Suomalaishyökkääjä Jussi Jokinen koki viime kaudella NHL:ssä melkoisen karusellin. Jokisen osoite vaihtui peräti kolmeen eri otteeseen. Raskaat vaiheet iskivät päin naamaa erityisesti keväällä, kun pelit päättyivät.
Jokisella härdelli pyörähti käyntiin viime vuoden kesäkuussa, kun Florida Panthers päätti ostaa ulos hänen sopimuksensa.
Heinäkuun alussa Jokinen teki vuoden mittaisen diilin Edmonton Oilersin kanssa.
– Siellä harjoitusleiri oli heti todella hyvä. Meillä löytyi (Ryan) Nugent-Hopkinsin kanssa tosi hyvä sävel. Oliko neljä peliä ja viisi pistettä. Sitten alkoivat ketjumuutokset. Se Edmontonin pätkä jäi harmittamaan. Siellä olisi ollut niin paljon potentiaalia. Jos miettii, niin kaikki mikä voi mennä vuoden aikana väärin, meni myös siellä väärin, Jokinen muistelee MTV Sportille.
Oilersissa iso ongelma liittyi tehottomuuteen. 14 peliä, 0+1.
– Kyllähän sen tietää sitten, että muutoksia aletaan tehdä niiden kavereiden kohdalta, jotka eivät ole olleet seurassa kovin pitkään. Niin se on vähän joka paikassa, Jokinen sanoo kauden ensimmäisestä muutoksesta.
Marraskuun puolessa välissä Jokinen kaupattiin Oilersista Los Angeles Kingsiin vaihdossa kanadalaishyökkääjään Michael Cammalleriin.
Kingsissä Jokinen vietti pari kuukautta, kunnes osoite vaihtui jälleen. Tällä kertaa matka jatkui Columbus Blue Jacketsiin.
Eri vaihteita muistellessa Jokinen harmittelee Edmontonin ajan lisäksi myös Columbus-pätkää.
– Molemmissa sain todella reilun sauman ja tuntui, että pelikin kulki. Mutta. Kun katsoo jälkikäteen, niin molemmissa tilastorivi näyttää tehoja 0+1.
– Ei mulla jäänyt kumpaakaan suuntaan huonoja välejä. Tämä on tulosurheilua ja GM:t tekivät ratkaisuja. Pitää pystyä tekemään tulosta, jos haluaa pelata – ei siinä sen kummempaa. Ehkä jonakin muuna vuonna kiekko on pomppinut vähän enemmän ja on tullut enemmän tulosta. Nyt tuli tuommoinen vuosi, kun oli tehojen puolesta vähän vaikeampaa, Jokinen miettii.
Lopun osoitus
Jokisen kauden neljäs seura oli Vancouver Canucks, jossa vaikea vuosi sai positiivisen käänteen.
14 ottelussa Jokinen nakutti tehot 4+6=10.
– Se oli vähän jännä juttu. Silloin kun menin Vancouveriin, niin Columbus oli päättänyt, etteivät he enää tarvitse minua. Vancouver otti minut vähän niin kuin kaupankylkiäisenä. Alussa näytti siltä, että en välttämättä pelaa pelin peliä siellä. Sitten tuli pari loukkaantumista ja valmentaja arvosti sitä työtä, mitä olin tehnyt harjoituksissa. Hän antoi mahdollisuuden ja pääsin pelaamaan parin hyvän pelaajan kanssa (Jokinen istutettiin Henrik ja Daniel Sedinin vierelle).
– Pystyin näyttämään ennen kaikkea itselleni, että pystyn tekemään tulosta, kun pääsen pelaamaan. Ja kyllähän siinä pelattiin myös seuraavasta työpaikasta. Siitä Vancouver-ajasta jäi hyvä fiilis, Jokinen nyökyttelee.
Canucksin pelit päättyivät runkosarjaan. Jokisen viimeinen peli oli tarkalleen 7. huhtikuuta.
– Vasta kauden jälkeen huomasi, miten kuluttavaa tuo kaikki oli henkisesti. Kauden aikana sitä menee kuitenkin päivä kerrallaan, ja tekee sitä omaa työtä. Sitä tekee kaikkensa, mitä pystyy. Tässä vuosien varrella on oppinut pudottamaan häiriötekijät pois.
– Kauden jälkeen huomasi, että on henkisesti aika loppu, Jokinen myöntää.
Konkretia
Hurjan karusellivuoden jälkeen Jokinen kiittelee erityisesti yhtä päätöstä, minkä hän teki jo ennen kauden alkua.
– Perheen kanssa mietittiin todella paljon kesällä ja päädyttiin siihen, että perhe jää Floridaan ja lapset jatkavat siellä koulua.
– Jälkikäteen katsottuna se oli erittäin hyvä päätös. Jos lapset olisivat aloittaneet Edmontonissa koulun, niin kaikki olisi mennyt paljon monimutkaisemmaksi.
Nimenomaan perhe loi Jokiselle henkisesti isoa taakkaa. Vaihdoksien myötä suurempien suunnitelmien teko oli hyvin vaikeaa.
– Sanotaanko näin, että niitä suunnitelmia joutui aika monta kertaa muuttamaan, Jokinen naurahtaa.
– Monesti yritti tehdä niin, että kun oli seuran kanssa itärannikolla, niin perhe yritti tulla New Yorkiin. Aika monta kertaa sai varailla uusia lentoja, kun aikataulut ja seurat vaihtuivat.
– Tuossa kuitenkin auttoi se, että on kokemusta seurasiirroista. Tietää keskittyä niihin asioihin, joilla on oikeasti väliä. Se on sitten ihan yksi ja sama, että onko se joku hieno talo vai hotelli, missä asuu. Kyse on enemmänkin siitä, että ei menisi hirveästi energiaa mihinkään ylimääräiseen.
Kotimaisemissa
Jokinen on viettänyt tätä kesää hyvin tutulla tavalla. Kesäkuun alussa hän ja perhe palasivat Suomeen, tarkemmin Pohjois-Suomeen.
– Otin varmaan pisimmän breikin, minkä olen ikinä ottanut. Yleensä se on ollut 2-3 viikkoa ja sitten on alkanut tehdä jotain tai on aloittanut systemaattisen harjoittelun. Nyt huomasi, että ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti tuo oli niin raskas kausi.
– Kesän alussa sai olla perheen kanssa ja sai vähän ajatuksia pois lätkästä. Meni varmaan 5-6 viikkoa, että tuli taas kipinä siihen harjoitteluun. Nyt olen sitten harjoitellut hieman yli pari kuukautta normaalisti. On löytynyt taas se palo, mikä on aina ollut. On saanut olla terveenä, ja on ollut mukava tehdä taas hommia.
Jokinen hymähtää kesän kesällä. Yksi rasti olisi vielä täytettävänä.
– Seura pitäisi löytää. Se helpottaisi, Jokinen vikertelee.
– Toivottavasti sekin löytyisi jossain vaiheessa.