Suomalaista Alexis Stenforsia on kuvailtu yhdeksi maailman pahamaineisimmista huijaripankkiireista. Hänen väitetään aiheuttaneen hänen työnantajalleen investointipankki Merrill Lynchille 450 miljoonan dollarin vahingot ja hänen tapaustaan on ruodittu arvostetuimmissa kansainvälisissä lehdissä.
Nyt Stenfors on kirjoittanut kirjan, jossa hän vastaa syytöksiin.
Koko tarina alkaa tunnustuksesta, jonka Alexis Stenfors teki esimiehelleen puhelimitse Intian lomallaan vuoden 2009 helmikuussa. Hän kertoi arvioineensa sijoitussalkun arvon pankin kirjanpitoon tavallista suuremmaksi.
”Kuinka paljon”, oli tietenkin esimiehen ensimmäinen kysymys. Kun Stenfors kertoi, että kyse oli sadasta miljoonasta, esimiehen toinen kysymys oli, miksei Stenfors ollut kertonut asiasta aiemmin.
Esimies huomautti, että hänenkin työnsä on vaakalaudalla.
Paineet työssä valtavat – ”Pankki aliarvioi kykyni tehdä ihmeitä”
Ennen kohtalokasta puhelinsoittoa Stenfors oli työskennellyt vuosia arvostetuissa investointipankeissa: HSBC:ssä, Citissä, Crédit Agricolessa.
Edellisestä työstään Crédit Agricole Indosuezista hän oli irtisanoutunut, kun ei ollut saanut lomaa edes siksi, että hänen isänsä teki kuolemaa, ja hän siirtyi Merrill Lynchin palvelukseen Lontooseen.
Päätös oli tuntunut aluksi hyvältä. Esimiehet vaikuttivat mukavilta ja huumorintajuisilta ja työtilat ylellisiltä.
Pankki teki kuitenkin finanssikriisin jälkeen kovia tappioita ja odotukset työntekijöitä kohtaan olivat kovat. Investointipankki selvisi vuoden 2008 finanssikriisistä Stenforsin mukaan vain siksi, että Bank of America osti sen.
"Yliarvioi kykyni tehdä ihmeitä"
Vuonna 2009, kun Stenfors oli ollut Merrill Lynchillä muutaman vuoden, hän sai ylennyksen sellaisen tiimin esimieheksi, jonka vetäminen ainakin niin, että tähtitieteellisiin tavoitteisiin päästäisiin, tuntui täysin mahdottomalta.
– Pankki yliarvioi kykyni tehdä ihmeitä. Mutta välttelin tällaisia ajatuksia. Minun täytyi pitää homma hallussa, etenkin nyt, keskellä finanssikriisiä. Otin Merrill Lynchin nimissä niin suuria riskejä, että pieninkin hinnanmuutos vaikutti salkkuni arvoon merkittävästi, hän kertoo Riskitekijä-kirjassaan.
Sen lisäksi, että riskit olivat suuria, kaupat, joita Stenfors teki, olivat enimmäkseen pörssin ulkopuolisia. Käytäntö oli, että toisen ilmoittamiin lukuihin voi luottaa.
Stenfors oli alkanut epäillä lukuja. Mutta ei niin paljoa, että olisi puhunut asiasta johdon kanssa.
Ryöpytettiin lehtien sivuilla: Omasta versiosta täytyi vaieta
Näistä epäilyksistä kertoakseen hän oli soittanut esimiehelleen kesken lomansa helmikuussa.
Stenfors ei osannut tuolloin aavistaa, että asia oli vuotamassa medioiden tietoon. Jo maaliskuussa New York Timesin sivuilla ilmestyi artikkeli "Merrill Lynchin salaiset tappiot johtivat kauppojen tutkintaan".
Artikkelissa puitiin Stenforsia, Bank of Americaa ja Merrill Lynchin neljännen kvartaalin tappioita ja maksettuja bonuksia.
Stenfors oli edelleen työsuhteessa Merill Lynchiin eikä voinut salassapitovelvollisuuden vuoksi kertoa omaa versiotaan toimittajille tai markkinoilla toimiville kollegoille.
Merrill Lynch oli kuitenkin hyllyttänyt Stenforsin tutkinnan ajaksi ja Stenfors kirjoittaa, että Merrill Lynch ja FSA kävivät häntä koskevat keskustelut ilman häntä. Hän ei saanut enää edes saapua pankin konttorille.
Kun FSA:n tutkinta valmistui maaliskuussa 2010, Stenfors sai viiden vuoden toimintakiellon rahoitusalalla. Hän menetti työnsä ja sai porttikiellon Lontoon Cityn pankkimaailmaan.
– Loppujen lopuksi minun väitettiin aiheuttaneen Merrill Lynchille 456 miljoonan dollarin tappiot, hän kirjoittaa.
”Olisi pitänyt kertoa esimiehelle aiemmin”
Toimintakiellossa ollessaan Stenfors päätti alkaa tehdä väitöskirjaa libor-korosta, jonka parissa hän oli tehnyt kauppaa 15 vuotta.
Järjestelmän ongelmat olivat alkaneet kiinnostaa tutkinnan myötä. Monet olivat osoittaneet myötätuntoa Stenforsin tilannetta kohtaan ja sanoneet, että hänestä oli tehty epäterveen järjestelmän syntipukki ja että 40–50 miljoonan dollarin virhe salkun arvossa oli okei.
Stenfors sai väitöstutkimuksensa Determining the LIBOR: A Study of Power and Deception (Libor-koron määrittäminen: tutkimus vallasta ja vilpistä) valmiiksi vuonna 2013.
Perjantai 13. helmikuuta vuonna 2009 jäi kuitenkin hänen viimeiseksi päiväkseen treidaajana.
Mitä tekisit toisin?
Kun Stenfors katsoo nyt menneeseen, hän ajattelee olleensa väärä ihminen väärässä paikassa väärään aikaan. On vaikeaa antaa varmaa vastausta siihen, mitä hän tekisi nyt toisin.
– Minun olisi pitänyt kertoa esimiehelleni aiemmin. En vain luottanut häneen. Minun olisi pitänyt ilmoittaa FSA:lle, että olin huolissani itsestäni, pankistani, alasta ja markkinoista. Finanssivalvojan kanssa kommunikointi kuului kuitenkin sääntöjen mukaan pankille, ei yksittäisille treidaajille. Minun olisi pitänyt olla sinnikkäämpi, kun keskustelin keskuspankkiirien kanssa. He eivät kuitenkaan tuntuneet ymmärtävän.
Stenfors toimii parhaillaan taloustieteen ja rahoituksen lehtorina Portsmouth Business Schoolissa.