Viivi Lehikoinen, 22, paineli lauantaina Genevessä uransa ylivoimaisesti kovimman aidatun ratakierroksen. Lehikoinen paransi ennätystään lähes puoli sekuntia ja kellotti samalla Suomen kautta aikojen toiseksi nopeimman ajan 400 metrin aidoissa.
MTV Urheilu tavoitti tyytyväisen juoksijan lentokentältä matkalla kotiin. Nukutun yön jälkeen suoritus tuntui jopa paremmalta kuin heti juoksun jälkeen.
– Kyllä se alkaa realisoitumaan, oli kuitenkin niin iso ennätysparannus, Lehikoinen kertoi tyytyväisenä.
Lehikoisen kauden toinen 400 metrin aitajuoksu toi hurjan ennätysparannuksen.
Lehikoisen kovasta kunnosta antoi jo osviittaa, kun nuori nainen paineli harvoin juostun 300 metrin aitojen Suomen ennätyksen toukokuun lopussa. Geneven kisan suoritus jatkoi vahvaa alkukautta. Juoksu oli tasapainoinen ja kulki hyvin loppuun asti.
– Keskityin paljon terävään lähtöön, ja sitten unohdin, että pitää ottaa kuitenkin laajempaa askelta. Meni tosiaan väärällä jalalla ensimmäiselle aidalle, Lehikoinen perkasi juoksuaan.
Pieni ylimääräinen innokkuus alussa kisan alussa ei haitannut. Aika 54,96 on 46 sadasosaa parempi kuin Lehikoisen edellinen ennätys. Tuloksen arvoa nostaa, että kova noteeraus syntyi jo kauden toisessa 400 metrin aitojen kilpailussa.
– Se tuli tosi hyvin loppuun. Vielä kun saa vakioitua sitä askelta kisa kisalta, niin sitä voi optimoida paremmalla rytmityksellä. Nelonen on semmoinen, että mitä enemmän juoksee, sitä enemmän saa tuntumaa happoihin.
Kovassa seurassa
Lehikoinen vaihtoi pari vuotta sitten sveitsiläisen Laurent Meuwlyn valmennukseen. Huipulle HIFK:n juoksija nousi jo 15-vuotiaana, kun hän voitti nuorten olympiafestivaalin ylivoimaisesti kovalla ajalla 57,74. Kaksi vuotta myöhemmin Lehikoinen kiisi alle 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen 56,49. Seuraavat kolme vuotta olivat kuitenkin vaikeita, ja tuloskäyrä lähti osoittamaan alaspäin.
Lehikoinen juoksi vuonna 2017 alle 20-vuotiaiden EM-pronssia.
Vaihto sveitsiläisen talliin käänsi suunnan taas ylöspäin, ja viime vuonna Lehikoinen paranteli taas omia ennätyksiään vuosien takaa. Koska Meuwly ei asu Suomessa, Mikael Ylöstalo otti vastuuta jokapäiväisestä tekemisestä Suomessa.
– Aikaisemmin treenasin aika paljon yksin, ja siihen tuli iso muutos. Keskityttiin selkeästi nopeuden ja voiman kasvattamiseen. Nopeus oli itsellä ottanut eniten takapakkia niiden huonojen vuosien aikana, Lehikoinen kertoo.
Kolme vaisua vuotta olivat haastavia. Usko omiin kykyihin oli välillä koetuksella. Vuonna 2020 Lehikoisen paras aika jäi reilusti yli sekunnin kolmen vuoden takaisesta ennätyksestä.
– Oli aika kova paikka, kun tavoitteet oli paljon korkeammalla. Kävi monta kertaa mielessä, että tuleeko tästä mitään. Kun Meuwly uskoi minun potentiaaliini, että ensi kesänä tulee ennätys, oli se käänteentekevä itsellekin.
Harjoituskaudella Lehikoinen on leireillyt Meuwlyn ja hänen valmentamansa Hollannin 400 metrin maajoukkueen kanssa. Ryhmässä on 400 metrin osaamista aivan maailman huipulta. Kärkijuoksijat Femke Bol ja Lieke Klaver ovat tykittäneet 400 metriä hieman yli 50 sekuntiin.
– Kovaa treeniseuraa. Siinä on oman tasoisia juoksijoita ja kuitenkin selkeästi kovempia, että näkee missä mennään siltä osin. Se on ollut tosi hyvä itselle.
Kohti SE-lukemia
Viime vuonna Lehikoinen onnistui parantamaan ennätystään monen vuoden tauon jälkeen.
400 metrin aidoissa aitojen askelväli on ratkaisevassa roolissa, ja olosuhteilla on iso merkitys juoksun lopputuloksessa. Genevessä Lehikoisen taktiikka meni hieman mönkään, mutta kuten tuloksesta voi päätellä, alun ylimääräiset askeleet eivät olleet paha erhe.
– Tarkoitus oli juosta neljä ensimmäistä aitaa viidellätoista askeleella. Varmaan tällä hetkellä neljä aitaa viidellätoista ja sen jälkeen kuudellatoista askeleella kahdeksannelle aidalle, Lehikoinen kertoo optimaalisesta taktiikasta.
– Sinänsä meni todella hyvin, että venytin vähän askelta kahdeksannelle aidalle, niin loppusuora tuli hyvin oikea jalka edellä.
Kun juoksu ei ollut vielä naisen omasta mielestäkään täydellinen, on pakko pohtia sitä, mihin Lehikoinen voi vielä yltää. Tuija Helanderin Suomen ennätys on enää 34 sadasosan päässä.
Lehikoinen haluaa olla lausunnoissaan realistinen. Lauantain suoritus todisti, että SE:stä voi jo puhua, vaikka 22-vuotias juoksijatar ei halua paukutella henkseleitä.
– Kyllähän tietenkin se Suomen ennätys on tosi lähellä. En halua ottaa liikaa painetta siitä, mutta on se realistinen tavoite.
”Tulos paranee”
Tänä kesänä kisataan yleisurheilussa sekä MM-, että EM-kilpailut. Uusi ennätysaika alitti jo MM-rajan, joten paikkaa Oregonin MM-näyttäömölle ei tarvitse enää jännittää.
– Minulla on kaksi päätavoitetta tänä kesänä. EM-kisat ovat vielä vähän isompana mielessä. Tavoitteena on juosta mahdollisimman kovaa molemmissa.
Tokiossa Lehikoinen juoksi hyvin, mutta jäi harmittavan lähelle välieräpaikasta.
Lehikoinen jäi Tokion olympialaisissa vaivaisen kahden sadasosan päähän välieräpaikasta. Uusi ennätys olisi riittänyt Japanissa heittämällä välieriin. Olympialaisisten tai edellisten arvokisojen tulostasosta ei kuitenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Lehikoinen huomauttaa, että taso on aidatulla ratakierroksella kova, ja jokainen kisa on erilainen.
– Taso on muuttunut neljän vuoden takaisesta paljon, joten on vaikea asettaa tavoitteita. Jos puhutaan EM-finaalin ja semifinaalin välisestä tasosta, niin ero on todella pieni, Lehikoinen pohtii.
Liikaa aituri ei halua uhrata ajatuksia tavoitteille. Luotto omaan tekemiseen on kova, ja Lehikoinen uskoo, että ennätyksestä on vielä mahdollisuus nipistää sadasosia ja kymmenyksiä pois.
– On tosi vaikea sanoa, kuinka paljon on mahdollisuus parantaa, mutta uskon että kauden aikana tulos paranee, kun kuitenkin ensimmäisiä kisoja vasta mennään.
Seuraavan kerran Lehikoinen juoksee tiistaina Paavo Nurmi Gamesissa Turussa.