Suomen osalta yleisurheilun EM-kisat herättivät isoja kysymyksiä ilmoille. Suomen urheiluliiton valmennusjohtajan Jorma Kemppaisen mitalitavoitteet näyttivät erikoisilta jo kisojen alussa. Ylipäätänsä kisojen anti herättää mietintää siitä, missä suomalainen yleisurheilu menee tällä hetkellä.
C Moren asiantuntijalle Antero Mertarannalle mitalitavoitteet iskivät silmään.
– Huippu-urheilussa tämmöinen toivotaan-toivotaan -haihattelu ei ole mistään kotoisin. Kemppaiselta voidaan kysyä sitä, että kerro joku urheilija, jonka kohdalla ei ollut ennakolta tiedossa se, että tuleeko tämä urheilija menestymään kisoissa. Ihan tilastoja seuraamalla on mahdollista nähdä, että miten urheilijan edesottamukset ovat kehittyneet. Jokainen ammattilainen pystyi käytännössä 90% varmuudella sanomaan sen, että missä tässä kuljetaan, Mertaranta sanoo haihattelusta ja koko Suomen yleisurheilun tilanteesta MTV Sportille.
– Käytännössä kävelyssä oli se aito mitaliehdokas (Aku Partanen), mutta siellä oli sitten näitä liikkuvia osioita. Muut sellaiset mahdolliset mitalistit olivat Simo Lipsanen ja pienin varauksin Kristiina Mäkelä. Se on realismia. Ja puhutaan nimenomaan mahdollisista mitaleista, he eivät ole mitaliehdokkaita. Sanansävy on ihan erilainen.
Kävelyssä Partanen oli vaikeuksissa haastavien olosuhteiden keskellä. Kolmiloikkaajat Lipsanen ja Mäkelä jäivät molemmat kauaksi parhaastaan Berliinissä.
Mertarannan mukaan Suomen urheiluliittoa on turha osoitella suoraan siinä, mikä anti yksillä arvokisoilla on.
– Perustyö tehdään kuitenkin urheilijan, henkilökohtaisten valmentajien ja seurojen tasolla. Urheiluliitto luo toki ääriviivat sille, että miten Suomen huippuyleisurheilua toteutetaan yhdessä Suomen Olympiakomitean kanssa.
– Tämä on monisyinen asia. Lajin pariin pitää löytää tyyppejä, pitää löytyä harrastepohjaa ja pitää löytää lahjakkuuksia. Meidän täytyy vakavasti miettiä sitä, että onko näiden asioiden kannalta tehty kaikki tarpeellinen. Mun mielestä ei ole hyvä juttu, että suomalaisessa yleisurheilussa puhutaan lämpimäkseen kaikennäköistä. Urheilijaa kohtaan pitää olla rehellinen siinä mielessä, että luodaan odotuksia ja keskustellaan urheilijoiden kanssa, että ovatko nämä odotukset realistisia. Tätä kautta saadaan suurelle yleisölle ymmärrystä siitä, että missä tässä kuljetaan, Mertaranta käy läpi.
Mertarannan mukaan aivan lajin ylimmässä johdossa pitäisi kulkea tätä kaavaa pitkin, eikä lähteä haihattelun pariin.
– Iso juttu urheilujohtamisessa on urheilijoiden kunnioittaminen. Pitää luottaa ja uskoa siihen, että urheilijat ovat hyvässä kunnossa ja että he ovat valmistautuneet hyvin. Ettei mennä siihen ikuiseen löpinään, että katsotaan, mihin se riittää. Ei siitä ole kysymys. Urheilijan kunnioittamisessa kyse on kuitenkin siitä, että pitää olla valmius nähdä, mihin urheilija aidosti pystyy, Mertaranta miettii.