräsen tähtäin on Japanin MM-kisoissa.
Keräsellä on itsellään myös kova halu kehittyä koko ajan paremmaksi pienissä asioissa. Kehitystä on myös tullut vuosi toisensa jälkeen, vaikka se ei aina olekaan näkynyt tulostaululla.
– Oma mielenkiinto on koko ajan siinä, että kehittää sitä huippu-urheilijan minää. Koko ajan opettelee syömään, treenaamaan ja palautumaan vähän paremmin – siksi se pieni kehitys koko ajan tulee. Jostain aina kaivetaan se seuraava prosentti, missä voi kehittyä.
Terveellä asenteella urheileva suomalainen olisi voinut nuorena poikana valita myös jonkin toisen lajin. 15-vuotiaana irtosi oman ikäisten keihäsvoiton lisäksi SM-kultaa myös pituushypyssä ja 16-vuotiaana 100 metrin juoksussa. Pesäpallossakin 13-vuotias Keränen oli lahjakas, mutta keihäänheitto Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen jalanjäljissä kiinnosti eniten.
Lajivalinta oli loppujen lopuksi melko selvä peli.
– Kuuselan Toni sanoi hienosti, että heittää mieluummin Monacossa kun Sotkamossa. Olkoon se sitten minunkin syyni. Tässä on mahdollisuus päästä mittamaan omaa suorituskykyä maailman parhaita vastaan.
– En ole takarajaa asettanut, mihin keihäs saa lentää – on vain tavoitteena kehittyä mahdollisimman paljon.