Viime toukokuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun suomalainen judoka nousi edellisen kerran lajin arvokisoissa palkintopallille. Vuonna 1993 Jorma Korhonen saavutti pronssia Ateenassa Euroopan mestaruuskilpailuissa. Nyt näyttää siltä, että Suomen pitkä mitaliton arvokisaputki voi mennä pian poikki.
Judon EM-kisat ovat edessä marraskuussa Montpellier'ssä Ranskassa, ja silloin Suomi hakee tosissaan mitalia ykkösjudokansa Martti Puumalaisen ja maajoukkueen päävalmentajan Rok Draksicin johdolla.
Puumalainen, 26, voitti äskettäin judon huipputason Masters-kisan Unkarissa ensimmäisenä suomalaisena koskaan. Hän päihitti finaalissa maailmanlistan ykkösen, Tadzhikistanin Temur Rakhimovin. Isosta voitostaan itseluottamusta saaneen Puumalaisen katse on jo tiukasti EM-kisoissa.
– Nyt kun olen kerran voittanut noin ison kisan, haluan kokea saman uudelleen. Tavoitteeni EM-kisoissa on mitali ja kultamitali. Jos valmistautuminen menee nappiin, silloin mikä tahansa on taas mahdollista, Puumalainen sanoi STT:lle uudenkarhean Urhea-hallin harjoitustiloissa Helsingissä.
Hänen mukaansa koko Suomen judomaajoukkueen tavoitteena on saada vihdoin arvokisamitali pitkän tauon jälkeen.
– Voi olla, että se en ole minä, joka sen katkaisee. Minun matsini ovat EM-kisoissa vasta myöhemmin, joten monta hyvää suomalaista kilpailee ennen minua.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Martti Puumalainen (oik.) päihitti Temur Rakhimovin (vas.) Masters-kisan finaalissa elokuussa.
MM-tasolla Suomen edellisestä arvokisamitalista judossa on kulunut aikaa jo 42 vuotta. Vuonna 1981 Juha Salonen saavutti maailmanmestaruuskilpailuissa pronssia.
36-vuotias Draksic sanoo, että arvokisamitali on varmuudella tulossa Suomelle ennemmin tai myöhemmin.
– Mitali tulevissa EM-kisoissakin on mahdollinen, mutta se tulee, jos tulee. Tärkeintä on keskittyä prosessiin ja työntekoon. Arvokisamitali on kuitenkin realistinen tavoite Suomelle, omalla urallaan vuonna 2013 judon Euroopan mestaruuden voittanut Draksic sanoo.
Korkea vaatimustaso
Suomen joukkueessa on hyvä tekemisen meininki. Puumalaisen mielestä slovenialaisvalmentaja Draksicilla on sen luomisessa iso merkitys.
– Isoin juttu on se, että Rok toi mukanaan korkean vaatimustason, jota vaaditaan huippusijoitusten saavuttamiseen. Se tarkoittaa sitä, että jokaisissa treeneissä antaa itsestään kaiken, mitä vain pystyy. Lisäksi pitää harjoitella paljon ja kovaa. Se antaa urheilijalle itseluottamusta, jota tarvitaan menestymiseen, Puumalainen kertoo.
– Rok tietää omasta kokemuksesta, miten täytyy harjoitella, jotta voi menestyä. Onhan hän judon entinen Euroopan mestari, Puumalainen sanoo englanniksi valmentajan myhäillessä vieressä.
– Tuo, mitä Martti sanoo, on ihan totta. Minä uskon kovaan työntekoon ja siihen, että täytyy luottaa omaan kehittymisprosessiin. Se ei aina etene nopeasti, mutta täytyy kuitenkin luottaa siihen, että kova työ tuo tulosta, vaikka sateisia ja tummia päiviä tulee välillä eteen. Jonain päivänä aurinko kyllä paistaa, vaikka välillä olisi vaikeaa. Ihan niin kuin Martti osoitti Masters-turnauksen voitolla, Draksic sanoo.
Hän viittaa vaikeuksilla esimerkiksi Puumalaisen viime kevään MM-pettymykseen, kun kisat päättyivät suomalaisen osalta heti tappioon. Nyt Puumalainen on kuitenkin kivunnut yli 100-kiloisten sarjassa maailmanlistalla kuudenneksi. Hän lunasti lisäksi Masters-kilpailun voitollaan todennäköisesti paikkansa ensi kesän olympialaisiin.
Uskoa olympiamenestykseen
Tuoreen menestyksen myötä Puumalainen on nostettu Suomen mediassa jopa kultamitaliehdokkaaksi ensi kesän olympialaisissa.
– En tiedä, olenko Suomen suurin kultamitalitoivo. Esimerkiksi Wilma Murto on todella kova urheilija. Uskon kyllä omiin mahdollisuuksiini ja siihen, että voin voittaa kenet vain ensi kesänä. En kuitenkaan mieti olympialaisia liikaa. Elän tätä päivää, Puumalainen sanoo.
LUE MYÖS: 130-kiloisesta Martista tuli yhdessä yössä Suomen olympiatoivo – sensaatiovoittoa seurasi välitön paluu arkeen
Raskaassa sarjassa eli yli 100-kiloisissa ottelevan Puumalaisen seuraava kilpailu on marraskuussa Abu Dhabissa.
– Siellä on judon grand slam -turnaus. Heti sen jälkeen ovatkin sitten vuorossa EM-kisat.
Hän sanoo, ettei ota menestyksen tavoittelusta turhaa stressiä, vaikka odotukset judokaa kohtaan ovat kasvussa.
– Mieltäni rauhoittaa tieto siitä, että voitan tai häviän, treenit jatkuvat normaalisti sen jälkeenkin. Vaikka minä voittaisin olympiakultaa, ei se elämääni hirveästi muuttaisi.
Treenimäärä ratkaisee
Kun Rok Draksic aloitti noin kolme vuotta sitten Suomen judomaajoukkueen valmentajana, olympiamitalista ei vielä Suomen judon piirissä juurikaan keskusteltu.
– Silloin tilanne oli selvä. Tuloksia kovissa kisoissa ei vain ollut. Tavoitteenani oli saada muutosta aikaiseksi, ja sitä on myös tehty. Yksi muutos on ollut se, että on harjoiteltava vastustajia enemmän. Jos tietää, että harjoittelee enemmän kuin vastustajat, se antaa itseluottamusta. Toisaalta taas, kun vastustajat kuulevat, kuinka kovaa harjoittelee, se laskee heidän itseluottamustaan, Draksic sanoo.
– Mottomme on se, että vähän enemmän tehdään töitä kuin vastustajat. Uskon, että niin myös on. Normiviikolla harjoittelemme noin 20 tuntia viikossa ja leireillä paljon enemmän. Leirejä on tosi paljon. Nyt puheissa on ollut noin 200 ulkomaanpäivää vuodessa, sanoo Puumalainen.
Tuore menestys ja sen tuoma julkisuus ovat herättäneet urheilusponsorien kiinnostuksen.
– Muutama niitä on tullut, mutta lisää mahtuu, Puumalainen nauraa.
Draksic on puolestaan kuuma nimi judon valmentajamarkkinoilla. Hän kertoo kuitenkin valmentavansa Suomea ainakin ensi kesän olympialaisiin asti.
– Se on selvä asia, että sinne asti valmennan, mutta sitten täytyy keskustella asioista uudelleen. Olen jo aiemmin saanut muualta tarjouksia valmentamisesta, mutta nyt niitä on tullut lisää, kertoo Draksic, jonka sopimus Suomen maajoukkueen valmentamisesta loppuu ensi vuonna.
Urheilukoulussa esimerkkinä
Puumalainen on töissä Puolustusvoimilla liikunta-aliupseerina Santahaminan urheilukoulussa.
– Se on mukavaa hommaa. Parasta työssä on vasta huippuvaiheen alussa olevien urheilijoiden kanssa työskentely. Näytän mallia urheilukoulun varusmiehille, miten ollaan huippu-urheilijoita, kertoo Puumalainen, sotilasarvoltaan kersantti.
Urheilukoulussa varusmiespalvelusta ovat suorittaneet useat lahjakkaat urheilijat, kuten painija Elias Kuosmanen, ampujat Eetu Kallioinen ja Lari Pesonen, suunnistaja Marika Teini sekä telinevoimistelija Emil Soravuo.
Puumalainen on helposti lähestyttävänä ihmisenä urheilukoululaisten tukena.
– Jonkin verran minulta kysytään vinkkejä. Neuvon aina mielelläni, jos vain siihen kykenen.
– Haluan olla heille positiivinen esimerkki urheilijaelämän viettämisen suhteen. Kerron avoimesti, miten itse sitä elän. Minä esimerkiksi tykkään pelata konsolipelejä, mutta konsoli menee kiinni aina kello kahdeksaan mennessä, ja sen jälkeen silmät menevät kiinni kymmeneltä.
Mitä pelejä tykkäät pelata?
– Tällä hetkellä suosikkipelini on Call of Duty: Warzone 2.0. Lisäksi Red Dead Redemption 2 on ihan uskomaton peli. Pelasin sen läpi, kun olin loukkaantunut keväällä. Pelaaminen on kivaa, sellaista aivot narikkaan -hommaa.
Puumalainen kertoo olevansa myös urheilu-uutisten ahkera seuraaja. Hän viihtyy myös hyvien kirjojen parissa.
– Etenkin urheilijaelämäkerrat ovat lemppareitani. Parhaiten mieleeni ovat jääneet Andre Agassin tarinan lisäksi Pekka Koskelan Jäätävä kone -kirja. Se oli jotenkin niin rehellinen. Siinä tehtiin ihan kaikki, mitä vain voidaan tehdä urheilu-uran eteen. Se oli inspiroiva. Myös Antti Ruuskasen elämäkerta oli hyvä. Se on etenkin nuorille urheilijoille tosi hyvä kirja.