Suoraan lukiosta Brysseliin suomalaisperheeseen lähteneen Annin au pair -kokemus oli täysin toisenlainen kuin suurella osalla hänen ystävistään. Perheen isä nöyryytti häntä: vuoroin haukkui lihavaksi, vuoroin pyysi pukeutumaan sisäkköasuun ja kommentoi seksuaalisuutta ruokapöydässä. Kokemus muistuu toisinaan mieleen vieläkin, yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen.
Video: Juontaja Hanna Sumari ja ohjaaja-näyttelijä Heidi Lindén keskustelivat Huomenta Suomessa lokakuussa 2017 ahdistelusta.
Yksin nuorena ulkomaille lähtevä au pair on usein voimakkaasti isäntäperheensä armoilla. Järjestelmä perustuu luottamukseen ja suurimman osan kokemukset ovat myönteisiä, mutta poikkeuksia on.
Avuttomuutta häirinnän edessä joutui kokemaan esimerkiksi suomalainen Anni*, joka lähti au pairiksi Brysseliin juuri ylioppilaslakin saatuaan. Perhe oli suomalainen ja hyvin toimeentuleva: isä työskenteli EU-virkamiehenä.
Hyvinvoiva kulissi rapisi kuitenkin nopeasti, kun Anni pääsi paikan päälle. Ensimmäisenä hän huomasi, että perheen lapset voivat huonosti.
– Ne repivät minulta vaatteita pois jatkuvasti ja kiusasivat aika rankasti muita lapsia, esimerkiksi tönivät niitä autotielle. Säntäilin siellä poimimassa lapsia autotieltä, Anni kertoo.
– Vanhemmat eivät puuttuneet mihinkään ja olivat aika vähän kotona.
”Isä sanoi, että pitäisi pukea sisäkkövaatteet päälle”
Pahempaa kuitenkin oli, kun vanhemmat olivat kotona. Anni kertoo nyt, yli 10 vuotta tapahtuneen jälkeen, että hän tuli au pair -aikanaan häirityksi.
Yleisimmät kiistat vapaa-ajasta – häirintäkokemukset harvinaisia
Ahdistelu au pair -perheissä on Allianssi-nuorisovaihdon mukaan hyvin harvinaista.
Allianssin mukaan au pairien ja perheiden väliset ongelmat joutuvat useimmiten työn ja vapaa-ajan jakamisesta: kun au pair asuu työpaikallaan, työn ja vapaa-ajan välinen raja voi olla liukuva ja palkkauksessa voi olla epäselvyyksiä, jos asioista ei ole erikseen tarkasti sovittu. Myös perheen tiukat rajat voivat ahdistaa itsenäisyyteen tottuneita suomalaisnuoria.
Allianssi ja muut järjestöt pyrkivät selventämään tällaisia tilanteita ja valmistelevat au paireksi lähteviä niihin etukäteen. Järjestöltä voi myös saada apua, jos ongelmia ilmenee.
– Perheen isä sanoi, että minun pitäisi laittaa ranskalaisen sisäkön vaatteet päälle, kun teen töitä, niin heidän olisi mukavampaa tulla töistä kotiin. Muutenkin hän vihjaili kaikkea, Anni muistelee.
– Toisinaan sanoi, että olen sen verran lihava, että olisi syytä laihduttaa.
Kun perheeseen tuli esimerkiksi syyhypunkkeja, syy oli isän mukaan Annin. Hän huomautti ruokapöydässä, että todennäköisesti Annilla oli aktiivinen sukupuolielämä, ja syyhypunkit johtuivat siitä.
– Vaikka ne eivät ole mikään sukupuolitauti!
”Köyhyyttäni kommentoitiin usein”
Paitsi, että kommentit olivat Annin mukaan seksuaalissävytteisiä, ne olivat vallankäyttöä.
– He olivat rikas ja vaikutusvaltainen perhe. Kommentointiin liittyi usein myös minun köyhyyteni. Aika usein käytettiin sanaa köyhä myös, kun he kehottivat puvustautumaan hänen toivomallaan tavalla.
Kaikesta tästä huolimatta Anni päätti jäädä perheeseen koko vuodeksi.
Lähtemistä vaikeutti se, että Anni oli etsinyt perheen itse eikä valinnut sitä au paireja välittävän järjestön kautta. Ainoa tapa päästä perheestä pois olisi ollut jättäytyä tyhjän päälle Suomessa tai Brysselissä.
– En suosittele menemään suoraan perheeseen. Ihmiset lähtevät maailmalle nykyään usein nuorena ja toivon, että jokaista au pairia, vaihto-oppilasta ja maailmalle lähtevää ohjeistettaisiin joistain perusasioista. Ja toivon, että kun vaan sanoo, miten on puhuttu tai kohdeltu, siihen reagoidaan.
Ystäväpiiri ja puhelinkeskustelut äidin kanssa auttoivat jaksamaan.
– En päästänyt niitä ihmisiä kauhean lähelle itseäni. Mutta onhan se väärin, että nuori ihminen joutuu opettelemaan tavan, jolla eriyttää itsensä muiden ihmisten kammottavista kommenteista.
*Annin nimi on muutettu.