Kesä 2010 oli Suomen sähköverkolle painajaismainen. Asta, Veera, Lahja ja Sylvi moukaroivat maata ja tuhannet olivat vailla sähköä. Edellä mainitut rouvat olivat siis voimakkaita kesämyrskyjä, jotka toivat esille Suomen sähköverkon haavoittuvuuden.
Energiateollisuuden johtava asiantuntija Ina Lehto kuvaa myrskyjen liikkeelle sysäämää muutosta valtavaksi.
Lakiin kirjattiin sähkön toimitusvarmuutta koskevia pykäliä, ja toimitusvarmuusvaatimukset verkkoyhtiöille asetettiin 2014 voimaantulleessa sähkömarkkinalaissa.
– Myrskyt aiheuttivat isoja ja pitkäkestoisia sähkökatkoja eri puolilla Suomea, ja sen jälkeen talvella 2011 tulivat tapaninpäivän ja Hannun päivän myrskyt, jotka yhtä lailla aiheuttivat varsin pitkiä ja laajoja katkoja.
– Tämä oli selkeä herääminen yhteiskuntana siihen, että sähkönjakelun luotettavuutta on parannettava, Ina Lehto sanoo.
Keskeisiksi keinoiksi vikojen estämiseksi tulivat kaapelien siirto maan alle sekä metsässä kulkevien johtojen siirtäminen esimerkiksi teiden varsille.
Tilastot puhuvat selvää kieltä muutoksesta.
Maan alla kulkevat johdot ovat suojassa kaatuvilta puilta ja lumelta.
Tien varressa kulkeva sähkölinja puolestaan on helpompi korjata vian sattuessa.
Muutos on ollut rivakkaa. Kun vielä vuonna 2014 keskijänniteverkosta noin 15 prosenttia oli maakaapeloitua, vuonna 2022 sama luku oli jo hieman yli 40 prosenttia.
Lue myös: Pitääkö töpselit ottaa irti ukkosella?
Siinä, missä jakeluverkot siirtyvät yhä enemmän maan alle, leijonanosa Suomen suurjännitteisestä kantaverkosta on rakennettu ilmajohtojen varaan.
Kantaverkon osalta tilanne tulee myös jatkumaan.
Maakaapeloinnin kasvattamisesta on kuitenkin ollut verkon kokonaistoiminnalle merkittävää hyötyä, kertoo kantaverkkoyhtiö Fingridin valvomopäällikkö Arto Pahkin MTV Uutisille.
Pahkin kertoo, että jakeluverkkojen aiempaa parempi vakaus on myös kantaverkon etu.
– Sähkönlaatu on parempaa, kun häiriöitä ei ole niin paljon.
Fingridin havainnollistava kuva Suomen sähkönjakelusta.
Toisaalta Pahkin nostaa esiin myös toisenlaisen näkökulman. Maakaapelien korjaaminen on huomattavasti hitaampaa ja kalliimpaa kuin ilmajohtojen.
Maan alla häiriötilanteet ovat erilaisia ja niiden korjaaminen vaatii yleisesti maankaivuuta kaivinkoneella.
Kova hintalappu, näkyviä tuloksia
Verkon parantaminen ei ole halpaa puuhaa.
Vuonna 2018 professori Jarmo Partanen arvioi toimitusvarmuuden parantamisen hintalappua valtiolle.
Selvityksen mukaan sähkönjakeluverkkoihin investoidaan vuosina 2014—2028 yhteensä noin 9,5 miljardia euroa, josta noin 6,5 miljardia euroa on normaalia ikääntyneiden osien uusimista ja noin 3 miljardia toimitusvarmuusvaatimuksista aiheutuvia lisäkuluja.
Verkon parannustöiden hinnan ovat maksaneet suomalaiset sähkönkäyttäjät. Viime vuosina otsikoissa ovat olleet alati nousseet sähkön siirtohinnat.
Vuonna 2021 sähkömarkkinalaissa toimitusvarmuustavoitteiden takarajaa siirrettiin osalle yhtiöistä siirtohintojen kasvupaineiden tasaamiseksi.
Tämä mahdollistaa osan kustannuksista jakamista pidemmälle ajalle. Takarajaa siirrettiin osalla vuodesta 2028 vuoteen 2036.
Ina Lehdon mukaan verkon kehitystarve olisi nykyistäkin suurempi, sillä yhteiskunnan sähköistyminen etenee ja se luo paineta myös verkoille.
Tavalliselle kansalaiselle muutos sekä sähkötuotannon siirtyminen uusiutuvaan energiaan näkyvät esimerkiksi sähköautoina, latausasemina, tuulivoimaloina ja aurinkopaneeleina.
Lue lisää: Sähkön hintojen vaihtelu on Suomessa Euroopan suurinta: Energiateollisuus kertoo syyn
Verkkoyhtiöille muutos puolestaan aiheuttaa investointipaineita.
– Kun lainsäätäjät päättivät aikanaan kallista projektista, jos silloin olisi nähty, miten sähköriippuvaisia olemme tänä päivänä, luulen että se olisi entisestään vahvistanut tarvetta. Osasiko kukaan 15 vuotta sitten arvata, kuinka riippuvaisia esimerkiksi tietoverkoista olemme, Lehto pohtii.
Kohonneet siirtohinnat ovat aiheuttaneet skismaa myös viranomaisen ja sähköteollisuuden välille.
Energiavirasto vastasi ihmisten huoleen kohonneista siirtomaksuista kiristämällä sääntelyä. Virasto valvoo verkkoyhtiöiden hinnoittelua ja alkoi suitsia korotuksia aiempaa tarkemmin.
Lähes kaikki Suomen sähköverkkoyhtiöt puolestaan valittivat viranomaisen päätöksestä markkinaoikeuteen, sillä ne katsovat uuden hinnoittelun valvontamenetelmän heikentävän perustavalla tavalla sähköverkkoyhtiöiden toimintaedellytyksiä ja investointikykyä.
Tämä taas on verkkoyhtiöiden mukaan vastoin sähkömarkkinalain vaatimuksia.
IT-yhteiskunta on hauras
Ina Lehto nostaa esiin, kuinka haavoittuvainen nyky-yhteiskunta on, jos sähkönjakeluun tulee häiriöitä.
– Jos ajattelee, mikä oli yhteiskunnan riippuvuus häiriöttömästä sähkönjakelusta 15 vuotta sitten ja mitä se on nyt, olemme koko ajan riippuvaisempia.
– Kaikki yhteiskunnan toiminnot nojaavat tavalla tai toisella siihen.
Kovalla rahalla tehdyt investoinnit näkyvät tänä päivänä niin, etteivät myrskyjen nimet tai tuhot sähköverkolle jää enää mieleen.
– En muista yhtäkään myrskyä nimeltä, koska katkojen määrät ovat olleet vähäisempiä ja viat on korjattu nopeammin. Trendi näkyy selvästi myös Energiaviraston datasta.
Trendi sähkökatkojen määrässä ja kestossa on ollut jatkuvasti laskeva ja toimitusvarmuus on parantunut.
– Katkojen määrä on hyvä kuvaaja, mutta ihmisten kokemuksen kannalta vielä tärkeämpi on mielestäni katkon kesto.
– Lyhyen katkon kestää, vaikkei se ole mukavaa. Yli vuorokauden katko alkaa olla haastava lämmityksen ja elintarvikehuollon kannalta, Lehto kiteyttää kehitystä.
Olisimmeko turvassa Ukrainan kohtalolta?
Ukrainan sodan aikana Venäjä on pyrkinyt lamauttamaan Ukrainan energiajärjestelmää iskuilla voimaloihin, johtoihin ja muuhun energiainfraan.
Energiateollisuuden Ina Lehdon mukaan Suomessa tehdyt verkon parannustyöt parantavat verkon vikasietokykyä myös poikkeusoloissa. Kantaverkon suurjännitejohdot kulkevat kuitenkin pääasiassa edelleen maan pinnalla.
Esimerkkinä maakaapelin eduista turvallisuuden kannalta Energiateollisuuden Ina Lehto mainitsee sähköverkkoon kohdistuvan ilkivallan ja sabotaasin.
– Maakaapeli on lähtökohtaisesti häiriösietoisempi. Tarvitset kaivuukoneen saadaksesi kaapelin poikki, toisin kuin ilmajohdon kohdalla.
– Jos ajatellaan sotatilannetta, varmasti pommien ja kranaattien sirpale- ja painevaikutukset ovat vähäisempiä kaapeliverkkoon, mutta onhan kaapeliverkossakin maanpäällisiä osia, kuten muuntajia ja sähköasemia.
Lehto toteaa, että yksi suuri osa huoltovarmuutta on toimitusvarmuus ja se, että sähkönjakelu on käytettävissä mahdollisimman varmasti.
Fingridin valvomopäällikkö Arto Pahkin muistuttaa, että Ukrainassa Venäjä on aiheuttanut rajuja vaurioita verkolle sekä voimalaitoksille, ja sodan jälkien korjaaminen tulee viemään vuosia.
Mikäli Suomi joutuisi sotilaalliseen kriisiin, nykyaikaisen sodankäynnin jäljet sähköverkossa voisivat olla pahoja.
– On aina pidettävä mielessä, että jos kantaverkkoa menee nurin, sen rakentaminen kestää aika lailla pitkään. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, että miten sotatilassa verkkoa vaurioitettaisi.
Maanalaisten jakeluverkkojen osalta Pahkin näkee kuitenkin potentiaalista hyötyä kriisioloja ajatellen.
– Jos ajatellaan, että maakaapelointi ei olisi näkyvillä kartoissa, siitä olisi varmaan jotain hyötyä, mutta korjaaminen veisi kauemmin kuin ilmajohtojen.