Suomalaisäidit avoimina: "Pelkäsin, ettei lapseni ole terve"

"En tiedä, olisinko pärjännyt sairaan lapsen kanssa, koska olen raskauden alusta asti ollut yksin."Colourbox

Julkaistu 31.10.2013 17:28

AVAlaiset kertoivat kyselyssä kokemuksiaan siitä, mikä lapsen saamisessa on pelottanut tai pelottaa. Pelkoa ovat herättäneet muun muassa lapsen terveys, synnytys, vastuu lapsesta ja kipu.

AVAlla käsitellään äitiyttä maanantaisin Erilaiset äidit -sarjassa. Sarja on herättänyt keskustelua äitiydestä ja muista teemoista, jotka koskettavat erityisesti äitejä tai tulevia vanhempia. Kysyimme AVAlaisilta, mikä lapsen saamisessa on pelottanut eniten. Kyselyyn vastaajista iso osa on pelännyt eniten lapsensa terveyden puolesta.

AVAn kyselyn mukaan lapsen saamisessa eniten pelkoa on aiheuttanut...

Se, ettei lapsi ole terve – 41 prosenttia

Synnytys – 19 prosenttia

Vastuu lapsesta – 19 prosenttia

Kipu – 14 prosenttia

Jokin muu asia – 7 prosenttia

"Koko raskausajan pelkäsin, että lapsi ei olisi terve"

Eniten pelkoa tuleville äideille on aiheuttanut lapsen terveys. Osa pelkää itse toiminnallaan vahingoittaneen lastaan, ja osa pelkää lapsensa kuolemaa.

"Tiedän, että ajattelutapani on hieman pinnallinen. Itse raskauteni alussa käytin alkoholia ja tupakoin. Tosin silloin en vielä tiennyt raskaudestani. Pelotti, että olen alkuraskauteni aikana vahingoittanut päihteillä lapseni kehittymistä. Myös synnytyksessä iski paniikki, kun lapsen sydänäänet hävisivät ja kätilöt epäilivät napanuoran kiertymistä kaulan ympärille. Entä jos lapsen aivot eivät saa tarpeeksi happea ja synnytyksestä jää lapselle vaurioita? Terve tyttö tuli. En tiedä, olisinko pärjännyt sairaan lapsen kanssa, koska olen raskauden alusta asti ollut yksin."

"Koko raskauden pelotti, ainakin jollakin tasolla, että lapsi ei olisi ollut terve. Vauva oli syntyessään yliaikaisena alle kolmikiloinen. Syytä ei löytynyt, enkä juo enkä polta. Pelkäsin myös lapsen menehtymistä. Itse synnytystä tai kipua en pelännyt ollenkaan. Nyt jo vuoden ikäinen lapsemme vietti synnyttyään aikaa lasten teholla, mutta nyt hän on jo täysin terve, lähes juoksujalkaa menevä ja mahdottoman utelias pieni lapsonen."

"Eniten pelkäsin sitä, ettei lapsi ole täysin terve. Lisäksi pelkäsin hieman myös synnytystä ja kovaa kipua, koska olen aina ollut aika kipuherkkä."

"Raskauden aikana oli jatkuva pelko lapsen menehtymisestä. Ei pelottanut synnyttäminen eikä kipu. Koin sen luonnollisena ja uskoin omiin voimiini. Myös sairaan lapsen olisin hyväksynyt ja varmasti häntä rakastanut. Se, että en saisi lasta ollenkaan olisi liian raskas taakka."

"Entä jos synnytyksessä jokin menee pieleen?"

"Synnytys pelottaa todella paljon"

Monien suurimmat huolenaiheet liittyvät synnyttämiseen, joka voi aiheuttaa huolta kokeneissakin synnyttäjissä. Tilanne on kuitenkin joka kerta ainutlaatuinen ja erilainen kuin aiemmat synnytykset. Pelottaa voivat niin synnytyksen sujuminen kuin kivutkin.

"Synnytys pelottaa todella paljon. Entä jokin menee pieleen, lapselle käy jotakin tai hän syntyy kuolleena? Pelottaa myös synnytykseen liittyvä kipu."

"Pelkäsin koko raskauden ajan, että jokin menee pieleen synnytyksessä. Niin ikävä kyllä kävikin. Selvisimme molemmat hengissä, mutta kova koettelemus oli."

"Sukulaisemme ovat nopeasti synnyttäviä. Pelkäsin sitä, ehdinkö sairaalaan synnytyksen käynnistyttyä. Just ja just ehdin, mutta liikaa aikaa ei ollut. Pelko jäi seuraavaan raskauteen."

"Pelkäsin, että lapsi menehtyy tai että tulee hätäsektio ja minut nukutetaan, sillä lapsi oli perätilassa. Onneksi kaikki meni hyvin."

"Pelkäsin sitä, että paikat repeävät kunnolla. Ikävä myöntää, mutta näin on."

"Osaanko kasvattaa lapsen oikein?"

Vanhemmuus tuo mukanaan paljon onnea mutta myös vastuuta. Lasta odottaessaan ja pienokaisen syntymän jälkeen ei ole enää vastuussa vain itsestään vaan myös toisen elämästä.

"Pärjääminen lapsen kanssa pelotti. Osaanko antaa lapselle kaiken, mitä se tarvitsee ja kasvattaa lapsen oikein? Suuri pelon aihe on ollut myös lapsen terveys. Syntyykö ja saako hän olla terveenä?"

"Nyt, kun jäljellä on enää muutama viikko, eniten mietityttää vastuu uudesta elämästä. Ei niin, ettenkö olisi ymmärtänyt vastuuta aikaisemmin, mutta juuri nyt se jollain tavalla pelottaa. Osaanko olla sellainen äiti, joka minun kuuluu olla, jota lapsi tarvitsee ja jota haluan olla? Pärjäänkö ja jaksanko? Itselläni on krooninen sairaus, epilepsia. Vaikka se on lievä, uskon että se vaikuttaa asiaan. Väsymys ja stressi vaikuttavat jaksamiseeni ja vointiini helposti. Tietysti lapsen terveyskin on huolestuttanut, varsinkin raskauden alussa, mutta jollain tapaa olen hyväksynyt tämän eikä tämä niinkään pelota enää. Olen niin tottunut elämään sairauksien ja lääkkeiden ympäröimänä. Tietysti toivon koko sydämestäni, että lapsi on terve! Se, mitä vanhemmuus tuo mukanaan, on iso asia, suurin vastuu, minkä saa aikuistuttuaan."

"Synnytys kestää vain tunteja, mutta lapsesta pitää ottaa vastuu vuosikausiksi."

"Vaikka onkin jo yksi lapsi, mietin lähes koko raskauden ajan, miten pärjään taas vauvan kanssa. Kun lapsi on syntynyt, koko ajan on olemassa pieni pelko siitä, että menettäisin lapsen ja tulisi esimerkiksi kätkytkuolema. En kuitenkaan liikaa ajattele näitä asioita, ja arki sujuu ihan mukavasti."

"Entä jos lapsi ei tunnu heti rakkaalta?"

"Paineita oli mennä mummuloihin, kun tiesin, että käytöstäni ja vauvan käsittelyä tarkkailtiin jatkuvasti."

Raskaus herättää monenlaisia tunteita, ja uudessa tilanteessa tuleva äiti usein miettii muiden arvostelua ja ajatuksia. Osa jopa siirtää tämän takia sivuun omat lapsihaaveensa.

"Pelotti, tuntuuko lapsi heti omalta ja rakkaalta. Kyllä tuntui. Hirvitti myös se, miten osaan hoitaa lasta ja pärjään hänen kanssaan. Paineita oli mennä mummuloihin, kun tiesin, että käytöstäni ja vauvan käsittelyä tarkkailtiin jatkuvasti."

"Ystäväpiirissäni on jo paljon lapsia. Milloin itse uskaltaisin alkaa lapsen tekoon? Sitten, kun on vakituinen työpaikka tai vakituiset tulot, oma asunto ja jonkin verran säästöjä. Tämä oli tulos. Nämä varmistaisivat sen, että jos mies jättää, en jää puille paljaille. Eniten pelottaa se, että jään asunnotta ja rahatta, jos mies ei pysykään elämässäni."

"Minua pelottaa puolisoni eksän jo vuosia jatkunut alituinen arvostelu. Voin vain kuvitella, kuinka hän saisi lisää vettä myllyyn, jos meille tulisi lapsi. Sietokyky eksän temppuja kohtaan on riittävästi koetuksella jo näinkin, joten toivotaan, että haikara kiertää meidät kaukaa. Harmi sinänsä, sillä koko aikuisiän olen toivonut omaa lasta, mutta järki on pidettävä siinäkin, millä ehdoilla sellaista haavetta lähtee toteuttamaan. Minusta ei ole oikein synnyttää lasta maailmaan toisen, hänelle täysin vieraan naisen sätinnän kohteeksi tai kuuntelemaan sivusta, kuinka hänen äitiään jatkuvasti haukutaan."

Kyselyyn vastasi 619 AVAlaista.