Belizeen kymmenen vuotta sitten matkustanut Paul Hörhammer tunsi siirtyvänsä maassa sata vuotta ajassa taaksepäin. Hän haaveilee uudesta reissusta, mutta pelkää, että paikka ei ole enää entisensä.
Kun Paul Hörhammer ja hänen vaimonsa matkustivat kuukaudeksi Belizeen kymmenen vuotta sitten, he olivat suuren purjeveneitä vuokraavan firman ensimmäisiä asiakkaita.
– Turisteja oli tuolloin maassa todella vähän. Tiesimme, että paikka oli aika koskematon. Saapuessamme tuntui siltä kuin olisi astunut ajassa sata vuotta taaksepäin, Paul sanoo.
Keski-Amerikan helmeen piti matkustaa monella lennolla: ensin Lontooseen, sitten Miamiin ja sitten Belize Cityyn. Sieltä Hörhammerit jatkoivat vielä pienemmällä koneella etelän pieneen kylään, Placenciaan, jossa heitä odotti vene.
– Koko Belizessä on runsaat 300 000 ihmistä. Isot luksuslaivat heittävät ankkurinsa yleensä Belize Cityn ulkopuolelle, jossa käydään katsomassa maan suurinta nähtävyyttä, maya-kyliä.
Risteilyaluksia ankkuroituna Belizen edustalla Meksikonlahdella.
Eksoottista eläimistöä
Paul ja hänen vaimonsa valitsivat mayojen kylien sijaan kohteekseen saariston.
– Pysähdyimme noin 50–60:lla eri saarella. Purjehdimme monta sataa kilometriä pitkän maailman toiseksi suurimman koralliriutan päästä päähän, aina eteläisestä Belizestä melkein Meksikon rajalle asti, Paul kertoo.
Riutan ja mantereen väli oli täyttynyt mangrovesaarista, joilla matalat puut kasvoivat merestä.
– Riutta rikkoi Atlantilta tulevan aallokon, joten venettä ei keinuttanut. Purjehtiminen tapahtui suojassa.
Alue houkutteli monia eläimiä.
– Delfiinejä ja niitä paljon isompiakin valaan tyyppisiä nisäkkäitä hyppi ympärillä melkein päivittäin. Monkey Riverilla eli mantereesta sisään menevällä pitkällä joella näimme krokotiileja ja apinoita. Lintuja ja kalojakin oli valtavasti.
Hörhammerien veneen ympärillä hyppi delfiinejä lähes päivittäin. Kuvituskuva.
Kalastivat ruokansa
Paikalliset elivät lähinnä kalasta ja eritoten langusteista, jotka ovat hummereiden tapaisia äyriäisiä. Niitä Paul ja hänen vaimonsakin nauttivat.
– Vedimme veneen perässä koukkua, johon tarttui lähes aina kalaa.
– Langusti maistuu suurin piirtein hummerilta, mutta on kuitenkin paljon lihaisampi. Pikkukylistä sai myös fantastisia hedelmiä, Paul sanoo.
Paluu pelottaa
Hörhammerit ovat haaveilleet uudesta reissusta Belizeen lähivuosina, mutta pelkäävät pettyvänsä.
– Jo kymmenen vuotta sitten muutamaan isompaan saareen oli alettu rakentaa kylpylöitä ja hotelleja uima-altailla.
Huonoja kokemuksiakin heillä on.
– Kun olimme vuosia sitten purjehtimassa Bora Boralla, paikka oli lähes tyhjä. Sen sijaan tuttaviemme käydessä siellä pari vuotta sitten lähes joka rantaan oli noussut iso hotelli.
– Paikat muuttuvat nopeasti. Karibia on pilaantunut suurelta osin amerikkalaisten ja dollarin valta-aseman takia, Paul sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva
Näin maailmaa pysyvästi kiertävä pariskunta elättää itsensä
Ritva ja Raimo myivät koko omaisuutensa ja muuttivat Dominikaaniseen tasavaltaan
Seitsemän vuotta maailmanympärimatkalla – lue Pirkon huikea tarina!
Käykö kateeksi? Annen ja Teron talvikoti on katamaraani Karibialla
Tällaisen purjehdusloman voi viettää Karibian saarilla
Uskaltautuisitko näille lennoille: Uskomattomat kertomukset lentoemännistä ja stuerteista
Uskomatonta, mutta totta! Pekka on käynyt maailman jokaisessa maassa
Turistien yllättävä suosikkikohde: Tämä erikoisuus pitää helsinkiläistenkin kokea!
Maailman paras työ? Suomalainen Teijo nauttii matkoista loistoristeilijöillä ympäri maailman
Viisikymppinen Maria irtisanoutui työstään ja purjehti Karibialta Suomeen