Suomalais-fidziläinen suurperhe asuu ympäri vuoden kaksikerroksisessa linja-autossa Australiassa. Bussielämä on perheen oma valinta: tavallinen elämä lähiössä kun ei sopinut reissaamista rakastavalle perheelle.
Jonna Underwood vastaa viestiin keskeltä Australiaa.
– Anteeksi pieni katkos, on ollut iso matkapäivä ilman nettiyhteyttä.
Iso matkapäivä tarkoittaa Underwoodin perheen elämässä 1652 kilometrin ajomatkaa Pohjois-Australian Borroloolasta maan keskiosassa sijaitsevaan Uluruun.
Underwoodit asuvat vuoden ympäri kaksikerroksisessa bussissa. Perheeseen kuuluu suomalaisen Jonnan lisäksi hänen fidziläinen miehensä Ian, kuusi lasta sekä dingopuoli koira. Lapset ovat syntyneet tiuhassa tahdissa: pienin on viisi kuukautta ja loput 2-, 4-, 5-, 7- ja 8-vuotiaita.
Australiaan Jonnan toivat opinnot reilut kymmenen vuotta sitten.
– Tapasin mieheni aboriginaaliyhteisössä, hän oli siellä töissä ja minä keräämässä aineistoa opintojani varten, Suomessa uskontotieteitä opiskellut Underwood kertaa.
Pariskunta aloitti tuolloin reissaamisen yhdessä. He kiersivät maata töitä tehden, ensin maastoautolla ja sitten pakettiautolla. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostettiin oikea asuntovaunu.
– Mutta kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, muutimme lähiöön, Jonna Underwood kertoo. Perhe päätyi asumaan miljoonakaupunki Brisbanen kupeeseen, "ihan oikeaan taloon".
Yhteiskunnan odotuksia vastannut perhe-elämä ei kuitenkaan maistunut Underwoodeille: ajatus vapaasta, rajattomasta matkaelämästä oli jäänyt mieleen kytemään.
– Muutama vuosi sitten jätimme talonrakennuksen sikseen ja ostimme kaksikerroksisen bussin. Sen sitten remontoimme talotontilla itse kodiksi.
Bussin moottori täräytettiin käyntiin noin vuosi sitten. Mies ottaa vastaan urakkatöitä reissun varrelta, jolla kustannetaan perheen kiertävä elämä.
– Bussi tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta kodilta, ja lapsillekin se tuntuu omalta. He tykkäävät vaihtuvista maisemista ja uusista kavereista.
Kouluakin käydään bussissa
Linja-auto on paitsi koti ja kulkuneuvo, myös koulu. Underwoodin lapsille bussielämä ei tässä mielessä tuonut suurtakaan muutosta: vanhimmat käyvät äidin ohjaksissa kotikoulua jo kolmatta vuotta putkeen. Australiassa kotikoulu on melko yleinen vaihtoehto perinteisemmille julkisille tai yksityisille kouluille, joiden tasot vaihtelevat runsaasti.
– Opetussuunnitelma laaditaan itse vuodeksi kerrallaan ja raportoidaan vuoden lopussa kotikouluyksikölle.
Underwood kertoo huomioivansa vuoden tulevat reissut opetussuunnitelmaa laatiessaan. Tien päällä lapset oppivat uutta puolivahingossa.
– Ilman bussia emme olisi missään tapauksessa voineet kuuden lapsen kanssa matkustaa näin laajalti.
Lähipiirikin ihastunut
Underwoodin sukulaiset ja ystävät olivat aluksi perheen elämäntapavalinnasta ihmeissään, mutta nyt sitä jo ihastellaan. Perheen jännittävää matkantekoa ja eksoottisia maisemia voi kuka tahansa seurata Jonna Underwoodin pitämästä Me mennään bussilla –blogista.
– Seuraava kohde valitaan aika tunteella. Reissuseuraa on saatu joskus jopa Suomesta saakka.
Arki on toki bussissakin arkea, johon kuuluvat syysflunssat, taaperoiden kiukunpuuskat ja hikiset vaipanvaihdot. Kun arki tuntuu raskaalta, Underwood lepuuttaa hermojaan virkkaamalla tai paistamalla lapsille lettuja. Taloon ei kuitenkaan ole ikävä.
Linja-autoelämässä perhe näkee vain yhden huonon puolen:
– Bussi voi mennä epäkuntoon. Mies osaa korjata monenlaista, mutta eivät ne rengasrikot kovin mieltäylentäviä ole.
Niin ei ole onneksi tapahtunut kuin kerran, matkalla Canberrasta Sydneyyn. Siitäkin selvittiin.