Aitajuoksija Jussi Kanervo suorittaa syksyn aikana asepalveluksena, mutta armeijamainen elämä on jo tuttua. Kanervo opiskelee ja harjoittelee Yhdysvalloissa kovassa koulussa ja tulokset näkyvät.
Kanervo saavutti Tallinnasta alle 23-vuotiaiden EM-kisoista hopeamitalin. Hän juoksi 400 metrin aidat ennätysaikaansa 49,66. Kisa jäi kesän viimeiseksi, sillä Kanervolla on oikean jalan lähentäjälihaksessa ylirasitus, joka pakottaa lepoon. Hän kilpailee seuraavan kerran lokakuussa sotilaiden mestaruuskisoissa. Ennätysaika syntyi puolikuntoisena, sillä rasitustila on häirinnyt jo maaliskuusta.
22-vuotias Kanervo on opiskellut Etelä-Carolinan yliopistossa kaksi vuotta yritysjohtamista. Samalla hän on ollut maineikkaan valmentajan Curtis Fryen valmennuksessa. Opiskelumahdollisuus Yhdysvalloissa oli houkutellut jo pitkään, ja kun mahdollisuus tuli Kanervo ei "miettinyt sekuntiakaan".
– Sanoin heti, että koska lähdetään. Se oli suunniteltu juttu ja vielä kun oli yliopisto, jossa on hyvä aitakoutsi, jolla on ollut menestyneitä urheilijoita, ei ollut vaikeuksia päättää, Kanervo kertoo.
Aamukahdeksasta iltakymmeneen
Ennen Amerikkaan lähtöä Kanervo oli juossut 400 metrin aidoissa ennätyksensä 54,40 jo 16-vuotiaana. Vuosi sitten aikuisten EM-kisoissa syntyi silloinen ennätys 50,35. Kahden yliopistovuoden aikana ennätyksestä on lähtenyt lähes viisi sekuntia. Osasyy on se, että aiemmin Kanervo keskittyi 110 metrin aitoihin, hän on lajin kolminkertainen Suomen mestari. Frye kuitenkin antoi käskyn tähdätä pidemmälle aitamatkalle. Se sopii Kanervon ominaisuuksiin paremmin.
– Itse pidän 110 metrin aitoja kuninkuuslajina, mutta kun koutsi käski, kokeiltiin neljää sataa ja se alkoi toimia. Onhan se mielekkäämpää, kun se menee eteenpäin, sataakymmentä on hinkattu kolme vuotta paikallaan.
Arki Columbian kaupungissa sijaitsevassa opinahjossa on yksinkertaista.
– Joka päivä mennään samalla kaavalla. Ensin kouluun, sitten treenataan ja päälle vielä sali. Sitten pitää sellaiseen valvottuu opiskeluun. Periaatteessa kahdeksalta herätään ja illalla kymmeneltä mennään nukkumaan, tyyliin valvottua koko ajan. Sellaisella systeemillä mennään ja kaikki tekee samaa, Kanervo kertoo.
Jollekin armeijamainen rytmi voi kuulostaa puuduttavalta, mutta...
– En ole päivääkään katunut. En vaihtaisi päivääkään pois.
Koutsin sana on laki
Kilpailukauden katkeaminen ei harmita Kanervoa. Jenkeissä hän on kisannut tiiviisti tammikuun puolivälistä kesäkuuhun saakka. Kilpailukausi oli venymässä jopa liian pitkälle.
– Yhdysvalloissa on isojen kisojen välissä kaksi viikkoa, mutta muuten joka viikonloppu juostaan jossain päin Amerikkaa. Se on aika tiukkaa, siellä ei juosta vain yhtä tai kahta lajia, vaan voi olla viisikin juoksua viikonlopun aikana. Siinä saa pistää töppöstä toisen eteen, Kanervo naurahtaa.
Suomen ja Yhdysvaltojen harjoittelun suuri ero syntyy resursseista. Kanervon mukaan Etelä-Carolinan yliopisto saa urheiluun rahoitusta viisi miljoonaa dollaria vuodessa. Vaikka amerikkalainen jalkapallo ja koripallo vievät suuren osan, ei aiturilta ole jäänyt puuttumaan mitään.
– Siellä ei ole pikkudollarin puutetta. Kyllä se helpottaa, kun kaikki, asunnot, ruuat ja muu on valmiina. Ei tarvi kuin juosta eteenpäin ja käydä tunneilla.
Jokavuotisen rahoituksen lisäksi entiset opiskelijat antavat lahjoituksia, kun urat ovat tuottaneet menestystä. Lahjoituksissa ei puhuta pienistä summista.
Itse harjoittelussa on paljon eroa kotimaahan. Yliopiston yleisurheilijoiden ryhmässä on 25 miestä, ja pitkissä aidoissa 49 sekuntin aikoja tavoittelee neljä juoksijaa. Perustreenejä ei tarvitse siis tehdä yksin. Frye on valmentanut kuutta eri olympiamitalistia uransa aikana, joten hänellä on auktoriteettia.
– Pitää luottaa koutsin sanaan kuin lakiin. Kaikki on suunniteltu valmiiksi ja kun hänellä on ollut monta hyvää urheilijaa aiemmin, se vain menee niin. Siihen pitää vain luottaa, Kanervo sanoo.
– Minulle Amerikan tyyli ja juuri Fryen opit sopivat.
Luottamusta löytyy myös kotimaiseen osaamiseen. Pohjolassa ollessaan Kanervo tekee yhä yhteistyötä Atte Pettisen kanssa. Pettinen on valmentanut Kanervoa vuosia ennen yliopistoon lähtemistä. Hän vetää syksyn armeija-ajan harjoitukset. Kanervo on syyslukukauden koulusta poissa, että asevelvollisuus tulee hoidettua.
Täydessä kunnossa alle 49 sekuntiin
Curtis Frye on valmentanut muun muassa Dennis Mitchelliä, Allen Johnsonia ja Marion Jonesia. Kaikilta löytyy roppakaupalla arvokisamenestystä. Kanervolle Frye on paitsi vaihtanut päälajia, myös saanut hiottua teknisiä suorituksia yhä paremmiksi. Vaatimustaso on korkealla.
– Häntä ei kannata suututtaa, kannattaa kaveriväleissä pysyä, Kanervo naurahtaa valmentajasta.
– Hän alkaa olla jo 65-vuotias, eli leppoisa kaveri. Ei ole mitään ongelmaa, hän sanoo mitä tehdään ja sillä lailla tehdään.
Vaikka kilpailuja on paljon, hampaita purraan yhteen myös treeneissä. Juoksuradan vierellä on katselemassa nykyisiä ja entisiä huippu-urheilijoita, yleisurheilun legendoja.
– Kyllä se laittaa eri lailla juoksemaan, jos Carl Lewis katsoo, että miten tuo jätkä lähtee. Kyllä se pistää sadasta prosentista sataankymmeneen yrittämään.
Frye sanoi Tallinnan hopeajuoksun jälkeen, että alle 49 sekuntin aika on Kanervolle täysin mahdollinen. Kun koulu ja harjoittelu alkavat tammikuussa, juoksijan vaivat ovat toivottavasti peitottu. Edessä odottaa olympiakesä.
– Ensi kauden tavoite on pysyä kunnossa. Silloin kun pysyy ehjänä, silloin menee myös kovaa. Rioon lähdetään ja toivottavasti menee alle 49 sekuntia.
Oskari Mörö juoksi viime kesänä 400 metrin aitojen Suomen ennätykseksi 49,08. Viime kesän miesten EM-kulta irtosi Sveitsin Kariem Husseinille ajalla 48,96.