Suomen luolissa on historian saatossa oleskellut värikästä väkeä, aina rosvoista käpykaartilaisiin ja erakoista munkkeihin. Luolia on pidetty pikkupirujen asuinpaikkoina ja niissä on järjestetty kirkonmenoja.
Tutkijoille luolat ovat aarreaitta, joista voi löytää myös sopivasti mystiikkaa. Naantalilainen tietokirjailija ja luonto-opas Tuomo Kesäläinen on kolunnut luolia jo kymmenisen vuotta. Niiden viehätys ei katoa.
– Luolien tunnelma imee itseensä. Kun luolan suuaukosta astuu sisälle, pääsee omaan pikkumaailmaansa, jossa kaikki muu unohtuu.
Miehen luolainnostus virisi seikkailutarinoiden myötä. Batman, Indiana Jones ja muut sankarit tekivät usein urotöitään luolissa. Vaikka Suomen luolat eivät tarjoa yhtä hurjia seikkailuja, ne ovat kiinnostavia geologisia ja jopa arkeologisia kohteita, joista voi yhä tehdä löytöjä. Kesäläinen itse löysi kolme vuotta sitten ikivanhan punaisen maalausjäljen Varsinais-Suomesta Maskusta Mätikän luolan seinästä.
Luola Laitilan Hautvuori Varsinais-Suomessa. Laitilan Hautvuori Varsinais-Suomessa on vanha linnavuori, joka kätkee sisälleen neljä suurta luolaa. Tarinoissa vuorella on asunut piruja, kalevanpoikia ja sotapakolaisia. Sieltä on löytynyt pronssiajan keramiikkaa ja viimeksi ikivanha kivityökalu.
Luolien monet asukit
Luolia ovat käyttäneet monet ihmisryhmät. Metsästäjät ja kalastajat leiriytyivät luolissa, ja niissä harjoitettiin ammatteja, kuten sepäntöitä. Luoliin on myös paettu isovihaa ja kätketty aseita, ja niissä on keitetty pontikkaa.
Luoliin liittyy myös oudompia tarinoita. Niissä vilisee erikoisia asukkaita, kuten maahisia, hiisiä ja seitoja sekä jättiläisiä, jotka käyttivät luolia myös näppärinä uuneina. Yliluonnollisen rajan ovat ylittäneet myös tietäjät, samaanit ja noidat, jotka ovat käyttäneet luolia palvonta-, uhri- ja parannuspaikkoina. Sairaita parannettiin esimerkiksi Etelä-Savossa Heinäveden Kytöjoen tafoneilla, jotka ovat kiveen rapautuneita onkaloita.
– Tietäjä istutti sairaita tafonissa, jossa asunut haltia paransi heitä. Tosin erään potilaan haltia yritti syödä, ja tietäjällä olikin tekemistä tämän pelastamisessa, mainitsee geologi Aimo Kejonen.
Unohtumattomia kokemuksia
Luolissa on vielä jäljellä ripaus vanhaa mystiikkaa, Kejonen arvelee. Hänellä on siitä kokemusta esimerkiksi Joensuun Kiihtelysvaaran Kehnonluolalta, jossa asuva olento ei tarinan mukaan siedä sähkölaitteita.
Ensimmäisillä käynneillä Kejosen taskulamppu sammui. Seuraavaksi mukana oli professori Veli-Pekka Salonen kaivosmiehen kypärälyhtyineen, josta johti kaapeli vyössä olleeseen akkuun. Hän naureskeli etukäteen, että sen sammuttamiseen ei henki pysty.
– Lamppu sammui, koska vyö oli kuluttanut kaapelia. Akku kuumeni hehkuvaksi ja housutkin syttyivät tuleen. Veli-Pekka meni vielä kerran luolaan taskulampun kanssa ja tuli takaisin hiljaisena. Polttimo oli sammunut, Kejonen muistelee.
Myös Kesäläisellä on mieleenpainuvia luolakokemuksia, eräs niistä Mätikän luolasta. Hämärään luolaan tulee hajavaloa vain pienestä raosta. Vuosi sitten syksyllä luolasta kuitenkin heijastui ulos niin kirkas valo, että Kesäläinen arveli löytävänsä sisältä filmiryhmän.
– Kun pääsin sisälle, luolassa ei ollut ketään. Aurinko valaisi oikeasta kulmasta aukkoa, josta loisti yliluonnollisen kirkas valo seinään, Kesäläinen kertoo.
Myöhemmin hän löysi luolamaalauksen samalta seinältä. Myös kivikauden ihmiselle valoilmiö saattoi olla niin erikoinen kokemus, että sitä kunnioitettiin maalauksella.