Pirkko Siivola, 66, on matkustanut työuransa jälkeen maailmaa ristin rastiin au pairina. "Maailmankuva on avartunut ihan toisella tavalla kuin kahdeksasta neljään -toimistotyössä Suomessa", Siivola toteaa.
Yli viisikymppisillä naisilla on ollut 2010-luvulta alkaen kysyntää maailmalla lapsenhoitajina.
Siinä missä au paireiksi palkattiin aiemmin lähinnä nuoria naisia, nyt koteihin halutaan pestata myös vähän vanhempia ihmisiä. Yleensä lähtijät ovat naisia, mutta myös jokunen iäkkäämpi mies on innostunut au pair -tyyppisestä työskentelystä maailmalla.
Pirkko Siivola Luxemburgissa. ”Sieltä käsin oli kiva matkustella naapurimaihin”, Siivola kertoo.
"Ei anneta tätä Kertulle, mie meen!"
Vantaalainen Pirkko Siivola otti ensimmäisen granny au pairin pestinsä jäätyään eläkkeelle elokuussa 2018. Hän oli työskennellyt sitä ennen lähes neljäkymmentä vuotta viestinnän eri tehtävissä Suomessa.
Siivola kertoo, että hänellä oli ollut eläkkeelle jäämisen alla "pieni kauhu" siitä, että aika käy pian pitkäksi. Lopulta onni potkaisi ennen ensimmäistäkään eläkepäivää.
– Olimme perheen kanssa Karttulassa kesäteatterissa heinäkuussa 2018 katsomassa Kätkäläistä, kun veljeni sai joltakulta tuttavaltaan viestin: Kanadaan tarvittaisiin suomenkielistä au pairia.
Siivolan veljellä oli juuri ylioppilaaksi päässyt tytär ja hän mietti, pitäisikö hoputtaa tytärtä lähtemään reissuun. Siivola pani aikeelle kuitenkin stopin saman tien.
– Sanoin heti, että ei anneta Kertulle tämmöistä mahdollisuutta, vaan mie meen, Siivola kertoo ja nauraa.
Kanadassa hän oli jo lokakuussa.
Katso myös: Supernanny Pia Penttala kertoo vinkit lastenhoitoon poikkeustilanteessa – "Rutiinit pitäisi säilyttää"
8:48
Siivola matkusti Viroon koira -au pairiksi
Luxemburgin paikan Siivola löysi netissä toimivan suomalaisen Nordic Nannies -palvelun kautta. Italiaan Siivola päätyi puolestaan suomalaisystävättärensä kautta.
– Hän pyysi minua pelastamaan tyttärensä, joka oli Milanossa pulassa kolmen pienen tytön kanssa.
Lisäksi Siivola on ollut kolme kuukautta mummo- au pairina Espoossa ja doggie- au pairina, eli koiranhoitajana, parissa eri paikassa Virossa.
Pirkko Siivola kertoo paenneensa Milanon hurjia saastelukemia muun muassa Maggiore-järvelle. ”Olipa hyvä hengittää.”
"Ei siellä tienaamaan pääse"
Sopimukset emäntä- ja isäntäperheiden kanssa Siivola on tehnyt suoraan ilman välikäsiä.
Siivolan saamiin etuuksiin ovat kuuluneet lennot kohteisiin ja takaisin, perhemajoitus, ruokailu seitsemänä päivänä viikossa, paikallisliikenteen liput ja pieni taskuraha.
– Ei sillä tienaamaan pääse, mutta vähän riippuu siitä, miten elää. Nuoret au pairit bilettävät illat, meikäläinen istuu kotona ja lukee romaania, kun pääsee lapsista rauhaan.
Vancouverissa Pirkko Siivola ihaili rehevää luontoa ja halaili vuosisatoja kasvaneita Douglas-mäntyjä.
Uusavuttomuus on kasvava ilmiö
Työvelvoitteeseen on puolestaan kirjattu lastenhoitoa ja siivousta.
– Virallisesti au pairin tehtäviin kuuluvat vain lasten ruokailusta ja vaatteista huolehtiminen ja heidän huoneidensa siivoaminen. Mutta kaikissa huusholleissa olen tehnyt enemmänkin.
Tämä siksi, että vanhempien kodinhoitotaidoissa oli Siivolan mukaan suuria puutteita.
– On selvästi ilmiö, että nuorilla, uraputkessa olevilla ja hyvinkin koulutetuilla äideillä taloushommat ovat ihan retuperällä. Uusavuttomuuteen pitää varautua. Lisäksi kaikissa perheissä lapsilla on ollut jotain ruokailuun tai syömiseen liittyviä ongelmia, Siivola listaa.
Luxemburgiin avattiin Lafayetten tavaratalo. ”1,5-vuotia Ava kovasti piti tavaratalon vieressä Niki de Saint Phallen taideteoksesta”, Pirkko Siivola kertoo.
Miten vieras perhe ottaa mummon vastaan?
Parasta au pairin hommassa on Siivolan mukaan ollut se, että on päässyt tutustumaan uusiin maihin ja kaupunkeihin yhteiskunnan sisältä käsin.
– Maahan tutustuu ihan eri tavalla, kun asuu perheessä ja näkee päivittäistä arkea. Maailmankuva on avartunut ihan toisella tavalla kuin kahdeksasta neljään -toimistotyössä täällä.
Jopa vieraaseen perheeseen sopeutuminen on ollut Siivolan mielestä helppoa.
– Perheillehän oli varmasti suurempi kynnys ottaa kotiinsa vieras ja vieläpä vanhempi ihminen.
– Toisaalta kun itse olin tehtäväni tehnyt, menin ihan visusti omaan huoneeseeni. En halunnut olla heidän perhe-elämäänsä häiritsemässä iltoja. Minulla oli omaa aikaa, ja perhe sai olla keskenään.
Ikäviä kokemuksia ei Siivolan mukaan au pair -pesteissä ollut.
– Koskaan ei tarvinnut esimerkiksi neuvotella mistään, eikä mistään tullut yhteentörmäyksiä. Kaikki sujui hyvin, Siivola vakuuttaa.
Tässä Matiaksen, Milan ja Siivola-nannyn iltajooga Milanossa.
Puumia hätyyteltiin räikällä
Kohteitaan Siivola kehuu ylitsevuotavasti.
– Kanadassa Vancouverissa Tyynenmeren rannalla oli aivan ihana luonto. Maa on hedelmällistä ja rehevää, ja kaikki kasvaa ihan hirveän isoksi. Siellä oli esimerkiksi jumalattoman suuria puita.
Vancouverissa myös eläimet toivat elämään oman ilonsa ja jännityksensä.
– Kerran karhu kävi patiolla, ja lenkillä piti olla räikkä mukana, koska siellä oli puumia. Meressä saattoi nähdä mustavalkoisia valaita. Enkä ollut aiemmin voinut kuvitellakaan semmoisia määriä merikotkia, joita siellä näin. Niitä oli tuhansittain.
Lohijoella Vancouverin saarella vastaan tuli vastaan varoituskyltti karhuista. "Juostiin nopsasti takaisin autolle", Pirkko Siivola kertoo.
Luxemburgissa Siivolaa viehätti paikan keskeisyys.
– Ajoin eräänä päivänä Luxemburgissa pieneen Schengenin kylään, josta kävelin Mosel-joen yli siltaa pitkin ja olin Saksassa. Sieltä kävelin pari kilometriä ja olin Ranskassa.
Siivola kiittelee myös Luxemburgin tapahtumatarjontaa.
– Luxemburg on kallis kaupunki, mutta se ikään kuin kompensoi kalleuttaan asukkailleen sillä, että siellä on paljon ilmaisia konsertteja ja hirveästi kaikkia kivoja tapahtumia, joihin ei ole pääsymaksuja.
Milanoa Siivola kuvailee "likaiseksi metropoliksi".
– Aina kun oli vapaata, läksin Milanon ulkopuolelle niin paljon kuin mahdollista.
Katso myös: Tällaisia olivat koronavuoden suosituimmat matkakohteet.
6:34
Yhteydenpito jatkuu edelleen
Siivola kertoo olevansa edelleen aktiivisesti yhteydessä moniin isäntäperheisiinsä ja heidän jälkikasvuunsa.
– Ei ole montakaan päivää siitä, kun sain viestejä Kanadasta sekä Milanon perheeltä, joka on tosin muuttanut Amerikkaan. Kanadan perheen isovanhempien kanssa minä oikein ystävystyin.
– Luxemburgilaisten kanssa en ole pitänyt yhteyttä: heillä ovat omat syynsä siihen, miksi he sulkeutuvat kaikesta. Luxemburgin aika oli kuitenkin tosi kivaa.
Tässä Pirkko Siivola on milanolainen perheensä Milja-tytön kanssa Duomon aukiolla.
"Hotellilomalle minua ei saa"
Tämän talven Siivola on ollut viettänyt Espoon au pair -pestin jälkeen paitsi kotonaan Vantaalla myös Rautalammin mökillään Savossa.
Mieli palaa kuitenkin edelleen maailmalle ja nimenomaan au pair -mummon hommiin, kunhan koronasta aika jättää.
– Mihinkään hotellilomalle minua ei enää saa. Mutta jos vain joku mummun haluaa, mie lähden.
Pirkko Siivolan vinkit au pair -mummon työstä kiinnostuneilleOle avarakatseinen: –Vieraaseen perheeseen ei voi mennä yksiniittisesti omana itsenään. Sopeutua täytyy. Kun ajattelen ystävä- ja tuttavapiriäni ja monia minun ikäisiäni naisihmisiä, ihan kaikki heistä eivät pystyisi lähtemään. Kun on keksinyt omat kaviouransa, niissä pysyy usein hyvin tiukasti. Ole valmis heittäytymään: –Au pair -mummon työ vaatii aitoa heittäytymistä. Ole tietoinen kotimaan sitoumuksista: –Minulla on Suomessa vanha äiti ja olen kaikissa paikoissa sanonut, että jos hänelle jotain sattuu, minä lähden. Jokainen perhe on sen ymmärtänyt. Varaudu uusavuttomuuteen: –Nuorilla, uraputkessa olevilla ja hyvinkin koulutetuilla äideillä taloushommat ovat ihan retuperällä. Uusavuttomuuteen pitää varautua, eli esimerkiksi siivota saa. Lisäksi kaikissa perheissä lapsilla on ollut jotain ruokailuun tai syömiseen liittyviä ongelmia. Ole empaattinen: –Etenkin yksihuoltajaäidit ovat maailmalla aika kovilla. Olen itse saanut tukea nuoria perheitä vanhemman ihmisen osaamisella, taidoilla ja ymmärryksellä. |