Suomalainen löytöretkeilijä on pelannut korttia viidakossa pääkallonmetsästäjän kanssa, melonut Tongalla valaan vieressä ja selvinnyt myrskystä Etelämantereella. Suurin vihollinen vuorilla on usein ihminen itse.
Suomalainen Patrick "Pata" Degerman on löytöretkeilijä. Hän on käynyt niin napaseuduilla, vuoristoissa kuin viidakoissakin.
– Innostus lähteä jonnekin saa usein alkunsa siitä, kun näen jonkin makean kuvan tai kuulen hienon tarinan, Pata kertoo.
Patan jalanjälki on jäänyt muun muassa Huippuvuorille, Grönlantiin, Etelämantereelle, Borneoon, Amazonakselle, Tongalle, Fijille, Tahitille, Palaulle ja Afrikkaan.
Se aivan ensimmäinen kipinä löytöretkeilyyn syttyi vaihto-oppilaana Yhdysvaltain New Englandissa vuonna 1986.
Patan innostus retkeilyyn syttyi Mount Washingtonilla.
– Isäntäperheen jäsenet olivat vuorioppaita. Pitkän jankutuksen jälkeen he suostuivat ottamaan minut mukaan Mount Washingtonille. Mokasin alussa kaikin mahdollisin tavoin, mutta huomasin, että luonto on oikeasti hieno paikka. Se tarjosi sellaista haastetta, jota janosin.
Reissut voittivat siviiliammatin
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Pata palasi Suomeen armeijaan ja opiskelemaan. Hän hankki Taideteollisessa korkeakoulussa siviiliammatin, muttei ole koskaan harjoittanut sitä.
– Reissut veivät mukanaan. Järjestän epäkaupallisia retkikuntia ja kierrän niiden kanssa ympäri maailmaa. Lisäksi olen luennoinut matkoistani noin tuhannessa eri yrityksessä, Pata kertoo.
Extreme-reissuja ei voi järjestää ex tempore.
– Yhtä matkaa valmistellaan muutamasta kuukaudesta jopa kahteen vuoteen. Ihmisillä on työt ja perheet, joiden kanssa asiat on järjestettävä ennen lähtöä. Itse matka kestää yleensä korkeintaan reilun kuukauden.
Yksin pelottavaa
Pata on matkustanut yksin ainoastaan kerran.
– Se ei ollut kivaa. On saakelin pelottavaa ylittää railoja ilman kaveria: jos sinne putoaa, ylös ei enää pääse. Kaksin kulkiessa toinen voi aina varmistaa toista.
– Jotkut kyllä tykkäävät ottaa sellaisen äärimmäisen asenteen, että kaikki on vain itsestä kiinni. Jos mokaa, niin se on oma moka. Itse en halua ottaa sellaisia riskejä – minulla on vielä paljon tekemistä tämän pallon päällä. Sitä paitsi on kiva jakaa hienot hetket kavereiden kanssa, Pata selittää.
Arktisia hampaita ja pääkallonmetsästäjiä
Patan sydäntä lähinnä ovat arktiset seudut.
– Ne eroavat kaikista muista alueista. On upeaa kävellä kaksi–kolme kilometriä paksun jään päällä, kun eteen ilmestyy kilometrin pituisia, pystysuoria "torneja". Nuo vuoret kallistuvat hieman eteenpäin ja näyttävät aivan hampailta.
Omanlaista hohtoaan löytyy toki muiltakin alueilta.
– Kun meloin autiolla saarella Tongalla, viereeni ilmestyi pomppimaan 40 000 kiloa painava valas. Aikamoinen kokemus oli myös pelata korttia Borneon viidakossa pääkallonmetsästäjän kanssa, Pata sanoo.
Pata samoili Borneon viidakoissa pääkallonmetsästäjän kanssa. Kuvituskuva.
Taattu dieetti
Retket ovat taattuja laihdutuskuureja.
– Kun olimme ensimmäisellä reissullamme Veikka Gustafssonin kanssa, minulta lähti 13 ja Veikalta 14 kiloa. Palatessamme olimme kuin luurangot.
Näin tapahtuu siitä huolimatta, että vuoristossa syödään neljä kertaa enemmän ruokaa kuin kotona ollessa.
– Ahmimme rasvaista lohikeittoa ja juomme öljyä. Siellä on jatkuvasti nälkä.
– Vaikka olen nyt jo sen verran vanha, että välillä tulee vähän kiloja ympärille, niin ne kaikki lähtevät, kun menemme reissuun. Yleensä palaan 4-7 kiloa hoikempana, Pata kertoo.
Myrskyn satimeen
Retkillä pitää aina varautua pahimpaan mahdolliseen säähän.
– Vietin viime helmikuussa puolitoista viikkoa teltassa Etelämantereella, kun myrsky raivosi ympärillä.
Pata kuvailee juuri Etelämannerta maailman tuulisimmaksi, kylmimmäksi ja kuivimmaksi paikaksi.
Pata vietti puolitoista viikkoa teltassa Etelämantereen myrskyssä. Kuvituskuva.
– Olen mitannut siellä 42 metriä sekunnissa puhaltavan tuulen. Olosuhteet ovat tuolloin samanlaiset kuin jos nousisi seisomaan 150 kilometriä tunnissa ajavan auton katolle. Käveleminen on hankalaa, eikä eteenpäin pääse oikeastaan kuin ryömimällä.
– Jos on hyvät varusteet ja osaa pystyttää teltan myrskyssä, sää ei muodostu ongelmaksi, Pata sanoo.
Useimmat vaarat ihmisten mokia
Pata kertoo, että yleensä retkillä tapahtuvat vaaralliset tilanteet johtuvat ihmisistä.
– Joku mokaa jotenkin. Riitaakin voi syntyä tai ryöstetyksi joutua, jos tulee vaikka köyhälle alueelle ranteessaan paikallisen ihmisen vuosipalkan arvoinen kello.
Itse vuorilla vaaroja aiheuttavat huono sää, lumivyöryt ja railot. Viidakoissa puolestaan liikkuu paljon vaarallisia eläimiä ja tauteja.
– Jos vaarat tiedostaa, niitä pystyy varomaan. Omille retkikunnilleni ei ole ikinä sattunut mitään vakavampaa, mutta samoilla vuorilla läheisissä perusleireissä ihmisiä on kuollut.
Huippu kaempana kuin näyttää
Yleisin virhe retkillä on vetää itsensä piippuun.
Kuvituskuva.
– Esimerkiksi vuoren huippu saattaa näyttää siltä, että se on todella lähellä, vaikka todellisuudessa matka olisi pitkä.
– Jos vartalo kylmettyy ja kädet lakkaavat toimimasta, telttaa ei saa pystyyn. Energia loppuu. Railoon putoamiset tai lumivyöryn alle joutumiset ovat harvinaisempia, mutta niitäkin sattuu.
Pääkoppa koetuksella
Pata myöntää, että oma pääkoppa on joskus ollut retkillä koetuksella.
– Niin käy, kun huomaa ylittäneensä omat rajansa ja olevansa aivan väärässä paikassa. Sitä miettii, miksi on ollut niin saakelin tyhmä.
Pakettimatkat eivät silti kiinnosta Pataa pätkääkään.
– Käyn kyllä tavallisten ihmisten tapaan vaikka Kanarian saarilla, mutta sinnekin menen vaeltamaan – en makaamaan uima-altaalle.
Seuraavat reissut ovat jo suunnitteilla.
– Olen parhaillaan Islannissa kuvaamassa luolia. Ensi vuonna lähden myös autiolle saarelle Tongalle ja toivottavasti kiipeämään Etelämantereelle.
Studio55.fi/Piia Simola
Tällainen ihminen sopii vuorikiipeilijäksi – Olisitko uskonut?
Näin vuorikiipeilijä treenaa koitosta varten
Suomalainen löytöretkeilijä: Näin suojaudun Grönlannissa jääkarhuilta
Suomalaiskiipeilijä kertoo: Tältä vuoren huipulla tuntuu
Suomalainen löytöretkeilijä tapasi viidakossa pääkallonmetsästäjän – Heimo harjoitti kannibalismia
Suomalainen Pata on kiivennyt 15 vuorelle ensimmäisenä maailmassa – Näin se onnistuu
Täällä villieläimet kiinnostuvat ihmisistä: "Eivät osaa pelätä"
Haaveena vaellus? Näillä vinkeillä pääset alkuun!
Suomalaiskirjailija jäi metsäpalon jalkoihin – Pelastettiin helikopterilla
Kirjailijan upea matkakokemus: Vaellus italialaisessa satumetsässä
Tämä virhe voi koitua kohtalokkaaksi vaellusretkellä
Näihin vaarallisiin matkakohteisiin ei kuka tahansa pääse
Suomalaiset olivat nääntyä nälkään erämaassa – hengenpitiminä tupakka ja villieläimet
Nämä suomalaisseikkailijat herättivät pelkoa ja kunnioitusta paikallisissa
TOP 5: Maailman hurjimmat lomakohteet
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.