Suomalaisessa Aalto-yliopistossa rakennetun Aalto-1-pienoissatelliitin taival kohti avaruutta alkaa olla loppusuoralla. Satelliitti on nyt kiinnitetty Hollannissa säiliöön, jossa se kuljetetaan lopulta avaruuteen.
Satelliittia on rakennettu ja testattu lähes viisi vuotta Otaniemessä.
Säiliö satelliitteineen kiinnitetään myöhemmin Yhdysvalloissa järjestelmään, joka mahdollistaa useiden satelliittien kuljettamisen samalla raketilla. Suomalainen satelliitti ja kymmenet muut satelliitit liitetään Falcon-9-rakettiin myöhemmin kesä- tai heinäkuussa. Raketin laukaisun on määrä tapahtua heinäkuussa.
Aalto-1 on moderni nanosatelliitti, eli hyvin pieni satelliitti, joka sisältää suomalaista huipputekniikkaa. Kyydissä on kolme tutkimuslaitetta: VTT:n rakentama spektrikamera, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen säteilyilmaisin ja Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru.
– Työ ei pääty laukaisuun, sillä avaruuteen päästyään satelliitti aloittaa tieteelliset mittaukset, projektin vetäjä professori Jaan Praks kertoo Aalto-yliopiston tiedotteessa..
Satelliitin tehtävää ja sen tekemiä mittauksia ohjataan Otaniemestä arviolta kaksi vuotta.
Opiskelijoiden taidonnäyte
Aalto-1 on opiskelijasatelliittiprojekti, jota vetää Aalto-yliopiston radiotieteen ja -tekniikan laitos. Satelliitti rakennettiin ja suunniteltiin pääasiassa opiskelijavoimin opinnäytetöiden ja projektitöiden kautta. Opiskelijasatelliitti on yhteistyöhanke, jossa on mukana suomalaista avaruusosaamista myös muista yliopistoista ja teollisuudesta.
Projektissa on ollut mukana yhteensä yli 80 opiskelijaa, ja sen parissa on tehty kymmeniä diplomi- ja kandidaatintöitä, useita konferenssijulkaisuja sekä tiedejulkaisuja.
Opiskelijat ovat suunnitelleet satelliitin kokonaisuuden ja useita alijärjestelmiä, kuten radiot, rungon, antennit ja aurinkopaneelit, jotka tuottavat satelliitin tarvitseman sähkön.
Satelliitin aivot, eli päätietokone välittää kaiken tarvittavan tiedon avaruudesta radiolinkin kautta Otaniemen maa-asemalle. Ennen Otaniemestä lähtöä Aalto-1-satelliitista poistettiin kosteus, ja se pakattiin erityisturvallisesti kuljetusta varten.
– Näin pystyimme varmistamaan, ettei satelliitin mukana lähde mitään ylimääräisiä aineita, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia satelliitille tai raketille, Jaan Praks kertoo.