Elias Kuosmanen tarrasi toukokuussa sensaatiomaisesti olympiapaikan kreikkalais-roomalaisen painin 130-kiloisten sarjassa 106-kiloisena. Hän oli vasta vaihtanut sarjaa 97-kiloisista 33 kiloa ylöspäin, ja pitää itsekin temppuaan käsittämättömänä. Tokion kisoihin hän on lähdössä todellisena jokerikorttina.
Arvi Savolainen paini maaliskuussa Suomelle paikan Tokioon 97-kiloisten sarjassa, ja pian alkoi käydä selväksi, että Savolainen tullaan tuossa painoluokassa Suomelta kisoihin myös lähettämään. Kuosmanen veti omat johtopäätöksensä, ja huhtikuussa selvisi, että hän lähtisi yrittämään lähes mahdottomalta tuntuvaa urakkaa: painimaan pikavauhtia paikkaa olympialaisiin 130-kiloisissa.
Sensaatio toteutui Sofiassa käydyissä olympiakarsinnoissa toukokuussa, kun Kuosmanen päihitti vuorollaan Kreikan Alexandros Papadatosin, Bulgarian Radoslav Georgievin ja Ukrainan Mykola Kutshmiin. Painoa suomalaisella oli olympiapaikan varmistuessa 130-kiloisiin heiveröisesti, 106 kiloa.
Kaikki meni Sofiassa Kuosmasen sanoin täydellisesti nappiin.
– En olisi sinne lähtenyt, jos olisin pitänyt olympiapaikkaa täysin mahdottomana, mutta kyllähän se oli vähän sellainen päiväuni kuitenkin. Tiesin, että se on realistista ja mahdollista, mutta se vaati omalla urallani kaikkien aikojen venymistä, Kuosmanen kertaa MTV Urheilulle.
Temppu hakee vertaistaan. Vaikka painissakin on nähty painoluokan vaihtoja, on poikkeuksellista hypätä näin lyhyessä ajassa onnistuneesti 33 kiloa painavampaan kastiin.
– Vaikka itse sanonkin, on se ihan järjettömän kova juttu.
– Jokainen, joka on joskus jotain kamppailulajia kokeillut, voi mennä kokeilemaan ottaa 30 kiloa isompaa kaveria vastaan. On aika käsittämätöntä, että se tapahtui.
"Tuntuu, että kyljet lähtevät irti"
Elias Kuosmanen näytti Sofian olympiakarsinnoissa hauistaan.
Vaikka kaksi miesten EM-pronssia 97-kiloisissa urallaan saavuttanut Kuosmanen paini olympiakarsinnoissa ensimmäistä kertaa raskaita karjuja vastaan kilpaa, heitä vastaan oli karttunut treenikokemusta, mikä auttoi.
– Minulla oli tosi hyvä treenijakso alla. Olin sen verran paininut raskassarjalaisten kanssa, että tiesin, että heillä on tiettyjä heikkouksia, ja minä saattaisin päästä yllättämään heidät ja viemään ottelut niille osa-alueille, jotka olisivat minulle edullisia.
Kuosmanen viittaa siihen, että hän on itseään paljon vahvempia mörssäreitä nopeampi. Isommat ukot väsyvät helpommin, jolloin suomalaiselle aukeaa iskun paikkoja.
– Pystyn kovalla temmolla pystyn liikkumaan niin kovaa, että he ovat koko ajan askeleen jäljessä. Kun pystyn viemään otteluita mahdollisimman pitkälle, isot lihakset rupeavat heillä syömään happea ja he rupeavat puuskuttamaan enemmän.
– Niissä kohdissa minun ominaisuuteni ja vahvuuteni alkavat tulla eteen. Räjähtävä nopeus ja voima riittävät hyvin heitä vastaan.
Sen sijaan matossa suomalainen on 130-kiloisissa ainakin toistaiseksi heikoilla.
– He ovat sellaisia könttejä, että heitä ei meinaa saada matossa liikkeelle. Toistepäin, jos he saavat kunnon sidonnan, tuntuu että kyljet lähtevät irti, jos laittaa vastaan. Se on tällä hetkellä isoin haaste tuossa sarjassa.
"Ihan loistava päätös"
Kuosmanen haluaa kehittää mattopuolustukseensa muutaman kikan Tokioon.
Kuosmanen on satsannut olympiakarsintojen jälkeen ymmärrettävästikin pääosin fysiikkansa kehittämiseen. Kehoon on yritetty saada voimaa, ja painoa on haluttu lisää.
Jokaista jäätelötötteröä ei ole tarvinnyt miettiä. Suomalaisen olo on samalla vapautunut.
– Painoluokan vaihto on ollut ihan loistava päätös. Olen nauttinut tekemisestä paljon enemmän. Energiatasot pysyvät korkealla, kun saa syödä. Palautuu paremmin ja uni tulee iltaisin paremmin.
– Minulla on myös ihan uusia vastustajia. Melkein joka treenissä vaikka leireillä on sellaisia kavereita, joiden kanssa en ole ikinä paininut. Se on tosi mielekästä, se virkistää. Ihan uusia haasteita, uusia naamoja ja uusia vastustajia.
Kuosmanen kokee, että hän on lisäksi kehittynyt pitkästä aikaa monella saralla.
– Esimerkiksi fysiikkapuolella junnasin aikaisemmin vähän paikallaan, kun kehitys pysähtyi aina painonpudotusten takia. Nyt kun saan syödä ja kehittyä koko ajan, koen, että tavoittelen omaa urheilullista huippuani ilman mitään rajoitteita. On oikeasti hyvä fiilis.
"Mies turpeassa"
Kuosmanen on nyttemmin saanut nostettua massansa 110 kilon tuntumaan. Aamupaino on kavunnut muutaman kerran suomalaisen mukaan siitä ylikin.
– Kun on paljon voimaa tehnyt ja on paljon syönyt, mies on tietysti aika turpeassa.
Kuosmanen on lähtenyt kesäkuussa Puolaan pitkälle leirille, jossa tarkoituksena on "oikeastaan pelkästään painia kovaa".
– Luulen, että painonnousu pysähtyy, kun painitaan kaksikin kertaa päivässä. Ei millään pysty syömään niin paljon, että se nousisi. Luulen, että se tulee olemaan h-hetkellä (Tokiossa elokuun vaihteessa) 110 kilossa, plus/miinus kaksi kiloa.
"Kuinka realistista – mitä väliä?"
Kuosmanen ei ennakko-odotuksista piittaa, vaan lähtee Tokioonkin hakemaan yllätystä.
Kuosmanen tulee olemaan Tokiossa monille raskassarjalaisille arvoitus. Toisaalta hän tuumii, ettei hänellä ole tuolloin hyppysissään aivan yhtä suurta yllätysvalttia kuin olympiakarsinnoissa.
– Vastustajat varmaan miettivät, miten tuohon minun taktiikkaani ja tyyliin vastataan. Kyllähän menestyminen vaikeutuu jatkossa ehdottomasti.
On syytä alleviivata, että Kuosmanen painii Tokiossa ylipäätään vasta toiset kisansa raskaassa sarjassa. Hän ampuu edelleen tietyllä lailla pystymetsästä.
– En ole ottanut sarjan mitalimiehiä vastaan matsia. En tiedä, miten paini tulee heidän kanssaan menemään, mutta samalla lailla rennolla, hyvällä fiiliksellä sinne lähdetään haastamaan ihan kaikkia.
– Jokaista matsia minä lähden voittamaan. Tavoitteena on voittaa se kisa. Kuinka realistista ja etukäteen todennäköistä se on – mitä sillä on väliä? Ekaan matsiin kaikki likoon, ja katsotaan, miten päivä siitä lähtee käyntiin.
– Faktahan se on, että ei varmaan kukaan minua ennakkosuosikkina pidä, ja en varmaan itsekään löisi rahoja itseni puolesta. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö siellä voi tapahtua ihmeitä.
Kuosmanen uskoo, ettei kovin moni halua häntä ensimmäiseen matsiin vastaan.
– Olen kovemmille kavereille varmaan sellainen vastustaja, että tuolle ei ainakaan saisi hävitä. Se saattaa tuoda lisäpaineita ja he saattavat tehdä virheitä helpommin.