Possen Roosa nauha -illassa vieraillut jääkiekkoilija Oliver Felixson toipuu parhaillaan viimeisistä syöpähoidoista. Lopputarkastus häämöttää parin viikon päästä.
Jääkiekkoilija Oliver Felixson, 19, käynnisteli viime keväänä uraansa Quebecin juniorisarjassa Saint John Sea Dogsien paidassa. Nuoren kiekkoilijan arkea varjosti ainoastaan pitkittynyt flunssa ja oudot oireet, joka olivat vaivanneet jo useamman kuukauden.
– Jääkiekossa tehdään töitä omalla kropalla ja sitä huolletaan koko ajan. Aloin siinä vähän miettiä, että mikä on, kun olin ollut joulusta asti kipeänä ja oireisiin kuului muun muassa yöhikoilu. Lopulta myös imusolmukkeet turposivat, Felixson muistelee.
Felixson hakeutui lääkärin puheille maaliskuun alussa. Verikokeet kertoivat, ettei kaikki ole kunnossa. Lisätestit paljastivat, että Felixson sairastaa Hodgkinin lymfoomaa, tutummin imukudossyöpää.
– Päässä pyöri ihan kaikenlaista, olihan se sokki. Ensimmäisenä mieleen juolahti, että pitää katsoa Googlesta, mikä on Hodgkinin lymfooma. Ei minulla ollut hajuakaan, mistä on kyse, Felixson kertoo reaktiostaan.
– Pikkuhiljaa kuitenkin selvisi, että ennusteeni on hyvä. Vaikkei kukaan syöpää toivo kohdalleen, oli myös huojentavaa saada selkeä syy oireille. Ei siinä auttanut kuin mennä päivä kerrallaan ja positiivisin mielin eteenpäin.
Diagnoosi mullisti Felixsonin arjen, sillä hoidot keskeyttivät Felixsonin kauden kuin seinään. Halu pelata ei kuitenkaan ole kadonnut.
– Alkujaan suunnitelma oli, että palaan samaan joukkueeseen tänä syksynä. Hoidoissa kuitenkin kesti vähän pidempään, enkä todennäköisesti pelaa siellä ainakaan vielä tällä kaudella. Nyt tavoitteena on päästä takaisin kuntoon ja katsoa sitten, mihin rahkeeni riittävät. Luottavaisin mielin mennään, Felixson toteaa.
Joukkueen tuki auttoi eteenpäin
Vaikka kausi jäi kesken, joukkueen tuki on kantanut pitkälle. Felixson kertoo, että keväällä joku joukkueesta soitti tai laittoi viestiä joka päivä ja hänet muistettiin myös pukukopin puolella.
– He esimerkiksi säilyttivät paikkani pukukopissa ja valmistelivat sen jokaista peliä varten. Ja kun he voittivat mestaruuden, sain nimeni pokaaliin. Olin sillä tavalla mukana, Felixson kiittelee.
– Se oli tosi hienoa, on kiva, että ihmisiä kiinnostaa. Suomestakin toki on tullut yhteydenottoja, mutta suomalaiset ajattelevat enemmän niin, etteivät halua häiritä. Kanadassa ihmiset kokevat, että on pakko ottaa yhteyttä.
Nyt Felixsonin vointi on hyvä. Hoidot loppuivat pari viikkoa sitten ja lopputarkastus koittaa marraskuun puolivälissä.
– Toivotaan, että kaikki on hyvin, Felixson hymyilee.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.