Pohjois-Euroopan suurin sarjakuva-alan tapahtuma Helsingin sarjakuvafestivaalit on vallannut tänä viikonloppuna Helsingin Suvilahden.
Suomen sarjakuvaseuran järjestämä tapahtuma kokoaa yhteen sarjakuvataiteilijoita ja kustantajia ympäri maailmaa, vuosittain festivaaleilla vierailee 11 000–20 000 kävijää.
Hittisarjakuva syntyi terapiaprojektina
Tämän vuoden festivaalitaiteilija JP Ahonen on tullut suomalaisille lukijoille tutuksi esimerkiksi Aamulehdessä vuodesta 2003 saakka ilmestyneestä Villimpi Pohjola -sunnuntaisarjastaan sekä Journalisti-lehdessä ilmestyneistä Puskaradio-stripeistään.
Kansainväliseen suosioon Ahosen on nostanut kuitenkin okkultistisesta black metal -perheestä kertova Belzebubs-sarjakuva, jota Ahonen julkaisee suoraa nettiin. Tummanpuhuvaa lapsiperhearkea seuraavat nyt sadat tuhannet ihmiset ympäri maailmaa, mutta myös sarjan alkusysäys on melko tummasävytteinen.
Ahonen keksi idean vähän kuin sattumalta muutama vuosi sitten, kun hän paloi ammatillisesti loppuun.
– Se lähti terapiaprojektina liikkeelle. Olin vuosina 2014–2015 aika loppuunpalanut ja huomasin, että kaikki tekeminen oli vähän työn ja tuskan takana, hän sanoo.
– Halusin kehittää silloin omalle perinteiselle kädenjäljelle jotain aivan uutta ja vastakohtaista. Sitä kautta syntyivät ikään kuin vähän vahingossa tällaiset rosoisemmat, nopeammin tehdyt mustavalkoiset hahmot, ja varmaankin tekemäni sarjakuvaromaani Perkerosin vanavedessä tulivat nämä black metal -hahmot.
Ahonen saa lukijoiltaan paljon palautetta, ja hän myös kommentoi palautteita paljon sosiaalisessa mediassa. Belzebubs-sarjakuvan suosion hän arvelee piilevän siinä, että jokainen voi löytää siitä oman minänsä.
– Veikkaan, että suosion taustalla on se kontrasti tämän okkultistisen black metal -piruilun ja perhearjen kanssa. Sinä on aika kirjava joukko hahmoja: on perheenisä ja -äiti ja heidän parisuhteensa, ja teini-ikäistä tytärtä ja teinirakkauskipuilua käsitellään myös. Ja sitten on myös vanhuksia ja tällaisia alle 10-vuotiaita pyörimässä.
Vaikka työ uuvutti muutama vuosi sitten taiteilijan, on Ahosella nytkin monta rautaa tulessa. Yksi kiinnostava projekti on kuvitus historioitsija Teemu Keskisarjan teokseen Suomen ihmisten historia.
Suomalainen sarjakuva voi hyvin
Sarjakuvafestivaalien tapahtumakoordinaattori Maura Manninen on innoissaan Ahosen menestyksestä, ja muutenkin suomalainen sarjakuva voi hänen mukaansa tällä hetkellä erittäin hyvin.
– Suomalainen sarjakuva on tunnettu siitä, että se on tosi monipuolista ja omaäänistä. Ja tavallaan meidän etuna on se, että Suomessa ei ole sellaista yhteen myyvään formaattiin tekemistä, mikä taas näkyy sarjakuvan suurmaissa kuten Ranskassa, Manninen sanoo.
– Suomessa ei ole niin isoja kaupallisia paineita tehdä tietynlaista sarjakuvaa, joten tekijät voivat keskittyä omaan ilmaisuunsa ja kertoa juuri sellaisia tarinoita, joita he haluavat kertoa.
Helsingin sarjakuvafestivaalit esittelee sarjakuvaa monipuolisesti.
Perinteisen printtimedian lisäksi muutkin sarjakuvataiteilijat Ahosen lisäksi julkaisevat teoksiaan yhä enemmän suoraan netiin. Tämä monipuolistaa suomalaista sarjakuvataidetta entisestään.
– Uusia tekijöitä tulee koko ajan lisää, varsinkin nyt kun on tullut paljon uusia julkaisukanavia, kun ihmiset tekevät sarjakuvia paljon omakustanteina ja suoraan nettiin. Uutta sukupolvea tulee esiin, mutta etabloituneetkin tekijät pysyvät edelleen pinnalla ja ovat suosittuja.
Helsingin sarjakuvafestivaalien teemoina ovat tänä vuonna italialainen sarjakuva, metallimusiikki ja strippisarjakuvat.