Painija Elias Kuosmanen painaa viitisentoista kiloa enemmän kuin aiemmin. Hän ei ole retkahtanut kesällä grilliantimien vietäväksi, järisyttävä painonnousu on ollut hyvinkin oleellinen osa olympialaisiin valmistautumisessa.
Kuosmanen paini aiemmin alle 97-kiloisten sarjassa. Kun Suomen joukkue huhtikuun olympiakarsintoihin ilmoitettiin, saatiin samalla vahvistus sille, että hän vaihtaa painoluokkaa ylemmäs 130-kiloisiin. Arvi Savolainen oli jo saanut ysiseiskoissa olympiapaikan, Kuosmasen oli haettava se isompien miesten seasta.
Toukokuun olympiakarsintaturnauksessa 190-senttinen Kuosmanen painoi jo 107 kiloa, ottelun jälkeen 106. Hän teki melkoisen tempun, kun hankki olympiapaikan parikymmentä kiloa painavampien mörssäreiden kustannuksella. Sen jälkeen mentiin punttisalille ja painoa on kohotettu kohti Tokiota entisestään.
– Tänään oli 112,5 aamupalan jälkeen. Siinä se varmaan tulee sunnuntaina vaa’alla olemaan, Kuosmanen sanoi perjantaina viitaten otteluiden alkamispäivään.
– Paino kävi jo korkeammalla, siinä 114-115 kovan voimaharjoittelujakson jälkeen. Nyt kun on paljon ollut lajitreeniä ja haettu kestävyysominaisuuksia, paino on pikkuisen päässyt tulemaan alas, mikä on ihan hyvä juttu, niin ei ole turvotusta päällä.
Kun mies kasvaa, sen huomaa muutkin. Vaatekaappi ei ole vielä uudistunut, mutta ilmeisesti aika olisi.
– On alkanut kavereilta tulla kommentteja, että pitäisikö sun ostaa uusia vaatteita, Kuosmanen naurahtaa.
– Lahkeet alkavat jäämään lyhyiksi ja paidat alkavat olla aika kireitä. Kun laittaa kengänauhoja, meinaa takapuoli vilkkua, sen verran on ”tavaraa” tullut. Varmasti näiden kisojen jälkeen pitää alkaa yhden koon isompaa shoppailureissua tekemään.
Kolminkertainen olympiavoittaja mielessä
Kuosmanen tietää olevansa raskaassa sarjassa haastaja, muttei lähde nöyristelemään. Sunnuntain avausvastustaja ei ole vielä tiedossa, mutta yksi nimi kutkuttelee. Kuuban Mijain Lopez voitti olympiakultaa Pekingissä, Lontoossa ja Riossa eli 38-vuotias järkäle hakee jo neljättä perättäistä olympiavoittoaan. Siihen ei suuri ja mahtava Aleksandr Karelinkaan pystynyt, kun Sydneyn finaalissa jenkki Rulon Gardner yllätti venäläisen ja kaikki muut.
– Vähän hullulta kuulostaa, mutta mielelläni kohtaisin hänet täällä. Haluaisin päästä koittamaan kuninkaan horjuttamista, Kuosmanen sanoo.
Jotain Gardnerin tapaista Kuosmasen pitäisi saada aikaan, jotta hän nousisi jopa mitaleille.
– Kyllä minun rooli on se, että olen haastaja. En anna sille ajatukselle siimaa, sunnuntaiaamun Japanissa herää ainakin yksi mies, joka uskoo, että minä voin mennä pitkälle tässä turnauksessa. Sitten nähdään, onko se näin, Kuosmanen linjaa.
Kun painoa on nostettu rajusti, samalla on pitänyt huolta, etteivät muut ominaisuudet ja oma paini kärsi. Kuosmanen on saanut syödä niin paljon kuin sielu sietää, vaikka normaalisti syömisiään pitää kamppailulajeissa tarkkailla jo paljon ennen kisapäivän punnitusta. Muuttunut keho tietysti tuntuu erilaiselta.
– Aiemmin kymmenen kilometrin lenkin on heittänyt ihan palauttavana vihellellen, nyt se onkin jo aika kova rasite jaloille, kun painoa on tullut lisää. Harjoittelussa on pitänyt miettiä, miten kroppaa kannattaa kuormittaa. Samalla painista on tullut tuntemuksia, että kun lähtee hyökkäämään, tehoa on enemmän kuin aiemmin. Tulevaisuudessa on kyse siitä, että mihin asettaa voiman ja kestävyyden suhteen, että se sopii omalle painityylille, Kuosmanen selvittää.
Kuosmasen etuna on se, että hän on vastustajiaan nopeampi ja ketterämpi. Kun hän on muita kevyempi, oman kehon siirtely on helpompaa kuin vastustajilla. Haasteiden lista on valitettavan pitkä, kuten hän itse asian muotoili.
– Vastustajien voimatasot ovat luontaisesti paljon kovemmat, kun sitä tavaraa on enemmän. Se on vain fakta, että he ovat vahvempia. Toinen haaste on se, että he ovat niin paljon painavampia, että minulta vaatii tosi paljon energiaa, että saan heidät liikkeelle. Jos ajatellaan jotain pystyssä työntämistilannetta, niin isompi kaveri tuottaa vain nojaamalla minuun painetta ja minä joudun vastaamaan siihen aktiivisella lihastyöllä, Kuosmanen avaa.
– Hyvää on se, että voima ja kestävyys ovat vastaominaisuuksia. Iso lihas syö enemmän happea. Jos saan vietyä ottelua pidemmälle ja kavereiden isommat lihakset alkavat väsyä, tulee hapenpuutetta ja maitohappoa. Voimatasot rupeavat aika äkkiä tasoittumaan, hän sanoo.