Pirkko lähti au pairiksi ensimmäistä kertaa 63-vuotiaana – tällaista on mummon arki maailmalla

Yli viisikymppisillä naisilla on ollut 2010-luvulta alkaen kysyntää maailmalla lapsenhoitajina.

Siinä missä au paireiksi palkattiin aiemmin lähinnä nuoria naisia, nyt koteihin halutaan pestata myös vähän vanhempia ihmisiä. Yleensä lähtijät ovat naisia, mutta myös jokunen iäkkäämpi mies on innostunut au pair -tyyppisestä työskentelystä maailmalla.

"Ei anneta tätä Kertulle, mie meen!"

Vantaalainen Pirkko Siivola otti ensimmäisen granny au pairin pestinsä jäätyään eläkkeelle elokuussa 2018. Hän oli työskennellyt sitä ennen lähes neljäkymmentä vuotta viestinnän eri tehtävissä Suomessa.

Siivola kertoo, että hänellä oli ollut eläkkeelle jäämisen alla "pieni kauhu" siitä, että aika käy pian pitkäksi. Lopulta onni potkaisi ennen ensimmäistäkään eläkepäivää.

– Olimme perheen kanssa Karttulassa kesäteatterissa heinäkuussa 2018 katsomassa Kätkäläistä, kun veljeni sai joltakulta tuttavaltaan viestin: Kanadaan tarvittaisiin suomenkielistä au pairia. 

Siivolan veljellä oli juuri ylioppilaaksi päässyt tytär ja hän mietti, pitäisikö hoputtaa tytärtä lähtemään reissuun. Siivola pani aikeelle kuitenkin stopin saman tien.

– Sanoin heti, että ei anneta Kertulle tämmöistä mahdollisuutta, vaan mie meen, Siivola kertoo ja nauraa.

Kanadassa hän oli jo lokakuussa.

Katso myös: Supernanny Pia Penttala kertoo vinkit lastenhoitoon poikkeustilanteessa – "Rutiinit pitäisi säilyttää"

Siivola matkusti Viroon koira -au pairiksi

Luxemburgin paikan Siivola löysi netissä toimivan suomalaisen Nordic Nannies -palvelun kautta. Italiaan Siivola päätyi puolestaan suomalaisystävättärensä kautta. 

– Hän pyysi minua pelastamaan tyttärensä, joka oli Milanossa pulassa kolmen pienen tytön kanssa. 

Lisäksi Siivola on ollut kolme kuukautta mummo- au pairina Espoossa ja doggie- au pairina, eli koiranhoitajana, parissa eri paikassa Virossa.

"Ei siellä tienaamaan pääse"

Sopimukset emäntä- ja isäntäperheiden kanssa Siivola on tehnyt suoraan ilman välikäsiä.

Siivolan saamiin etuuksiin ovat kuuluneet lennot kohteisiin ja takaisin, perhemajoitus, ruokailu seitsemänä päivänä viikossa, paikallisliikenteen liput ja pieni taskuraha.

– Ei sillä tienaamaan pääse, mutta vähän riippuu siitä, miten elää. Nuoret au pairit bilettävät illat, meikäläinen istuu kotona ja lukee romaania, kun pääsee lapsista rauhaan.

Uusavuttomuus on kasvava ilmiö

Työvelvoitteeseen on puolestaan kirjattu lastenhoitoa ja siivousta.

– Virallisesti au pairin tehtäviin kuuluvat vain lasten ruokailusta ja vaatteista huolehtiminen ja heidän huoneidensa siivoaminen. Mutta kaikissa huusholleissa olen tehnyt enemmänkin.

Tämä siksi, että vanhempien kodinhoitotaidoissa oli Siivolan mukaan suuria puutteita.

– On selvästi ilmiö, että nuorilla, uraputkessa olevilla ja hyvinkin koulutetuilla äideillä taloushommat ovat ihan retuperällä. Uusavuttomuuteen pitää varautua. Lisäksi kaikissa perheissä lapsilla on ollut jotain ruokailuun tai syömiseen liittyviä ongelmia, Siivola listaa.

Miten vieras perhe ottaa mummon vastaan?

Parasta au pairin hommassa on Siivolan mukaan ollut se, että on päässyt tutustumaan uusiin maihin ja kaupunkeihin yhteiskunnan sisältä käsin.

– Maahan tutustuu ihan eri tavalla, kun asuu perheessä ja näkee päivittäistä arkea. Maailmankuva on avartunut ihan toisella tavalla kuin kahdeksasta neljään -toimistotyössä täällä.

Jopa vieraaseen perheeseen sopeutuminen on ollut Siivolan mielestä helppoa.

– Perheillehän oli varmasti suurempi kynnys ottaa kotiinsa vieras ja vieläpä vanhempi ihminen.

– Toisaalta kun itse olin tehtäväni tehnyt, menin ihan visusti omaan huoneeseeni. En halunnut olla heidän perhe-elämäänsä häiritsemässä iltoja. Minulla oli omaa aikaa, ja perhe sai olla keskenään.

Ikäviä kokemuksia ei Siivolan mukaan au pair -pesteissä ollut.

– Koskaan ei tarvinnut esimerkiksi neuvotella mistään, eikä mistään tullut yhteentörmäyksiä. Kaikki sujui hyvin, Siivola vakuuttaa.

Puumia hätyyteltiin räikällä

Kohteitaan Siivola kehuu ylitsevuotavasti.

– Kanadassa Vancouverissa Tyynenmeren rannalla oli aivan ihana luonto. Maa on hedelmällistä ja rehevää, ja kaikki kasvaa ihan hirveän isoksi. Siellä oli esimerkiksi jumalattoman suuria puita. 

Vancouverissa myös eläimet toivat elämään oman ilonsa ja jännityksensä.

– Kerran karhu kävi patiolla, ja lenkillä piti olla räikkä mukana, koska siellä oli puumia. Meressä saattoi nähdä mustavalkoisia valaita. Enkä ollut aiemmin voinut kuvitellakaan semmoisia määriä merikotkia, joita siellä näin. Niitä oli tuhansittain.

Luxemburgissa Siivolaa viehätti paikan keskeisyys.

– Ajoin eräänä päivänä Luxemburgissa pieneen Schengenin kylään, josta kävelin Mosel-joen yli siltaa pitkin ja olin Saksassa. Sieltä kävelin pari kilometriä ja olin Ranskassa.

Siivola kiittelee myös Luxemburgin tapahtumatarjontaa.

– Luxemburg on kallis kaupunki, mutta se ikään kuin kompensoi kalleuttaan asukkailleen sillä, että siellä on paljon ilmaisia konsertteja ja hirveästi kaikkia kivoja tapahtumia, joihin ei ole pääsymaksuja.

Milanoa Siivola kuvailee "likaiseksi metropoliksi".

– Aina kun oli vapaata, läksin Milanon ulkopuolelle niin paljon kuin mahdollista. 

Katso myös: Tällaisia olivat koronavuoden suosituimmat matkakohteet.

Yhteydenpito jatkuu edelleen

Siivola kertoo olevansa edelleen aktiivisesti yhteydessä moniin isäntäperheisiinsä ja heidän jälkikasvuunsa.

– Ei ole montakaan päivää siitä, kun sain viestejä Kanadasta sekä Milanon perheeltä, joka on tosin muuttanut Amerikkaan. Kanadan perheen isovanhempien kanssa minä oikein ystävystyin. 

– Luxemburgilaisten kanssa en ole pitänyt yhteyttä: heillä ovat omat syynsä siihen, miksi he sulkeutuvat kaikesta. Luxemburgin aika oli kuitenkin tosi kivaa.

"Hotellilomalle minua ei saa"

Tämän talven Siivola on ollut viettänyt Espoon au pair -pestin jälkeen paitsi kotonaan Vantaalla myös Rautalammin mökillään Savossa. 

Mieli palaa kuitenkin edelleen maailmalle ja nimenomaan au pair -mummon hommiin, kunhan koronasta aika jättää.

– Mihinkään hotellilomalle minua ei enää saa. Mutta jos vain joku mummun haluaa, mie lähden.