Maailman paras keihäsmies katosi vuosiksi kartalta – nyt 97 metrin hirmukaari on taas mahdollinen: "Pitää muistaa yksi juttu"

Johannes Vetter oli maailman ylivoimaisesti paras keihäänheittäjä vuosina 2020 ja 2021, kun hän kiskoi keppiä toistuvasti yli 90 metrin. Huippukausien jälkeen hän on kuitenkin joutunut seuraamaan kansainväliset kisat sivusta, sillä loukkaantumiset ovat estäneet heittämisen.

– Ei ole ollut helppoa. Vuosina 2020 ja 2021 tunne heittämisessä oli todella hyvä ja sitten tuli ongelmia. Olkapää kipeytyi ja siitä kuntoutuminen kesti kaksi vuotta, Vetter sanoo MTV Urheilulle.

Vetterin suomalaismanageri Tero Heiska kertoo, että syitä olkapään kipeytymiseen ei koskaan kunnolla löydetty.

– Se oli todella vaikeaa aikaa minulle ja koko tiimilleni. Päivittäinen harjoittelu tuntui vaikealta, koska emme tienneet, miten korjata ongelmat, Vetter muistelee.

Tämän vuoden alkupuolella kivut saatiin lopulta kuriin. Sitten tuli uusi takaisku, kun kyynärpää kipeytyi niin pahasti, että kesän heittämisestä ei tullut yhtään mitään. Kisojen sijaan Vetterin piti suunnata leikkauspöydälle.

– Yritin pysyä positiivisena, mutta kyllä mielessä kävi ajatuksia, että onko tästä vielä mahdollista tulla takaisin, Vetter sanoo. 

Kerta ei ole ensimmäinen saksalaisen uralla, kun maailma on koetellut. Vielä vaikeampia hetkiä Vetter koki reilut kuusi vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli syöpään.

– Se oli vaikeimpia hetkiä urallani, mutta ovat kolme viimeistä vuottakin olleet hankalia. Se on elämää, ja ajattelen, että ongelmat pitää vain kohdata ja yrittää pysyä positiivisena. 

Kuntoutus sujunut hyvin

Tällä hetkellä uran suunta näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Kyynärpääleikkaus estää vielä täysipainoisen heittämisen, mutta 31-vuotias offenburgilainen on päässyt kuntouttamaan kättään ja harjoittelemaan suunnitelman mukaan.

– Hyvin on mennyt. Kättä ei saanut rasittaa kuuteen viikkoon syyskuun alkuun asti. Sen jälkeen olen päässyt heittämään kevyesti palloa. Kaikki tuntuu menevän oikeaan suuntaan, Vetter iloitsee.

Pallonheittoja ei tehdä vielä kovin raskailla välineillä, mutta Vetterin sosiaalisessa mediassa julkaisemat heittovideot todistavat, että kuntoutus on hyvällä tiellä. Leikkaus on kuitenkin hyvin muistissa ja saksalainen taustajoukkoineen tiedostaa, että liian nopeasti ei kannata edetä.

– En heitä vielä kovin painavia palloja. Kyynärpään lihakset ja jänteet reagoivat joka kerta heittoihin, ja siksi pitää tehdä paljon fysioterapiahoitoja lieventämään tulehdusta, Vetter sanoo.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.

– Tilanne paranee viikko viikolta, mutta pitää olla kärsivällinen ja huoltaa kättä.

Keihääseen ei olla vielä koskettu, mutta Vetter itse arvioi, että heittoja itse välineellä voisi olla luvassa parhaassa tapauksessa jo tässä kuussa. Manageri Heiskalla on tähän liittyen hyvä ohje.

– Minä tapaan aina näitä muistutella, että mieluummin viikko vielä vähän löysemmin ennen kuin kovemmin. Johannes kun on tuommoinen himoharjoittelija, niin aina koittaa muistuttaa, että malta, malta. Aika kesään on pitkä, Heiska sanoo.

Vetter on ainakin sanojen tasolla ottanut managerinsa vinkistä vaarin. 

– Tässä ei ole kiire mihinkään, vaan aikaa on paljon. Prosessi on pitkä, ja pitää edetä askel kerrallaan. Pitää asettaa pieniä tavoitteita joka viikolle, esimerkiksi lisäämällä heittovoimaa vähän kerrallaan ja heittämällä aina vähän painavampaa palloa. Lopulta siirrytään hiomaan keihäänheiton tekniikkaa.

Kukaan ei ole selvinnyt vammoitta

Vetter heitti oman ennätyksensä 97,76 vuonna 2020 ollessaan 27-vuotias. Nyt 31-vuotiaana harjoittelua on pitänyt hieman sopeuttaa kehon vaatimuksiin.

– Yritetään pitää yllä sopivaa tasapainoa. Esimerkiksi kovempien harjoitusten välillä on pidettävä enemmän väliä. Harjoittelussa on myös pidempiä kevyitä jaksoja, koska kehoni ei palaudu enää samalla tavalla kuin 25-vuotiaana.

Saksalaisjättiä on vuosien aikana ja etenkin loukkaantumisten sattuessa kritisoitu siitä, että hän harjoittelisi liian kovaa. On puhuttu, että keho ei pystyisi kestämään hänen suuria lihaksiaan ja valtavia harjoituskuormia.

– Kenties he ovat oikeassa, mutta keihäänheitto on joka tapauksessa todella raskas laji, Vetter pohtii.

Manageri Heiska on nähnyt suojattinsa sekä muiden heittäjien tekemistä paljon, eikä hän ole kriitikoiden kanssa samoilla linjoilla.

– Vaikka hän on isolihaksinen mies, on hänellä hämmästyttävän liikkuvat nivelet ja lihakset. Hän on todella elastinen. Joten en oikein lähtisi tuohon kriitikoiden sanomaan mukaan. Keihäänheitto on niin hullu laji, että en tiedä ketään, joka olisi vammoitta selvinnyt, Heiska linjaa.

Tavoitteena Tokio

Vetter on heittänyt ennätyksensä lisäksi toisen hirmukaaren 96,29, mikä on kaikkien aikojen kolmanneksi pisin heitto maailmassa. Kun hän pääsi niin lähelle Zeleznyn maailmanennätystä 98,48 kahteen otteseen, ajoi se saksalaista entistä kovempaan harjoitteluun.

Siinä voi piillä osasyy tilanteeseen, jossa hän tällä hetkellä on. Kun Vetter tarkastelee muutaman vuoden takaista tekemistään, ei hän kuitenkaan muuttaisi mitään.

– Olin niin lähellä maailmanennätystä ja tein kaikkeni, että rikkoisin sen. Harjoittelin tietysti todella kovaa, eikä se varmasti ollut terveellistä, mutta tekisin edelleen samoin, koska olin niin lähellä.

Nyt tavoitteita on ollut pakko tiputtaa reilusti maailmanennätyksestä alaspäin, vaikka se varmasti vielä Vetterin haaveissa siintääkin. 

– Olisin tietysti todella iloinen, jos heittäisin vielä yli 90 metriä, mutta se ei ole nyt päätavoite. Tavoite on päästä takaisin heittämään hyvällä tekniikalla ja pysyä terveenä.

– Jos pysyy terveenä ja heittämiseen saa oikean tunteen, on mahdollista kehittyä askel askeleelta. Ensin toivottavasti yli 80 ja sitten 85 metriä, ja katsoa miten se siitä etenee. Prosessi on pitkä, eikä voi tietää, kuinka kauan siinä menee.

Vaikka isoa painetta Vetter ei otakaan, on ensi vuodelle piirretty selkeä tavoite kalenteriin.

– Olisin todella iloinen, jos pääsisin mukaan Tokion MM-kisoihin. Se olisi jo pelkästään loistosaavutus leikkauksen jälkeen.

On selvää, että sinne on vielä pitkä tie, mutta Vetterin potentiaalin tietävät kaikki. Keihäänheittopiireissä saksalaisen hirmuvire kyllä muistetaan.

– Silloin oli rajuja tuloksia, ja haasteita on sinne palata. Mutta kyllä minä näen, että se on mahdollista, Heiska toteaa.

– Pitää vielä muistaa yksi juttu. Olkapää ei hajonnut sillä tavalla, että sitä olisi tarvinnut operoida. En tiedä ketään muuta kuin Zeleznyn joka olisi olkapääleikkauksen jälkeen palannut 90 metrin kuntoon. Mutta Johanneksella olkapääleikkausta ei nyt tarvinnut tehdä.